Lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuuden lisääminen

Lastensuojelu on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä, ja sen onnistuminen edellyttää jatkuvaa tiedonkeruuta, tutkimusta ja tiedon hyödyntämistä. Lastensuojelututkimus ja muu tiedontuotanto tarjoaa välttämättömiä työkaluja lasten tarpeiden ymmärtämiseen ja niihin vastaamiseen. Tiedon avulla voidaan tunnistaa riskitekijöitä, kehittää tehokkaita interventioita ja tukea lastensuojelun ammattilaisia heidän päivittäisessä työssään. Tässä blogitekstissä kuvaan lastensuojelua koskevan tiedon monimuotoisuutta ja pirstaloitumista sekä esitän tekoälyratkaisua, joka voisi parantaa tiedon vaikuttavuutta lastensuojelussa.

Lastensuojelua koskevan tiedon monimuotoisuudesta

Lastensuojelua koskevan tutkimuksen ulkoisten edellytysten vahvistaminen on edelleen ajankohtaista, perusteltua ja tarpeellista (aikaisempi tekstini aiheesta). Lastensuojelun tutkimusta on syntynyt ja syntyy kuitenkin jatkuvasti olemassa olevien resurssien ja rakenteiden mahdollistamalla tavalla. Keskeisinä haasteina on tiedon sirpalemaisuus ja pirstoutuminen, kun tutkimusta tehdään lyhytaikaisissa hankkeissa. Lastensuojelua ja siihen liittyviä ilmiöitä tutkitaan vähän siellä ja täällä. Tämä ei tue tiedon kumuloitumista ja sitä, että se saataisiin tehokkaasti ja vaikuttavaksi osaksi lastensuojelua koskevaa päätöksentekoa, kehittämis- ja innovaatiotyötä sekä arjessa lasten suojelemiseksi tehtävää työtä.

Lastensuojelun tutkimuksen rinnalla lastensuojelusta tuotetaan myös muuta tietoa. Mahdollisesti osittain tieteellisen tutkimuksen kustannuksella erilaiset selvitykset ja raportit ovat esimerkiksi valtionhallinnon toimesta hyvin yleisiä. Ne eivät voi kuitenkaan korvata tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta, vaikka niiden tekeminen on nopeampaa, halvempaa ja helpompaa. Niiden merkitystä lastensuojelua koskevalle tiedolle ei tule kuitenkaan vähätellä. Niissä syntyy lastensuojelun kannalta olennaista ja tärkeää tietoa.

Lastensuojelua koskevaa tietoa syntyy myös vertaisarvioidun tutkimuksen tekemisen ja valtionhallinnon ulkopuolella. Korkeakoulujen ja sosiaalityön erikoistumisopintojen opinnäytteet, sosiaalialan osaamiskeskusten raportit, lastensuojelun valvontaa tekevien viranomaisten tarkastuskertomukset, hallituksen esitykset ja vastaavat ovat tuottaneet lastensuojelua koskevaa uutta sekä aikaisempaa yhteensovittavaa tietoa vuosikymmeniä.

Lastensuojelua koskeva tieto on myös monipuolistunut 2010-luvulla. Lastensuojelun nykyisten ja entisten asiakkaiden sekä heidän läheistensä tuottama tieto on kasvanut merkittävästi erityisesti järjestöjen toiminnan kautta. Järjestöissä tuotettu tieto on jo pitkään ollut keskeinen osa lastensuojelun tiedontuotantoa. Myös järjestöjen tuottamalle tiedolle on leimallista se, että se on määräaikaisissa hankkeissa tuotettua. Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä tuottama tieto on kuitenkin synnyttänyt kokonaan uusia kysymyksiä ja tarjonnut paikoin vastauksia lastensuojelua koskien.

