Mitä jokaisen aluevaaltuutetun tulisi tietää lastensuojelusta

Lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapsen tasapanoinen kasvu, kehitys ja hyvinvointi. Lastensuojelussa käytetään merkittävää julkista valtaa ja sen järjestämisestä vastaavat vuodesta 2023 alkaen hyvinvointialueet. (Lastensuojelulaki 2007/417). Lastensuojelun järjestämisestä säädetään lastensuojelulain lisäksi useissa muissa laissa, kuten esimerkiksi erityisen tuen tarpeen osalta sosiaalihuoltolaissa ja järjestämisvelvoitteen osalta laissa kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301; Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 2009/1704). Tämän lisäksi Suomea velvoittaa erilaiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jotka Suomi on ratifioinut. Näistä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista lasten ja lastensuojelun osalta keskeisenä voidaan pitää esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimusta, joka on ollut Suomessa laintasoisesti voimassa jo vuodesta 1991 saakka (Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991).

Lisää lastensuojelun perusteista: Lastensuojelun käsikirja (THL 2022).

Eduskunnan oikeusasiamies on vuoden 2019 kertomuksessaan todennut, että lastensuojelun puutteet ovat yksi Suomen kymmenestä keskeisimmästä ihmisoikeusongelmasta (Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto 2020). Valtioneuvoston oikeuskansleri on omassa vuoden 2019 kertomuksessaan nostanut lastensuojelun rakenteelliset ongelmat lastensuojelun uhaksi (Oikeuskanslerinvirasto 2019). Lastensuojeluun liittyviin rakenteellisiin ongelmiin on ottanut aktiivisesti kantaa lastensuojelun sijaishuollossa asuvat ja asuneet nuoret, lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja useat muut tahot (esim. Kaijanen, Koskenkorva & Westlund 2020; Manelius ym. 2017).

Lastensuojeluun liittyvät haasteet eivät ole uusia. Eri tahojen keskinäiseen vastuuseen liittyviä haasteita, koordinaation ongelmia ja muita kehittämistarpeita on esitetty vuosituhannen alussa ja sitä ennen (esim. Pösö & Salomaa 2002, 118–119). Lastensuojelun painopistettä koitettiin viimeksi 2010-luvulla saada siirrettyä niin kutsutuista korjaavista ja viimesijaisista palveluista, huostaanotoista ja kiireellisistä sijoituksista, kohti ennaltaehkäiseviä palveluita, perhesosiaalityötä ja lastensuojelun avohuoltoa. Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten määrä on kuitenkin jatkanut kasvuaan koko ajan 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2019 lastensuojelun sijaishuollossa eli muualla kuin syntymävanhempiensa luona asui kuitenkin enemmän lapsia kuin koskaan aikaisemmin tilastohistorian aikana. Sosiaalihuoltolain muutoksen seurauksena, jossa lastensuojelun asiakkuutta ei enää tarvita tiettyjen palveluiden saamiseksi, lastensuojelun avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä laski hetkellisesti, mutta on jatkanut sen jälkeen kasvuaan. Vuonna 2019 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli yli 50 000 lasta ja sijaishuollossa asui lähes 19 00 lasta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020).

Sanna Marinin hallitusohjelmassa (2019) sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen osalta kuvataan, että hallitus käynnistää sote-uudistuksen valmistelun. Hallitusohjelmassa on myös linjattu, että siinä otetaan huomioon aiempi valmistelutyö.  

Olen edellä kuvannut lyhyesti niitä juridisia lähtökohtia ja lyhyesti uudistamistarpeita, joita lastensuojeluun liittyy. Tämän tekstin tehtävänä on tarkastella Sanna Marinin hallitusohjelmassa kuvatun sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen tavoitteita lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeiden näkökulmasta. Keskityn tarkastelussani erityisesti lastensuojelun sijaishuoltoon muutamien esimerkkien kautta. Lopuksi esitän omia huomioitani toimenpiteistä, joilla aluevaltuutetut ja hyvinvointialueet voivat lisätä lastensuojelun laatua.

SOTE-UUDISTUKSEN TAVOITTEET JA LASTENSUOJELU

Hallituksen ohjelmassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukselle on asetettu useita tavoitteita (Valtioneuvosto 2019). Tarkastelen seuraavaksi näistä tavoitteista lastensuojelun kannalta keskeisimpiä suhteessa lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeisiin.

Tavoite: Kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Lastensuojelun sijaishuolto ei ole pystynyt nykyisellään auttamaan ja tukemaan niitä lapsia ja nuoria riittävästi, jotka eivät ole voineet asua omien vanhempiensa luona. Sijaishuollosta itsenäistyneillä nuorilla on mm. muuta väestöä suurempi riski kuolla nuorena, jäädä peruskoulutuksen varaan, tarve toimeentulotuelle ja psykiatriselle sairaanhoidolle (esim. Kestilä, Väisänen, Paananen, Heino & Gissler 2012; Ristikari, Törmäkangas, Lappi, Haapakorva, Kiilakoski, Merikukka, Hautakoski, Pekkarinen & Gissler 2016, 105–17; Kääriälä 2020).

Tavoite: Turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille. Kuntaliiton tekemän kyselyn mukaan, lapsiperheiden vanhempien tarvitsemien päihde- ja mielenterveyspalvelujen ja kasvatus- ja perheneuvontapalvelujen saatavuus on heikentynyt huomattavasti. Kyselyyn vastanneista kunnista 31 % arvioi joutuvansa sijoittamaan lapsia lastensuojelun sijaishuoltoon hyvin usein, 36 % joskus ja 17 % hyvin harvoin, koska mielenterveyshoitoa ei pystytä järjestämään. Ainoastaan 16 % kunnista kertoi, että lapsia ei jouduta sijoittamaan sijaishuoltoon, vaan mielenterveyshoito järjestyy aina tarvittaessa. Väestömäärään suhteutettuna yhteensä 88 % suomalaisista asuu kunnissa, joissa lapsia joudutaan sijoittamaan hyvin usein tai joskus sijaishuoltoon sen takia, että mielenterveyshoitoa ei pystytä järjestämään. (Puustinen-Korhonen 2018, 9, 14).

Tavoite: Parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Edellä mainitut mielenterveyshoidon haasteet eivät ole ainoita palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden haasteita, joita lastensuojelussa kohdataan. Ammatillisissa kohtaamisissa ja keskusteluissa nousee esiin ilmiö, jossa edes itsemurhaa yrittäneitä lastensuojelun sijaishuollossa asuvia lapsia ei voida ottaa osastohoitoon, vaan heidät palautetaan heti takaisin sijaishuoltopaikkaan. Mielenterveyspalveluiden saatavuuden haasteiden lisäksi lastensuojelua haastaa myös alaikäisille suunnattujen päihdepalveluiden puute (Heino 2020, 127–128). Näiden lisäksi palveluiden saatavuuden haaste koskettaa myös esimerkiksi perheitä, joissa asuu lapsi, jolla on neuropsykiatrisia häiriöitä (esim. Pajarinen 2020).

Tavoite: Turvata ammattimaisen työvoiman saanti. Lastensuojelussa on merkittäviä haasteita saada päteviä työntekijöitä rekrytoitua avoimiin sosiaalityöntekijän virkoihin (Puustinen-Korhonen 2018, 25). Ongelmia on kuitenkin tämän lisäksi myös pätevien työntekijöiden rekrytoinnissa lastensuojelun laitoshoitoon, jossa töitä joudutaan tekemään tuntitöintekijöiden voimin, kun päteviä tekijöitä ei saada palkattua (Pelastakaa Lapset 2020). Kevan julkaiseman työvoimaennusteen mukaan sosiaalityöntekijöiden nykyisellä sosiaalipalveluiden käytöllä sosiaalityöntekijöiden saatavuus heikentyy merkittävästi vuoteen 2030 mennessä, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä mahdollisimman pian (Keva 2021).

Tavoite: Hillitä kustannusten kasvua. Lastensuojelun tarpeen kasvaessa myös siihen liittyvät kustannukset ovat kasvaneet jatkuvasti ja kasvavat edelleen. Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon (pl. siis avo- ja jälkihuolto) kustannukset olivat vuonna 2010 noin 590 miljoonaa, vuonna 2013 noin 710 miljoonaa ja vuonna 2018 noin 881 miljoonaa euroa (Heino, Hyry, Ikäheimo, Linnosmaa, Kuronen & Rajala 2016, 17; Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 39).

Tavoite: toiminnan painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Sosiaalihuoltolakiin tehtiin vuonna 2015 uudistus, jossa lastensuojelun asiakkaaksi pääsemisen kynnystä nostettiin. Uudistuksesta ei ole kuitenkaan tehty kansallista arviointia ja ei ole tietoa siitä, vastaavatko sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut lasten ja perheiden tarpeisiin ennaltaehkäisevästi (Heino 2020, 77). Lastensuojeluun liittyvässä keskustelussa nousee jatkuvasti esiin puhe siitä, että ennaltaehkäiseviä palveluita on kehitettävä. Riitta Laakso kuvaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun sijaishuollon asiakkaan olevien lasten kannalta ennaltaehkäisevillä palveluilla ei ole kuitenkaan merkitystä. Laakson mukaan lastensuojelun sijaishuoltoa, jota yleisesti pidetään viimesijaisena ja korjaavana toimenpiteenä, tulisikin ajatella myös ennaltaehkäisevänä palveluna. Lastensuojelun sijaishuollossa asuvat lapset ovat elämänsä alkutaipaleella, jossa kaikki panostukset heidän kasvuolosuhteidensa ja hyvinvointinsa parantamiseksi toimivat ennaltaehkäisynä tulevaisuutta ajatellen (Laakso 2019, 78).

Tavoite: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Lastensuojelun Keskusliiton selvityksessä lastensuojeluun järjestämisvastuun siirtäminen kuntia suuremmille alueille koettiin selvitykseen vastaajien keskuudessa pääasiassa positiivisena asiana. Mahdollisuuksina nähtiin esimerkiksi alueellisen yhdenvertaisuuden parantuminen erityis- ja vaativan tason palveluissa, lastensuojelun valvonnassa, toiminnan koordinoinnin ja valvonnan näkökulmista. Mahdollisina riskeinä nähtiin yhteistyön tekeminen kuntiin jäävien palveluiden kanssa ja palveluiden karkaamista kauas lapsista ja nuorista. (Lastensuojelun Keskusliitto 2017, 14–15).

Tavoite: Erityistason palveluiden turvaamiseksi muodostetaan viisi yhteistoiminta-aluetta, jotka pohjautuvat voimassa oleviin erva-alueisiin. Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden osalta on osana LAPE-muutosohjelmaa kehitetty osaamis- ja tukikeskusten rakennetta. Osaamis- ja tukikeskukset sijoittuisivat viidelle yhteistoiminta-alueelle ja vastaisivat kaikkein vaativimpien palvelujen tuottamiseen ja varmistamiseen, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja palvelujen yhteistyöaluetasoiseen koordinointiin lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. (Halila, Kaukonen, Malja & Savola 2019, 9, 69).

Tavoite: Maakunnat tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina, joita yksityinen ja kolmas sektori täydentävät palveluiden tuottajina. Lastensuojelun sijaishuollossa on tapahtunut merkittävä muutos palveluiden tuottajissa 2000-luvulle tultaessa. Vuonna 2018 yli 90 % lastensuojelulaitoksista oli yksityisten toimijoiden omistuksessa, kun vastaava osuus vuonna 1988 oli 23 %. Samanaikaisesti yksityisten palveluntuottajien ylläpitämien lastensuojelulaitosten osuudesta yleishyödyllisten yhdistysten osuus on vähentynyt ja yritysten lisääntynyt (Porko, Heino & Eriksson 2018, 11). Vuonna 2018 neljällä suurimmalla palveluntuottajalla oli yhteensä 57 lastensuojelun sijaishuoltoyksikköä (Porko ym. 2018, 19). Vuonna 2021 esimerkiksi Familar Oy:lla oli tällaisia yksiköitä yli 60 ja Humana-konsernilla yli 50 (Familar 2021; Humana 2021).

Tavoite: Toimivat tietojärjestelmä- ja tiedonhallintajärjestelmät sekä kattava tietopohja ja yhtenäinen tapa raportoida. Tarve lastensuojelun tietopohjan vahvistamiselle, yhtenäiselle tavalla raportoida ja tieto- ja tiedonhallintajärjestelmien kehittämiselle ovat olleet jo pitkään tiedossa (esim. Heino 2009). Lastensuojelun tutkimus on sirpaloitunutta, sitä ei koordinoida ja pitkäjänteisiä tutkimusohjelmia ei ole. Tilanteen parantamiseksi on esitetty lukuisia toimenpiteitä. (esim. Kananoja, Lavikainen & Oranen 2013). Tieto- ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyvää lastensuojeluun keskittyvää tutkimusta ei juuri ole olemassa (Salovaara 2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on selvitetty mahdollisuutta luoda kansallinen tietopohja lastensuojelulaitoksista, joiden osalta esimerkiksi tarkkaa määrää ei tiedä kukaan (Heino & Eriksson 2019).

Tavoite: Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja johtamisen kehittäminen edellyttää tutkittua tietoa ja tiedolla johtamista. Lastensuojelun tutkitun tiedon vähäisyys, pirstaleisuus ja keskittyminen selvitystyyppisiin raportteihin eivät tue tiedon kumuloitumista ja syventymistä (Heino 2009, 98). Elina Pekkarinen (2011) on tutkinut lastensuojelun tietoon ja tutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Pekkarisen mukaan lastensuojelun tutkittuun tietoon liittyy esimerkiksi seuraavia asioita: lastensuojelussa on paljon alitutkittuja aiheita, lastensuojelun tutkimusrakenne on hajanainen tai sitä ei ole, tutkimusmenetelmien kapea-alaisuus, tutkimuksellisten tiedonintressien tarpeiden teknisyys ja toisaalta praktisen tiedon puute, emansipatorisen tiedon puute ja monet muut asiat (Pekkarinen 2011, 72–74). Lastensuojelun johtamiseen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi johtamisrakenteiden epäselvyys jatkuvissa muutoksissa, johdettavien asioiden liiallinen työmäärä, johtajien puutteelliset taidot ja lasten tarpeiden ja taloudellisten vaateiden välinen jännite (Alhanen 2014, 45–49).

Tavoite: Kotiin vietäviä palveluja lisätään jatkamalla digitaalisten ja etäpalveluiden kehittämistä tavoitteena palveluiden saavutettavuuden parantaminen. Lastensuojelun osalta erilaisten digitaalisten ja etäpalveluiden käytössä ollaan hyvin alkuvaiheessa. Palvelut kattavat tällä hetkellä lähinnä joidenkin kuntien mahdollisuudet tehdä lastensuojeluilmoitus verkossa ja sosiaalityön käyttämät etäyhteydet. Lastensuojelussa ja päihdehuollossa käytetään vähiten sähköisiä menetelmiä (Kauppila, Kiiski & Lehtonen, 2017 29, 27). Koronavirus on vaikuttanut jonkin verran etäyhteydellä toteutettaviin tapaamisiin, mutta ei merkittävästi (Heino, Weckroth & Ranta 2020; Tiili, Paasivirta, Kuokkanen, Eriksson & Nelimarkka 2020 3–4).

Tavoite: Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonta-, lupa- ja ohjaustehtävät selvitetään parlamentaarisen selvitystyön yhteydessä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on lausunnossaan ottanut kantaa lastensuojelun ohjaukseen ja valvontaan osana eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2019. Asiantuntijakuulemisiin perustuvassa lausunnossaan tarkastusvaliokunta toistaa kahdesti huomionsa ja käsityksensä siitä, että lastensuojelun valvonnan hajautuminen eri toimijoille ja sen monimutkainen sääntely estävät tehokkaan valvonnan toteutumista. Lisäksi valiokunta nostaa esiin lausunnossaan esimerkiksi valvonnan resurssien puutteet, sijaishuollon eri muotojen valvonnan haasteet, tietopohjan ja tiedonkulun ongelmat, omavalvonnan riittämättömyyden, ohjauksen puutteen ja sen, että ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosia, mutta niitä ei ole ratkaistu siitä huolimatta. (TrVL 1/2021 vp).