Keskeinen osa lastensuojelua koskevaa tietoa syntyy myös erilaisten rekisterien ja tilastojen kautta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä sen edeltäjä Stakes on tilastoinut ja seurannut esimerkiksi lastensuojelun asiakasmäärien kehitystä vuodesta 1991 alkaen. Indikaattoritasoinen tieto lastensuojelusta on kenen tahansa saatavilla Sotkanet-palvelusta. Erilaisissa rekistereissä ja tiedonkeruissa, esimerkiksi kouluterveyskysely, lastensuojelusta on ja syntyy huomattava määrä tietoa. Tietoa on huomattavasti enemmän kuin resurssia sen selvittämiselle, mitä se tieto meille todellisuudessa voisi kertoa.

Tällä hetkessä Suomessa on käynnissä myös merkittävä sosiaalihuollon tiedonhallintaan liittyvä uudistus, jonka myötä tieto tulee tulevaisuudessa lisääntymään merkittävästi ja aikaisemmat ongelmat tulevat ainakin osaltaan ratkaistuiksi. Datan määrän lisääntyessä kysymykseksi jää, onko meillä tulevaisuudessakaan riittävästi ihmisiä, joilla on aikaa ja mahdollisuuksia sen merkitysten ymmärtämiseksi.

Lastensuojelusta on olemassa ja syntyy jatkuvasti siis lisää monimuotoista tietoa. Edellä tästä joitakin esimerkkejä.

Lastensuojelua koskevan tiedon pirstaloitumisesta

Teknologian kehittymisen ja internetin yleistymisen seurauksena suurin osa 2000-luvulla julkaistusta lastensuojelua koskevasta tiedosta on saatavissa sähköisessä muodossa. Tämän muutoksen myötä teoriassa suurin osa lastensuojelua koskevasta tiedosta on lähes kaikkien saatavilla, mutta käytännössä se on vaikeasti saavutettavissa.

Suomalaista lastensuojelua koskevan tiedon pirstoutuminen eri puolille internetiä, vaikeasti löydettävällä tavalla, ei ole uniikki tai vaikeasti ymmärrettävä ilmiö. Nykytilanne on syntynyt hyvin luonnollisten kehityskulkujen kautta, ja siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi tiedon rakenteisuuteen liittyvät kysymykset, eri tietokantojen ja -järjestelmien kehitys, rahoitus- ja normiohjaus ja erilaiset puutteet tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvässä osaamisessa sekä lastensuojelun tietoa tuottavien toimijoiden moninaisuus.

Suomessa lastensuojelua koskevaa tietoa on tuottavat monet eri toimijat, jotka julkaisevat ja arkistoivat tietoa erilaisin tavoin. Esimerkiksi kaikki ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opinnäytteet ja muut julkaisut löytyvät Theseus-palvelusta. Sen sijaan yliopistoissa tehdyt opinnäytteet ja muut julkaisut on saatavilla jokaisen yliopiston omasta julkaisuarkistosta tai keskinkertaisella kattavuudella Finna-palvelusta.

Kotimaiset tiedelehdet ovat nykyään kattavasti saatavilla journal.fi-palvelusta. Palvelu helpottaa lastensuojelua koskevien tieteellisten artikkelien löytämistä, vaikka palvelun haku onkin jäänyt teknologian kehityksestä jo auttamatta jälkeen. Ministeriöiden tuottamat julkaisut löytyvät julkaisuarkisto Valtosta ja esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisut Julkarista. Indikaattoritietoa lastensuojelusta löytyy esimerkiksi Sotkanetistä.

Lastensuojelua koskevaa tietoa löytyy edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi oikeuskansleriviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen ja eduskunnan verkkosivuilta ja Finlexistä. Vähintään kahdeksan eri sosiaalialan osaamiskeskuksen verkkosivulta löytyy lastensuojelua koskevia julkaisuja ja Sosnetista löytyy joitakin sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen lopputöitä. Muun muassa Kuntaliiton ja Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilta löytyy lastensuojelua koskevia julkaisuja. Järjestöistä esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliiton, Pesäpuun, Pelastakaa Lasten, Talentian ja Kasperin verkkosivuilta löytyy useampia lastensuojelua koskevia julkaisuja. Lukuisten muiden järjestöjen verkkosivuilta on joitakin julkaisuja. 