YLEISIÄ HUOMIOITA

Lastensuojeluun liittyvät ongelmat ja haasteet eivät ole uusia. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula esitti lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta 2016 valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluille ihmisille (STM 2021a). Anteeksipyyntöä edelsi laaja selvitystyö lastensuojelun sijaishuollossa tapahtuneesta kaltoinkohtelusta ensimmäisen lastensuojelulain aikana eli vuosina 1936–1983. Tämän jälkeen lastensuojelulaki on uudistettu kahdesti, ensin vuonna 1983 ja sen jälkeen vuonna 2007. Selvityksen toteuttanut tutkijaryhmä esittää selvityksen lopuksi kahdeksan suositusta, jolla vastaavilta kokemuksilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. (Hytönen, Malinen, Salenius, Haikari, Markkola, Kuronen & Koivisto 2016, 72–76). Valitettavasti näitäkään suosituksia ei ole pantu toimeen. Perhe- ja peruspalveluministeri Rehula sanoi puheenvuorossaan anteeksipyyntötilaisuudessa, että Suomen valtio tekee kaikkensa, jotta lapset välttyisivät vastaavalta kaltoinkohtelulta tulevaisuudessa (Rehula 2016).

Lastensuojelun asiantuntijoiden, tutkijoiden ja työntekijöiden välillä on melko vahva konsensus siitä, että tehdyt teot ovat kuitenkin aivan liian pieniä (Lastensuojelun Keskusliitto 2018). Lapset ja nuoret kohtaavat edelleen nöyryyttäviä käytäntöjä, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa sekä perus- ja ihmisoikeuksia halutaan rajoittaa sen sijaan, että rakenteelliset ongelmat korjattaisiin (Kaijanen ym. 2020; Westlund 2021). Ongelmia on koitettu ratkaista muokkaamalla olemassa olevaa lastensuojelulakia, jota onkin tehty hyvin aktiivisesti sen voimaantulon jälkeen vuonna 2007, sillä lakiin on tehty melkein kolmekymmentä muutosta tämän jälkeen ja uusia muutoksia valmistellaan tälläkin hetkellä (Lastensuojelulaki 2007/417; Vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2021).

Juha Sipilän hallitus käynnisti osana omaa sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistustaan yhtenä hallituksen kärkihankkeena lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman. Sanna Marinin hallitusohjelmassa aikaisemmin tehtyä työtä jatkettiin. Kaikkiin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kohdentuvaan kahden hallituskauden pituiseen muutosohjelmaan, eli hankkeeseen, on budjetoitu yhteensä noin 65 miljoonaa euroa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Tästä summasta Marinin hallituskauden aikana sosiaali- ja terveysministeriö myönsi viidelle yhteistoiminta-alueella toimivalle lastensuojelun kehittämishankkeelle 5,8 miljoonaa euroa vuosille 2020–2022 (STM 2021b). Lastensuojelua on aikaisemminkin kehitetty erilaisten hankkeiden ja muutosohjelmien kautta, mutta niiden vaikuttavuudesta ei ole juuri tietoa. Tähän mennessä ne eivät ole ainakaan pystyneet vastaamaan lastensuojelutarpeen kasvuun niin, että lastensuojelun asiakkaaksi tulisi vähemmän lapsia. Hankkeilla on eittämättä paikkansa erilaisten asioiden kehittämisessä, mutta kuinka tehokkaasti niillä pystytään tosiasiallisesti vaikuttamaan näihin, jo vuosikymmeniä tiedossa olleisiin rakenteellisiin ongelmiin, joita tässä tekstissäkin on esitetty? Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen tavoitteet osuvat hyvin yhteen lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeiden kanssa, mutta edelleen valitettavasti näyttää, että näihin kysymyksiin ei olla valmiita tekemään pitkäjänteisiä ja todellisia panostuksia.

Kansallisesti Sosiaali- ja terveysministeriössä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Kuntaliitossa lastensuojelun lainsäädännön valmisteluun, ohjaukseen, seurantaan, arviointiin, tiedostojen ja rekisterien ylläpitoon, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja kuntien ohjaukseen on käytössä pysyvää henkilöstöä optimistisimpienkin arvioiden mukaan alle 20 henkilötyövuotta. Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat jo lähes 1,5 miljardia euroa vuodessa. Lastensuojelulle ei ole lukuisten selvitysten, tutkimusten ja kannanottojen pohjalta tehdyistä ehdotuksista huolimatta varmistettu riittäviä resursseja edellä mainittujen tehtävien laadukkaaseen hoitamiseen, joka heijastuu jo vuosikymmeniä jatkuneina ongelmina (esim. Heino 2002; Pösö ym. 2002; Kananoja ym. 2013; Kananoja ym. 2018). Sen sijaan lastensuojelun kehittämistä on ohjannut julkisesta kriisistä toiseen seuranneet selvitykset ja lainsäädäntömuutokset. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen tavoitteet ovat linjassa lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeiden kanssa. Hallinnollisella sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksella on ehkä mahdollista vastata osaan näistä tarpeista. Mikäli lastensuojelun syviin uurtuneisiin ja rakenteellisiin ongelmiin haluttaisiin kuitenkin todellisuudessa puuttua se vaatisi sille omaa yli hallituskausien ulottuvaa, riittävän hyvin resursoitua kehittämis- ja toimenpideohjelmaa, jotta kaikki ongelmat saataisiin korjatuiksi ja lasten, nuorten, perheiden sekä työntekijöiden perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat. Tätä odotellessa hyvinvointialueilla ja hyvinvointialueiden päätöksentekijöille on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asiaan omalta osaltaan.

TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA HYVINVOINTIALUEILLE

  1. Työn vaativuutta vastaava palkkaus, johtaminen ja työhyvinvointi kuntoon lastensuojelun sosiaalityössä ja sijaishuoltoyksiköissä.
    • Lastensuojelun laatu ja vaikuttavuus syntyvät luottamuksellisissa vuorovaikutussuhteissa ammattilaisten ja lasten, nuorten ja perheiden välillä.
    • Vaihtuvuuden minimoiminen tarkoittaa lasten säästymistä inhimilliseltä kärsimykseltä, ja tuottaa julkistaloudelle säästöjä. Yhden sosiaalityöntekijän vaihtuminen voi maksaa hyvinvointialueelle 75 000 euroa (Talentia 2021).
  2. Yhdenvertaisten ja saavutettavien palvelujen varmistaminen
    • Kuntien toimintakäytännöt lukuisissa lastensuojeluun liittyvissä kysymyksissä ovat eronneet suurelta osin toisistaan. Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset ovat olleet eriarvoisessa asemassa suhteessa toisistaan.
    • Hyvinvointialueilla on mahdollisuus yhtenäistää palveluja ja samalla varmistaa niiden yhdenvertaisuus ja saavutettavuus (Nelimarkka & Nyyssönen 2021).
  3. Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan alueellinen toteuttaminen
    • Vertaistukeen perustuvat tukimuodot on laajasti hyväksyttyjä erilaisten elämään liittyvien kysymysten käsittelyssä. Valitettavasti lastensuojelussa lapsille ja nuorille tätä mahdollisuutta ei ole systemaattisesti tarjottu tähän mennessä.
    • Vertaisuuteen perustuvat tuen muodot on mahdollista yhdistää lasten ja nuorten tuottamaan kokemukselliseen asiantuntijuuteen palvelujen toiminnasta. Yhdessä nämä ovat vaikuttava palvelu lapsille ja nuorille, mutta lisäksi niiden avulla saadaan tietoa palvelujen laadusta ja niiden kehittämisen tueksi.
    • Perustelut esitetyille em. ja ohjeet toiminnasta julkaistaan Pesäpuu ry:n toimesta 2/2022. (Lähdeviite lisätään myöhemmin).
  4. Digitalisaation kiihdyttäminen
    • Lastensuojelussa käytetään edelleen faksia. Faksia.
    • Lastensuojelun työntekijöiden työtaakkaa, lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta, tiedolla johtamista sekä monta muutaa asiaa voitaisiin kehittää panostamalla tietojärjestelmä- ja tiedonhallintajärjestelmiin sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöön.
    • Lastensuojeluun digitalisaation kehittämiselle on olemassa myös kansainvälinen markkina. Lastensuojeluun käytetään vuosittain vähintään 200 miljardia euroa globaalisti.
  5. Yhteiskuntataloudellista kokonaistuloksellisuuden tavoittelua
    • Lastensuojelussa, kuten laajemmin julkisten palvelujen järjestämisessä, on keskitytty puhumaan ja toimimaan niistä syntyvien kulujen näkökulmasta.
    • Hyvinvointialueiden tulee nähdä lastensuojelu yhteiskuntataloudellisena kokonaistuloksellisuutena, johon kytkeytyvät niiden taloudellisuuden ja tuottavuuden lisäksi vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus. Näin saadaan aikaan eniten hyvinvointia, mutta myös taloudellisia säästöjä.
  6. Tiivis tki-yhteistyö esim. korkeakoulujen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa
    • Hyvinvointialueiden kannattaa panostaa tki-yhteistyöhön myös lastensuojelussa.