Korkeatasoista suomalaista lastensuojelutietoa löytyy edellä mainittujen esimerkkien lisäksi kymmenistä tai sadoista kansainvälisistä tieteellisistä julkaisuista. Erilaisia epämuodollisempia, mutta usein näkemyksellisiä ja informatiivisia tietolähteitä löytyy blogeista videoihin ja podcasteihin. Lastensuojelua suoraan tai vähintään välillisesti koskettavaa tietoa löytyy lukuisista muista tietolähteistä ja julkaisuista, joissa käsitellään useampia aiheita. Osa tiedosta julkaistaan edelleen ainoastaan painetussa muodossa, jolloin sen saavuttaminen sähköisesti ei ole lainkaan mahdollista.

Lastensuojelua koskevan tiedon käyttäjistä

Internetin yleistyessä vallalla oli käsitys siitä, että se demokratisoisi tiedon saavutettavuutta mahdollistamalla laajan tiedon jakamisen ja helpottamalla tiedonhakua. Internetin ajateltiin poistavan perinteiset esteet tiedonvälitykseltä ja mahdollistavan maailmanlaajuisen yhteydenpidon. Vaikka osa lupauksista on toteutunut, nykytilanne osoittaa, että internetin ja sitä kautta tiedon demokratisoituminen ei ole ollut yksiselitteistä. Kaiken tiedon ollessa teoriassa saavutettavissa, mutta pirstaloituneena eri puolille internetiä, tietoa tarvitsevat ihmiset kohtaavat haasteita tiedon äärelle pääsemisessä.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat keskeinen toimijajoukko, kun puhutaan lastensuojelua koskevasta tiedon hyödyntäjistä. Mel Grayn kumppaneineen (2013) toteuttaman kirjallisuuskatsauksen perusteella yleisimmät esteet tietoon perustuvalle toiminnalle sosiaalityössä ovat riittämätön käytettävissä oleva aika, tutkimustiedon saavutettavuus ja maksullisuus, ammattilaisten osaaminen, ammattilaisten kriittinen suhtautuminen tutkimustietoon ja sen tarpeeseen sekä organisaatiokulttuuri, joka ei tukenut tiedon hyödyntämistä.

Toisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (Scurlock-Evans & Upton 2015) esteitä tiedon hyödyntämisessä jaoteltiin kolmeen tasoon ja niissä esiintyviin esteisiin: yksilö-, organisaatio- ja systeemitaso. Yksilötason esteiksi tunnistettiin riittämätön aika, osaaminen, taidot ja ammatillinen kehittyminen sekä epäilevä suhtautuminen tietoon. Niillä sosiaalityöntekijöillä, joilla oli halua lukea tutkimuskirjallisuutta, esteeksi nousi ajanhallinta. Organisaatiotason esteiksi tiedon hyödyntämisessä tunnistettiin (negatiivinen) organisaatiokulttuuri, riittämätön informaatio, resurssit ja rahoitus tiedon saavuttamiseksi sekä teknologiaosaaminen. Systeemitason esteiksi sosiaalityöntekijöiden tiedon hyödyntämisessä tunnistettiin tutkimustiedon vaikea hyödynnettävyys osana käytännön työtä.

Norjalaisessa tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, kuinka usein norjalaiset sosiaalityöntekijät lukivat ammatti- ja tutkimuskirjallisuutta (Ekeland, Bergem & Myklebust 2019). Vastanneista sosiaalityöntekijöistä (N = 2066) noin kolmannes luki ammattikirjallisuutta muutaman kerran vuodessa tai ei melkein koskaan. Kerran kuukaudessa ammattikirjallisuutta luki noin puolet ja vähintään kerran viikossa viidennes vastaajista. Vastaajista yli 60 % luki muutaman kerran vuodessa tai ei melkein koskaan tieteellisiä julkaisuja. Vajaa kolmannes vastaajista luki tutkimuskirjallisuutta kuukausittain ja noin 7 % viikoittain. 