Edellä mainituista on hyvä aloittaa. Kymmeniä ja satoja ehdotuksia varmasti on löydettävissä em. lisäksi ja niiden saavuttamiseksi. Lisää vinkkejä esimerkiksi Lastensuojelua koskevien toimenpide-ehdotusten toteutuminen & Sijoitettujen lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä.

Jokaisen lastensuojelusta päättävän olisi hyvä lukea esimerkiksi 101 kirjettä -julkaisu ja Minä jaksan tämän päivän – Tarinoita lastensuojelusta -kirja.

Instagramissa päättäjien kannattaa seurata esim. venla.sossua ja Tiktokissa sossuja ja sos-kehittäjänuoria. Jos mielummin kuuntelet podcasteja niin sitten kannattaa tutustua Pari sanaa lastensuojelusta.

Lähteet:

  1. Alhanen, Kai 2014. Vaarantunut suojeluvalta – Tutkimus lastensuojelujärjestelmän uhkatekijöistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  2. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto 2020. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2019. Helsinki.
  3. Familar Oy 2021. Yrityksen verkkosivut. Luettu 28.2.2021.
  4. Hanhinen, Sari & Hyvärinen, Sauli 2017. Lastensuojelu sotessa. Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen perusteista ja vaikutuksista lastensuojeluun. Lastensuojelun keskusliitto.
  5. Heino, Tarja & Eriksson, Pia (toim.) 2019. Lasteri – ideasta toteutukseen. Selvitys lastensuojelun 24/7 yksiköiden tietokannasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  6. Heino, Tarja (toim.) 2009. Erityinen lapsuus – erityinen yhteiskunnallinen vastuu. Mitä lastensuojelusta tiedetään ja mitä päätöksentekijän pitäisi siitä tietää? Taustamateriaalia sektoritutkimuksen neuvottelukunnalle. Stakes/Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  7. Heino, Tarja 2020. Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  8. Heino, Tarja, Weckroth, Niina & Ranta, Heikki 2020. Koronan vaikutukset lastensuojelun 24/7-yksiköiden toimintaan – palveluntuottajien ja toimintayksiköiden näkökulma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
  9. Hoikkala, Susanna, Kojo, Raija, Tervo, Jaana & Aaltonen, Teija 2017. Sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan malli. Kohti lapsikeskeistä ja lapsenoikeusperustaista toimintatapaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
  10. Humana Oy 2021. Yrityksen verkkosivut. Luettu 28.2.2021.
  11. Hytönen, Kirsi-Maria; Malinen, Antti; Salenius, Paula; Haikari, Janne; Markkola, Pirjo; Kuronen, Marjo & Koivisto, Johanna 2016. Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
  12. Kaijanen, Milja, Koskenkorva, Marjukka & Westlund, Onni 2020. 101 kirjettä -julkaisu. Pesäpuu ry. Jyväskylä.
  13. Kananoja, Aulikki, Lavikainen, Marjo & Oranen, Mikko 2013. Toimiva lastensuojelu -selvitystyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö.
  14. Kauppila, Tarja, Kiiski, Kati & Lehtonen, Mari 2018. Sähköhelmenkalastus. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
  15. Kestilä, Laura, Väisänen, Antti, Paananen, Reija, Heino, Tarja & Gissler, Mika 2012. Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina: Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  16. Keva/Aula Research Oy 2021. Kuntien työvoimaennuste 2030. Analyysi kuntien työvoima- ja osaamistarpeista. Helsinki.
  17. Kääriälä, Antti 2020. Always a Step Behind?: Educational and Employment Transitions among Children in Out-of-home Care. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tohtoriohjelma.
  18. Laakso, Riitta 2019. ”Ne näki musta”: Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  19. Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 29.12.2009/1704
  20. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417
  21. Lastensuojelun Keskusliitto 2018. Mitä kuuluu lastensuojelu? -julkaisusarja osa 1. Lastensuojelun uudistukset -liian pieniä tekoja? Helsinki.
  22. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö.
  23. Manelius, Minna 2017.Lasten oikeus suojeluun! Poliittisten tahojen on otettava vastuu lastensuojelun toimintaedellytyksistä 2017. Luettu 27.2.2021.
  24. Nelimarkka, Siiri & Nyyssönen, Laura 2021. Koronakriisi korosti yhtenäisten toimintaohjeiden tarvetta lastensuojelussa.
  25. Oikeuskanslerinvirasto 2020. Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2019. Helsinki.
  26. Oulasvirta, Lasse, Ohtonen, Jukka & Stenvall, Jari 2020. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaus. Tasapainoista ratkaisua etsimässä.
  27. Pajarinen, Hanna 2020. Autismikirjo lastensuojelun haasteena. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden puheessa tuottamat kategoriat. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.
  28. Pelastakaa Lapset ry 2020. Lastensuojelun sijaishuollon laitoshoitoon tarvitaan riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Luettu 25.2.2021.
  29. Puustinen-Korhonen, Aila 2018. Lastensuojelun 2017 kuntakyselyn tuloksia -raportti. Kuntaliitto.
  30. Pösö, Tarja & Salomaa, Irmeli 2002. Teoksessa: Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaus – tasapanoisia ratkaisuja etsimässä. Toim. Oulasvirta, Lasse, Ohtonen, Jukka & Stenvall, Jari. Sosiaali- ja terveysministeriö 2002. Helsinki
  31. Rehula, Juha 2016. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan puhe 20.11.20216. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Luettu 5.3.2021.
  32. Ristikari, Tiina, Törmäkangas, Liisa, Lappi, Aino, Haapakorva, Pasi, Kiilakoski, Tomi, Hautakoski, Ari, Pekkarinen, Elina & Gissler, Mika 2016. Suomi nuorten kasvuympäristönä – 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  33. Salovaara, Susi 2018. Tietojärjestelmät osana lastensuojelun tiedonmuodostusta. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto.
  34. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021a. Epäkohdat, kaltoinkohtelu ja väkivalta lastensuojelun sijaishuollossa. Luettu 5.3.2021.
  35. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021b. Lastensuojelu. Luettu 6.3.2021.
  36. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021c. Lastensuojelun monialainen kehittäminen alkaa osana lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa. Luettu 5.3.2021.
  37. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301
  38. Talentia 2021. Vaihtuvuus maksaa. Talentia-lehti.
  39. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Lastensuojelu 2019 tilastoraportti. Luettu 26.2.2021.
  40. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). Luettu 5.3.2021. 
  41. Tiili, Anna & Kuokkanen, Julia 2021. Lastensuojelun laitoshoidon vetovoimatekijät ja alalta työntävät tekijät. Lastensuojelun Keskusliitto, verkkojulkaisu 2/2021.
  42. Tiili, Anna, Kuokkanen, Julia, Eriksson, Pia & Nelimarkka, Siiri 2020. Koronan vaikutukset lastensuojeluun. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
  43. Valiokunnan lausunto TrVL 1/2021 vp – K 15/2020 vp. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2019. Eduskunta, Helsinki. Luettu 1.3.2021.
  44. Valtioneuvosto 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteistyö. Helsinki.
  45. Westlund, Onni 2021. Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen. Luettu 5.3.2021.
  46. Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991

Aluevaalit 2022 & lastensuojelu

Aluevaaleissa äänestetään jokaisen suomalaisen kannalta keskeisistä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista, jotka siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäväksi 1.1.2023. Sosiaalialan ammattilaisena kiinnostukseni sote-uudistuksen valmistelussa, ja tulevissa vaaleissa, on keskittynyt sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollon sisällä kiinnostuksen kohteeni liittyy lapsiin, nuoriin ja perheisiin sekä erityisesti lastensuojeluun.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat jo pitkään kantaneet huolta siitä, että sosiaalihuollon erityiskysymykset tulevat ohitetuiksi tai niitä ei osata ottaa huomioon sote-uudistuksessa riittävällä tavalla [1]. Käytännössä sosiaalisen unohtuminen näkyy laajalla skaalalla uudistukseen liittyen aina aluevaalien viestinnästä kansallisten strategioiden tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen [2, 3].

Lasten, nuorten ja perheiden tilanteista sekä lastensuojelusta käydään julkista keskustelua. Näissä keskusteluissa esitetty huoli näkyy kuitenkin vähäisissä määrin konkreettisina tekoina poliittisessa päätöksenteossa. Olen aikaisemmassa kirjoituksessani tarkastellut poliittisten puolueiden perusdokumentteja aikeenani selvittää, löytyisikö sieltä syitä lasten ja nuorten ohittamiselle päätöksenteossa [4]. Oma tarkasteluni, sen rajatun aineiston ja aineiston eroavaisuuksien takia, ei juuri tuottanut tulosta. Sen sijaan Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan tilaamassa tutkimuksessa tulokset olivat selviä: lapsista ja lasten hyvinvoinnista puhutaan vaalien yhteydessä erittäin vähän [5]. Kun puhetta lapsista ja lasten hyvinvoinnista on yleisellä tasolla vähän, jää erityisesti vähemmistöihin kuuluvien lasten asiat vielä vähemmälle.

Lastensuojelu poliittisten puolueiden vuoden 2022 aluevaaliohjelmissa

Sosiaali- ja terveydenhuolto muodostavat koko valtion budjetista merkittävän osan. Karkeasti jaoteltulta sosiaalihuollon osuus kaikista kuluista on seitsemän, erikoissaairaanhoidon niin ikään seitsemän ja perusterveydenhuollon 3,5 miljardia euroa vuosittain. Yhteensä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat siis 17,5 miljardin euron panostus ihmisten hyvinvointiin vuodessa [6]. Lastensuojeluun panostetaan noin 1,25 miljardia euroa vuodessa, joka vastaa reilua 7 % koko sosiaali- ja terveydenhuollon menoista [7]. Lastensuojelun menoista noin miljardi käytetään lastensuojelun sijaishuoltoon.

Vähintään taloudellisesta näkökulmista olisi perusteltua olla kiinnostunut aluevaaleista. Perusteltua olisi myös se, että sosiaalihuollon roolia, joka vastaa lähes puolta koko sote-budjetista ja lastensuojelua, joka vastaa seitsemää prosenttia tuosta kokonaisuudesta ei unohdettaisi. Miten sosiaalihuoltoon kuuluva lastensuojelu sitten konkreettisesti näkyy puolueiden vaaliohjelmissa:

SDP

SDP:n aluevaalivaliohjelmassa lastensuojelu löytyy oman otsikkonsa alta [8]:

Turvataan toimiva lastensuojelu

Ennaltaehkäisevillä palveluilla ja varhaisessa vaiheessa annetuilla tukitoimilla estetään suurempien ongelmien syntymistä ja vähennetään kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta. Aina tämä ei silti riitä. Tästä syystä tarvitaan myös lastensuojelua.

Lastensuojelussa on painotettava viranomaisten välistä, lapsen edusta lähtevää yhteistyötä perheen kanssa. Näin vahvistetaan osallisuutta ja ehkäistään syrjäytymistä. Lastensuojelun ytimessä on aina oltava lasten oikeuksien kunnioittaminen.

Lastensuojelun riittävät työntekijäresurssit on turvattava ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn on panostettava tarpeeksi. Lastensuojeluun tarvitaan aidosti yhteistoiminnallisten, integroitujen ja tutkittuun tietoon perustuvien palvelujen kehittämistä.

Työntekijöiden työolosuhteista huolehtiminen tukee jaksamista ja pysyvyyttä. Työntekijöiden välistä tehtäväjakoa ja yhteistyötä on tarvetta kehittää edelleen. Oleellista on minimoida työntekijöiden vaihtuvuus ja varmistaa, että sama työntekijä kulkee asiakkaan rinnalla lastensuojeluprosessin eri vaiheissa.

Lastensuojelulain mukaista moniammatillista yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa vahvistetaan. Joka hyvinvointialueella lastensuojelussa on käytössä lain mukaisesti oikeudellinen neuvonta.

Kokoomus

Kokoomuksen aluevaaliohjelmassa lastensuojelu mainitaan ainoastaan yhden kerran [9]:

Turvataan lapsiperheille riittävät tukipalvelut arjen helpottamiseksi ja lastensuojelun raskaiden palveluiden tarpeen ennaltaehkäisemiseksi.”

Keskusta

Keskustan ohjelmassa lastensuojelu mainitaan niin ikään kerran [10]:

Oikea-aikainen ja varhainen tuki sekä vahvat kotiin tuotavat palvelut ja perhetyö vähentävät lastensuojelun ja erityispalvelujen tarvetta.”

Perussuomalaiset

Perussuomalaisten aluevaaliohjelmassa nostetaan bullettina esiin, että lastensuojelu on kriisisissä ja ehkäisevään lastensuojelutyöhön sekä lastensuojelun avohuollon kehittämiseen tulee panostaa. Lisäksi ohjelman mukaan Perussuomalaiset haluavat siirtää resursseja ennaltaehkäisevän lastensuojeluun. Ohjelmasta löytyy myös oma kappaleensa lastensuojelulle [11]:

Lastensuojelussa työskentelevät joutuvat kestämään kovaa stressiä, kun voimakkaasti oireilevien lasten määrä on viime vuosina noussut. Erityisesti lastensuojelun avopalveluiden laatu on heikentynyt työmäärän voimakkaan kasvun takia.

Huostaanotettujen lasten lukumäärä taas on lähes tuplaantunut viimeisten 30 vuoden aikana 6 000 lapsesta reiluun 11 000:een. Julkisia resursseja on siirrettävä lastensuojelussa yhä enemmän ongelmia ehkäisevään suuntaan ja avohuollon laadun nostamiseen.

Poikkeuksellisen vaikeissa lastensuojelutapauksissa on henkilöstölle sallittava kohtuullisten kurinpitotoimenpiteiden käyttäminen ilman, että tästä tulee seuraamuksia. Suomalaiset perheet tarvitsevat kipeästi apua nuorten kasvattamisessa ja nuoret tukea koulupolullaan. Tätä hätähuutoa eivät suomalaiset päättäjät voi sivuuttaa.

Vihreät

Vihreiden aluevaaliohjelmassa lastensuojelun maininnat jakaantuvat eri osiin ohjelmaa [11]. Ensimmäistä kertaa lastensuojelu mainitaan ohjelman johdannon ensimmäisessä lauseessa, jossa kuvataan sitä, mistä aluevaaleissa on kyse. Lasten ja nuorten avun saaminen lastensuojelun työntekijöiltä on ensimmäinen esimerkki.

Toisen kerran ohjelma mainitsee lastensuojelun kuvaamalla, että erikoissairaanhoidon ja vaativien sosiaapalvelujen, kuten lastensuojelun välistä yhteistyötä tulee kehittää. Seuraavaksi mm. lastensuojelusta puhutaan esityksen kohdalla, jossa omavalvonnan riittävyyden ja toimivuuden varmistamiseksi halutaan palkata valvontakoordinaattoreita.