Suomessa kaikki lastensuojelua tuntevat ihmiset varmasti tunnistavat, että Suomessa tiedon hyödyntämiseen liittyy todennäköisesti samat tai vähintään samankaltaiset haasteet kuin edellä esitetyt. Esimerkiksi riittämätön aika, heikot mahdollisuudet etsiä omalle työlle relevanttia tietoa ja tiedon saavutettavuus ovat asioita, joiden parissa myös Suomessa työskentelevät ammattilaiset painivat.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamista kartoittaneessa kyselyssä vastaajilta kysyttiin arvioita omasta osaamisestaan ja yleisestä arvioita lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamisesta ja koulutustarpeista. Asteikolla 1-5, jossa 1=osaaminen on riittävää ja 5=koulutustarve suuri, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vastausten keskiarvo kysymykseen “Kyky hakea uutta tietoa työni tueksi” oli 2,12. Vastaajien arvioidessa samalla asteikolla yleisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamista ja koulutustarpeita vastaajien keskiarvo kysymykseen “Kyky hakea uutta tietoa työn tueksi” oli 2,60. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arvioiden keskiarvon mukaan oma osaaminen uuden tiedon hakemiseen työn tueksi koettiin jonkin verran paremmaksi kuin yleinen arvio tilanteesta. (Yliruka ym. 2020). 

Edellä mainitut tutkimukset ja selvitykset, kuten monet muutkin vastaavat, koskevat nimenomaan lastensuojelun sosiaalityötä. Maan mukaan vaatimukset sosiaalityöntekijän pätevyydelle vaihtelevat. Suomessa sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin yliopiston käyneitä ja maisteritutkinnon suorittaneita ammattilaisia. Sosiaalityöntekijöitä vähemmän on tietoa siitä, miten esimerkiksi lastensuojelulaitoksissa työskentelevät ammattilaiset, kuten sosionomit (Y/AMK), sairaanhoitajat (Y/AMK), lähihoitajat (toinen aste), tai perhehoidossa perhehoitajat (ei muodollista koulutusvaatimusta, valmennus tehtävään) hyödyntävät tietoa omassa hoiva- ja kasvatustehtävässään.

Eri tutkimuksissa ja selvityksissä on tunnistettu myös mm. terveydenhuollon, aikuisten sosiaalihuollon ja koulutus- ja kasvatusalan ammattilaisten tarve lastensuojelua koskevalle tiedolle. Lastensuojelua koskevaa tietoa tarvitsevien ammattilaisten joukko on siis suuri.

Tekoälyratkaisu lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuuden lisäämiseksi

Lastensuojelua koskevan tiedon käyttämiseen ja hyödyntämiseen liittyy monia esteitä, kuten aikaisemmin tässä tekstissä on tullut ilmi. Lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuus jää heikoksi, jos lastensuojelua koskevaa tietoa tarvitsevat ihmiset eivät pääse siihen käsiksi. Lastensuojelua koskeva tiedon vaikuttavuutta voitaisiinkin siis lisätä lisäämällä tiedon saavutettavuutta. Tiedon saavutettavuuden lisäämisellä pystyttäisiin ratkomaan esimerkiksi ajankäyttöön, osaamiseen ja tiedon löydettävyyteen liittyviä haasteita tehokkaasti.

Nyt ehdotettava tekoälyratkaisu perustuu generatiiviseen tekoälyyn ja laajoihin kielimalleihin (esim. ChatGPT). Siinä missä esimerkiksi ChatGPT tai Microsoft Copilot ovat yleistekoälyjä, niin nyt kehitettävässä ratkaisussa olisi kyseessä lastensuojeluun erikoistunut tekoälyratkaisu. Se koulutettaisiin, ja sen osaamista ylläpidettäisiin, nimenomaan suomalaista lastensuojelua koskevilla tutkimusartikkeleilla, raporteilla, lainsäädännöllä, käytännön ohjeilla ja muilla aiemmin tässäkin tekstissä viitatuilla erilaisilla tietolähteillä.