Edellä mainittujen lisäksi ohjelmassa on myös oma otsikkonsa lastensuojelulle:

Lastensuojelu

Lastensuojelun kuormittumisesta on puhuttu jo pitkään, ja pahimmillaan huostaanotolla yritetään paikata puuttuvia tai ruuhkautuneita nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluja. Lastensuojelua kuormittavat toimimattomat hoitoketjut, aikuissosiaalityön katvealueet, pätevien työntekijöiden saatavuusongelmat ja suuri vaihtuvuus sekä neuropsykiatrisesti oireilevien lasten tarpeettoman herkkä ohjautuminen lastensuojelun asiakkaiksi.

Lastensuojelun avohuollon kehittäminen on otettava keskiöön. Perheiden tuki riippuu tällä hetkellä liiaksi siitä, millaista tukea missäkin on saatavilla. Lapsiperheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa tukea on pystyttävä kehittämään.

Lastensuojelun keskiössä tulee aina olla lapsen edun toteutuminen. Lapsen tilanteen tunnistamisella ja perheen tukemisella tutussa kasvuympäristössä on tärkeä rooli. Perhettä tulee tukea yksilön sijaan kokonaisuutena.

Lapsiperheille on tarjottava matalalla kynnyksellä heidän tarvitsemaansa apua ja tukea jo ennen kuin tilanne vaatii lastensuojelun asiakkuutta. Vauva- ja pikkulapsiperheissä tuen tarve voi kevyimmillään olla käytännön apua arjessa selviämiseen, kodinhoitoon ja ohjausta turvallisen kiintymyssuhteen muodostamiseen.

Perhehoidon on oltava lastensuojelun sijaishuollon toteututtamismuodoista ensisijaista. Perhehoito on inhimillinen ja kodinomainen sijaishuollon toteuttamisen tapa, jossa lapselle taataan kodinomaiset kasvuolosuhteet, tarvittavat tukitoimet ja pysyviä, turvallisia ihmissuhteita. Tällä hetkellä perhehoitosijoitusten osuus kaikista sijoituksista vaihtelee merkittävästi eri alueilla.

  • Vihreä hyvinvointialue noudattaa lastensuojelun valtakunnallisia henkilöstömitoituksia. Tarvitsemme riittävästi koulutuksen aloituspaikkoja sekä joustoja alalle siirtymiseen.
  • Kaikilla hyvinvointialueilla pitää olla riittävät resurssit toteuttaa lakisääteisiä palveluita.
  • Hyödynnetään moniammatillista osaamista, sosiaaliohjaajien työparityöskentelyä sekä systeemistä työmallia. Palvelutarpeen arviointeja on myös tehtävä entistä enemmän siten, että työpari otetaan lapsen kasvuympäristöstä, jossa lapsi, nuori ja perhe jo tunnetaan.
  • Lastensuojelun painopistettä tulisi siirtää avohuollon tukitoimiin ja tarjota ensisijaisesti kotiin tuotavia palveluita kuten perhetyötä.
  • Lasta ja nuorta tulee kuulla häntä koskevissa asioissa ja päätöksissä.
  • Hyvinvointialueilla tulee kehittää jälkihuollon sisältöä ja eri toimintamuotoja niin, että tuemme nykyistä paremmin nuoria aikuisuuteen ja itsenäistymiseen.
  • Perhehoidon ja sijaishuollon palvelut ja perhehoitajien koulutus on hyvä keskittää maakunnallisiin yksiköihin.
  • Jälkihuoltoa pitää tarjota perhehoidossa erityisesti silloin, kun nuori on ollut sijoitettuna perhehoitoon.

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliiton aluevaaliohjelmassa lastensuojelu löytyy omana kohtananaan Perheiden tukeminen kannattaa -otsikon alta [12]:

Lastensuojelun kasvavia menoja hillitään parhaiten, kun ongelmia ennaltaehkäistään. Se tarkoittaa panostusta varhaisen vaiheen tukeen, aikuissosiaalityöhön, päihde- ja mielenterveyspalveluihin ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseen.

Lastensuojelun on pystyttävä turvaamaan lasten oikeudet. Jotta asiakasturvallisuus voidaan taata, tulee lastensuojelun sosiaalityöntekijällä olla vastuullaan korkeintaan 25 lasta.  Hyvinvointialueiden on panostettava riittävästi työoloihin ja palkkaukseen, jotta ne saavat rekrytoitua pysyviä työntekijöitä. Hyvinvointialueiden tulee panostaa sijaisperheiden rekrytointiin ja tukemiseen. Hyvinvointialueiden on lisättävä omia lastensuojeluyksiköitä.

RKP:

RKP:n aluevaaliohjelmassa lastensuojelu on mainittu kaksi kertaa eri kohdissa [13]:

Meillä on Suomessa maailmanluokan julkiset lastenneuvolat ja ne muodostavat yhdessä oppilashuollon, opiskelijahuollon ja lastensuojelun kanssa tärkeän perheiden arkea tukevan kokonaisuuden.

”Haluamme taata lastensuojelun resurssien riittävyyden kiristämällä henkilöstön vähimmäistmitoituksen siten, että se on 35 asiakas sosiaalityöntekijää kohden.”

Kristillisdemokraatit:

Kristillisdemokraattien ohjelmassa lastensuojelun maininnat löytyvät Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -otsikon alla [14]:

Varhaisen tuen avulla voidaan monissa tilanteissa kokonaan välttää lastensuojelun asiakkaaksi päätyminen. Lastensuojeluun on osoitettava riittävät resurssit mitoitusten mukaiseen työhön.

Ohitetut ja unohdetut lapset ja nuoret aluevaaliohjelmissa

Kokonaisuudessaan poliittisten puolueiden aluevaaliohjelmat eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta yllättäneet siinä, miten lastensuojelu on niissä esitetty ja mitä on nostettu esiin. Ohjelmissa toistuu jo vuosikymmeniä lastensuojeluun liittynyt näkemys siitä, että ennaltaehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluja on vahvistettava. Tavoite itsessään on erinomainen. Sama tavoite on kuitenkin leimannut poliittista puhetta jo pitkään, mutta lastensuojelun sijaishuollon tarpeen kasvu on tästä huolimatta jatkunut. Tässä suhteessa ohjelmat eivät tarjoa juuri mitään uutta.

Työntekijöiden hyvinvoinnista, saatavuudesta ja yleisesti työskentelyolosuhteista ollaan aluevaaliohjelmissa hieman aiempaa kiinnostuneempia, jota voidaan pitää jonkinlaisena edistysaskeleena. Useimmissa ohjelmissa teema kuitenkin typistyy siihen, että halutaan noudattaa lain mukaista asiakasmäärien mitoitusta hyvinvointialueilla. Kai lain noudattamista voidaan pitää ihan kelpo tavoitteena poliittisille päätöksentekijöille.

Valopilkkuna aluevaaliohjelmissa lastensuojelun suhteen näyttäytyy erityisesti Vihreiden ohjelma, jossa lastensuojelu on kytketty laajempiin kysymyksiin, kuten koko vaalien tärkeyteen ja valvontaan. Laajuuteensa lisäksi Vihreiden ohjelman lastensuojelu-osio ilahduttaa mm. lasten kuulemisen sekä sijais- ja jälkihuollon esiin nostamisen osalta.

Huolta herättävästä esityksestä osana omaa lastensuojelu-osiotaan vastaavat Perussuomalaiset. Perussuomalaiset ovat valmiita hylkäämään lain, kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten lapsen oikeuksien sopimuksen, ja tutkitun tiedon kaikki samalla kertaa esittämällä, että lastensuojelussa tulisi saada tehdä kurinpitotoimenpiteitä ilman seuraamuksia. Ohjelman esitys on haitallinen ja olisi toteutuessaan merkittävä takaisku kaikille niille pyrkimyksille, joita lastensuojelun tilanteen kohentamiseksi on vuosikymmenten aikana tehty.

Alueevaaliohjelmissa lähes kaikki poliittiset puolueet ohittavat ja unohtavat systemaattisesti lastensuojelun sijais- ja jälkihuollossa olevat lapset ja nuoret. Lastensuojelun sijaishuollossa asui vuonna 2020 yli 19 000 lasta ja nuorta. Jälkihuollossa olevia nuoria aikuisia oli yli 7 000 [16]. Näistä jokaisen lapsen ja nuoren elämä on vasta alkamaisillaan ja heille kuuluvat laadukkaat palvelut. Lastensuojelun sijais- ja jälkihuolto koskettaa vuosittain suoraan yli 25 000 lasta ja nuora, heidän läheisiään ja kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Niihin panostetaan vuosittain miljardi euroa, joka tarkoittaa yli viittä prosenttia kaikista sote-menoista. Silti lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon laatu sekä nämä lapset ja nuoret tulevat toistuvasti ohitetuiksi poliittisissa ohjelmissa ja osaltaan tätä kautta päätöksenteossa.

Lähteet:

  1. https://sosiaalityontiedeblogi.home.blog/2021/03/03/sosiaalinen-soten-sivuraiteella/
  2. https://twitter.com/OyVassoAb/status/1463132498863570952
  3. https://www.julkari.fi/handle/10024/143432
  4. https://onniwestlund.fi/2021/02/14/kiinnostaako-lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-poliittisia-paatoksentekijoita/
  5. https://itla.fi/tutkimus-lapset-ja-lasten-hyvinvointi-eivat-nay-poliitikkojen-puheissa-eivatka-puolueiden-vaaliohjelmissa/
  6. https://yle.fi/uutiset/3-11535788
  7. https://sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/julkaisutoiminta/blogi-sosiaalipolitiikka-2020/emme-tieda-mita-saamme-miljardilla-palveluiden-vaikuttavuudesta-tarvitaan-lisaa-tietoa/
  8. https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1429
  9. https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/1427
  10. https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/1431
  11. https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2021/12/Aluevaaliohjelma-FINAL.pdf
  12. https://www.vihreat.fi/aluevaaliohjelma/
  13. https://vasemmisto.fi/sotevaaliohjelma-2022/#collapse-14-hyvinvointialueilla-pitaa-rakentaa-toimivaa-demokratiaa
  14. https://val.sfp.fi/wp-content/uploads/Valprogram_fin_web.pdf#
  15. https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/1430
  16. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu/lastensuojelu

Kuka tutkisi lastensuojelun kieltä, kuvitusta ja mielikuvia?

Vuonna 2020 Suomessa tehtiin lastensuojeluilmoitus 87 233 lapsesta, lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 48 802 lasta ja sijaishuollossa, eli muualla kuin omien syntymävanhempiensa luona, asui 19 086 lasta. [1]. Suomessa on yli 700 lastensuojelulaitosta, tuhansia tällä hetkellä sijaisperheinä toimivia tai aiemmin toimineita perheitä, tuhansia sosiaalityöntekijöitä ja muita ammattilaisia, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet lastensuojelussa. Tarkkoja lukuja ja laskelmia siitä, kuinka montaa suomalaista lastensuojelu koskettaa henkilökohtaisella tasolla esimerkiksi oman tai läheisen lastensuojelun asiakkuuden tai työelämän kautta ei ole saatavilla. Karkeasti arvioiden voisi kuitenkin ajatella, että mikäli lukuja ja laskelmia tästä aiheesta olisi, ne asettuisivat satoihin tuhansiin tai miljooniin. Riippuen siitä, kuinka ja miten henkilökohtaisuus määriteltäisiin.

Lastensuojelu koskettaa siis suoraan tai vähintään välillisesti merkittävää osaa suomalaisesta väestöstä. Lisäksi luultavasti silläkin väestönosalla, jota lastensuojelu ei kosketa henkilökohtaisesti, on siitä jonkinlainen mielipide tai mielikuva. Koko Suomen väestöä asia koskettaa vähintään siinä määrin, että lastensuojelun palvelut kustannetaan Suomessa julkisin varoin. Lastensuojelu ei ole, tai sen ei ainakaan tulisi olla, siis pieni ja marginaalinen ilmiö, joka koskettaa ja vaikuttaa ihmisiin ainoastaan yhteiskunnan ulkolaidoilla.

Siitä huolimatta, että lastensuojelu on todellakin yhteiskuntaa läpileikkaava ilmiö, joka koskettaa meistä jokaista, siihen liittyvä tutkimus ja tieto on kohtuuttoman vähäistä. Lastensuojelun tutkimuksen ja tiedon puutteet ovat osaltaan niin laajoja, että jos se ei olisi niin surullista, se saattaisi naurattaa. Elina Pekkarinen on tutkinut lastensuojelun tutkimusta ja tietoa vuonna 2011. Lastensuojelun asiantuntijoille suunnattuihin ryhmähaastatteluihin perustuvan tutkimuksen lopputuloksena todetaan, että lastensuojelu tarvitsee lisää tutkimusta ja tietoa teoreettisista, tilastollisista ja käytännöistä lähtevistä näkökulmista. [2]. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne lastensuojelun tutkimuksen ja tiedon osalta ei ole merkittävästi kohentunut, vaikka toki tietoa on saatu jonkin verran lisää. Samaan aikaan kuitenkin lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet merkittävässä kasvussa. Haasteet tutkimuksen ja tiedon sirpaleisuudesta, hajanaisuudesta ja koordinaatioon puutteesta haastavat edelleen.

Lastensuojeluun käytetään vuosittain reilusti yli miljardi euroa rahaa. Lastensuojelua koskevaan tutkimukseen ja tiedon tuottamiseen käytettävä raha suhteessa tähän on ehkä joitakin promilleja. Erikoistutkija Antti Kääriälä kirjoitti aiemmin vuonna 2021 osuvasti blogikirjoituksessaan siitä, että Suomessa ei ole mitään käsitystä siitä, mitä lastensuojeluun käytetyllä rahalla saavutetaan eli mikä on palveluiden vaikuttavuus [3].

Lastensuojelu kaipaa siis lisää tutkimusta. Lastensuojelusta tarvitaan kipeästi tietoa. Tutkimus ja tieto ovat itsessään arvokkaita, kannatettavia ja tärkeitä asioita, joita yhteiskunnan tulee vaalia. Ne ovat kuitenkin lisäksi, ja minulle ehkä ensisijaisesti, keinoja ja välineitä, joilla voidaan varmistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisimman turvallinen, hyvä ja eheä lapsuus.

En ole tutkija enkä tiedä tutkimuksesta tai sen tekemisestä kovin paljon. Minulla on kuitenkin satoja ideoita siitä, mitä lastensuojeluun liittyen voisi ja pitäisi tutkia sekä mistä tarvittaisiin lisää tietoa. Pidän sosiaalityötä, ja muita yhteiskuntatieteitä, merkittävässä arvossa, mutta laadukas lastensuojelun tutkimus tarvitsee tukea myös muilta tieteenaloilta.

Yhdessä lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten sekä ammattilaisten kanssa työskennellessäni törmään jatkuvasti samaan asiaan, joka kaipaisi mielestäni tarkempaa tarkastelua. Koska en osaa ja pysty asiaa itse tutkimaan, päätin, vuosia sitä tutkimusaihelistauksessani katseltuani, julkaista siihen liittyvän ajatukseni tässä blogikirjoituksessa. Luultavasti, ja hyvin todennäköisesti, yksittäinen blogikirjoitus ei monitieteistä tutkimusjoukkoa innosta aiheen äärelle. Ehkä se kuitenkin saa joskus jossain tai jonkun pohtimaan asiaa.

Monitieteinen tutkimushanke lastensuojelun kielestä, kuvituksista ja mielikuvista

Edellä kuvasin lyhyesti ja yleisesti sitä, kuinka lastensuojelu koskettaa laajasti suomalaista väestöä sekä sitä, miten lastensuojelua koskevaa tutkimusta ja tietoa kaivataan lisää. Seuraavaksi tarkastelen sitä, miksi mielestäni tarvitaan monitieteinen tutkimushanke lastensuojelun kielestä, kuvituksista ja mielikuvista, miten tällaista tutkimushanketta voisi mielestäni lähestyä ja mitä sillä voitaisiin mahdollisesti saavuttaa.