Ensimmäisessä vaiheessa tekoälyratkaisun tulee perustua ensisijaisesti tiedon kokoamiseen ja saavutettavuuden lisäämisen. Tässä tapauksessa tekoälyratkaisu toimisi eräänlaisena älykkäänä hakukoneena, joka pystyy löytämään ja esittämään tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Toisessa vaiheessa, joskus tulevaisuudessa, tekoälyä voitaisiin hyödyntää erilaisten tietosynteesien ja -analyysien tuottamisessa, tiedon visualisoimisessa ja niin edelleen. Tekoälyn muuntamista enemmän ammattilaisen tukiälyksi tulisi kuitenkin edellyttää lastensuojelutoimijoiden yhteinen keskustelu ja punninta siitä, millä eettisillä reunaehdoilla se voisi toimia.

Ensimmäisen vaiheen käyttöesimerkki tekoälyratkaisusta eli tiedon kokoaminen ja saavutettavuuden lisääminen:

• Lastensuojelun ammattilainen etsii tietoa tietystä aiheesta, kuten perheväkivallan vaikutuksista lapsiin, sijaishuollosta hatkaamisesta tai lastensuojelun vuosittaisista kustannuksista.
• Tekoäly kerää ja esittää aiheeseen liittyvät tutkimukset, raportit ja ohjeet yhdellä alustalla.
• Ammattilainen voi nopeasti löytää ja hyödyntää relevanttia tietoa omassa toiminnassaan.

Hyödyt:

• Parantaa tiedon saavutettavuutta ja nopeuttaa tiedonhakua.
• Varmistaa, että ammattilaiset pääsevät käsiksi ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
• Vähentää tiedonhakuun kuluvaa aikaa ja resursseja.
• Lisää tiedon vaikuttavuutta.

Lopetus

Lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuuden lisäämisen tulisi olla keskeinen tavoite lastensuojelua koskevan tutkimuksen ja tiedon lisäämisen kanssa, joka vaatii tiedon saavutettavuuden parantamista ja uusien teknologioiden hyödyntämistä. Tekoälyratkaisut voivat tarjota merkittäviä etuja tiedon kokoamisessa, analysoinnissa ja esittämisessä, mikä helpottaa lastensuojelun ammattilaisten työtä ja parantaa päätöksenteon laatua. Vaikka haasteita on, tekoälyn mahdollisuudet lastensuojelun tukena ovat lupaavia. Jatkuva tutkimus ja innovaatioiden soveltaminen käytäntöön ovat avainasemassa, jotta voimme varmistaa jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden tulevaisuudessa.

Jatketaan keskustelua aiheesta. Voit olla yhteydessä onni.westlund(at)gmail.com, yhteydenottolomakkeen kautta: https://onniwestlund.fi/palvelut/ tai julkisesti tai yksityisesti LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/onniwestlund/.

Lähteet

Gray M, Joy E, Plath D ym. (2013). Implementing Evidence-Based Practice: A Review of the Empirical Research Literature. Research on Social Work Practice, 23(2), 157–166. https://doi.org/10.1177/1049731512467072

Curlock-Evans L, Upton D. (2015). The Role and Nature of Evidence: A Systematic Review of Social Workers’ Evidence-Based Practice Orientation, Attitudes, and Implementation. Journal of Evidence-Informed Social Work, 12(4), 369–399. https://doi.org/10.1080/15433714.2013.853014

Ekeland TJ, Bergem R, Myklebust V. (2018). Evidence-Based Practice in Social Work: Perceptions and Attitudes Among Norwegian Social Workers. European Journal of Social Work, 22(4), 611–622. https://doi.org/10.1080/13691457.2018.1441139

Yliruka L, Petrelius P, Alho S ym. (2020). Osaaminen lastensuojelun sosiaalityössä: Esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista. [Raportti 4/2020]. THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/139301