Tutkimushankkeen tarve

Lastensuojeluun liitetään paljon erilaisia mielikuvia. Mielikuvat ja käsitykset lastensuojelusta, tai mistään muustakaan, eivät kuitenkaan synny tyhjiössä eikä ne ole pysyviä vaan niihin on mahdollista vaikuttaa.

Lastensuojelun sijaishuollon asiakkaana olevat ja olleet nuoret tuovat jatkuvasti eri yhteyksissä esiin, kuinka lastensuojeluun liitetyt kielteiset mielikuvat ja niistä syntyvät ennakkoluulot muokkaavat tapaa, jolla toiset lapset, nuoret ja aikuiset kohtelevat heitä. Nuoret kertovat toistuvasti kokemuksia kiusaamisesta, ulossulkemisesta ja monenlaisesta muusta syrjinnästä, jota he kohtaavat, oman kokemuksensa mukaan ainoastaan sen takia, että he asuvat lastensuojelun sijaishuollossa eli sijaisperheissä, perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa. Nuorten mukaan heitä leimaavat niin toiset lapset ja nuoret kuin ammattilaiset ja aikuiset. Kielteinen suhtautuminen ja mielikuvat vaikuttavat konkreettisesti nuorten kaverisuhteisiin, kokemukseen omasta arvokkuudesta ja lukemattomiin muihin asioihin. [Esim. 4, 5, 6, 7, 8, 9].

Nuoret kertovat usein tavatessaan vertaisiaan, että muiden ihmisten mielikuvat lastensuojelusta vaikuttavat heihin myös sen jälkeen, kun lastensuojelun asiakkuus ei ole heidän elämässään enää ajankohtaista. Lastensuojelun sijaishuollossa asuville ja asuneille nuorille saattavat muista arkiselta tuntuvat kysymykset lapsuudesta, nuoruudesta ja omasta elämästään ylipäänsä tarkoittaa ensisijaisesti aivan toista kysymystä. Jokaisen kysymyksen ja kysyjän kohdalla nuorten on arvioita sitä, että voiko kysyjään, ja mahdollisiin muihin paikallaolijoihin, luottaa riittävästi kertoakseen rehellisesti omasta elämästään ja asumisestaan muualla kuin omien syntymävanhempiensa luona. Arvioita on tehtävä, koska merkittävällä enemmistöllä sijaishuollossa asuvilla ja asuneilla nuorilla on kielteisiä kokemuksia niistä kerroista, kun omasta elämästä on kertonut avoimesti ja itselleen sopivalla tavalla. Kokemuksia hylätyksi tulemisesta, kaverien vanhempien kieltämisestä kaverisuhteiden jatkumisesta, vähättelystä ja säälistä. Nuoret eivät siis aina saa ja pysty kertomaan omasta elämästään haluamallaan tavalla, vaan sitä määrittävät muut tekijät, kuten arviot muiden luotettavuudesta ja ymmärryksestä erilaisista todellisuuksista, joissa suomalaiset elävät.

Nuorten kielteiset kokemukset oman tarinan kertomisesta eivät ole kovin yllättäviä, kun niitä vertaa Lastensuojelun Keskusliiton Kaikille Eväät Elämään -ohjelman asennetutkimuksen tuloksiin. Tutkimustulosten mukaan ainoastaan alle 30-40 % suomalaisista ottaisi naapurikseen perheen, jossa yhdellä tai useammalla lapsella on lastensuojelun asiakkuus [10].

Nuoret eivät ole ainoita, jotka joutuvat kipuilemaan lastensuojeluun liittyvien kielteisten mielikuvien ja ennakkoluulojen kanssa. Lastensuojelun ammattilaiset ja asiantuntijat uskovat vahvasti siihen, että lastensuojeluun liitetyt kielteiset ennakkoluulot ja mielikuvat vaikuttavat lasten, nuorten ja perheiden avun hakemisen pitkittymiseen ja sosiaalisten haasteiden monimutkaistumiseen. Selkeärajaiset ja suhteellisen helposti ratkaistavat asiat kasautuvat ja muodostuvat kompleksisiksi tai kaoottisiksi haasteiden vyyhdeiksi, jolloin niiden ratkaisemiseksi vaaditaan järeämpiä toimia. Nämä toimet tarkoittavat usein myös esimerkiksi laajemmin ihmisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumista sekä mahdolisia pidempiaikaisia vaikutuksia kaikille perheenjäsenille [esim. 11, 12, 13].

Lastensuojeluun liitetyt kielteiset mielikuvat, ennakkoluulot ja niistä johtuva leimaaminen vaikuttaa laajasti siis lastensuojelun asiakkaana oleviin ja olleisiin lapsiin, nuoriin, perheisiin ja lastensuojelun työntekijöihin. Lisäksi mielikuvilla on vaikutusta myös muiden ammattilaisten toimintaan, sijaisperheiden biologisiin lapsiin, lastensuojelun asiakkaana olevien lasten sisaruksiin, koko lastensuojelualan vetovoimaisuuteen sekä moniin muihin seikkoihin.

Lastensuojelukentällä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että kielteisten mielikuvien synnyttämät ennakkoluulot vaikuttavat monella tasolla kielteisesti ihmisten hyvinvointiin, lasten ja nuoret perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja koko yhteiskuntaan. Kielteisten mielikuvien ja ennakkoluulojen syntymisen yhdeksi syyksi esitetään usein lastensuojelun ongelmiin ja haasteisiin keskittyvää uutisointia sekä lastensuojelusta liikkuvaa virheellistä tietoa. Aihetta ei ole kuitenkaan koskaan Suomessa tutkittu laajasti.

Tutkimushankkeen tavoitteet

Monitieteisesti lastensuojeluun liittyvää kieltä, kuvituksia ja mielikuvia tutkivassa hankkeessa lastensuojelun työntekijät, lastensuojelun asiakkaana olevat ja olleet sekä lastensuojelun asiakkaana olevien ja olleiden lasten vanhemmat tulisi ottaa aktiivisesti mukaan tutkimuksen tekemiseen.

Tutkimuksen tavoitteena olisi tutkia sitä, millaisia mielikuvia ja millaista todellisuutta lastensuojeluun liittyvä kieli ja kuvitukset luovat lastensuojelusta ja lastensuojelun sijaishuollosta sekä niiden asiakkaana olevista ihmisistä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena tulisi olla, miten käytetty kieli ja kuvitukset sekä mielikuvat koetaan ja minkälainen kokonaiskuva lastensuojelusta piirtyy niiden kautta.

Tutkimushankkeen osatutkimukset ja muut toimenpiteet

Parhaimmillaan monitieteinen tutkimus kieleen, kuvituksiin ja mielikuviin liittyen tarkastelisi ilmiötä mahdollisimman laajasti ja erilaisten osatutkimusten kautta, jotta aiheesta olisi mahdollista johtaa kattavia johtopäätöksiä. Tutkimushanke olisi kuitenkin mahdollista jakaa näiden mukaan myös osiin.

Ensimmäinen osatutkimus – virallinen kuva lastensuojelusta:

Ensimmäisessä osatutkimuksessa tulisi tarkastella erilaisia lastensuojeluun liittyviä hallinnollisia dokumentteja ja niissä käytettyä kieltä sekä sitä, minkälaista todellisuutta ne luovat ja miten ne koetaan. Lisäksi osatutkimuksessa olisi mahdollista tutkia esimerkiksi kuntaorganisaatioiden, lastensuojelujärjestöjen ja tutkimuksen kieltä, käsitteistöä ja kuvituksia.

Osatutkimuksen kohteena olisivat eirtyisesti lastensuojelulaki, lastensuojeluun liittyvät kirjaukset, oikeustoimijoiden ja muiden toimijoiden lastensuojelua kohtevat päätökset, kuntien verkkosivut ja esitteet, lastensuojelujärjestöjen materiaalit ja tutkimukset.

Vakiintuneita tapoja kuvata lastensuojelua tulee tarkastella kriittisesti myös viranomaisprosesseissa, laissa ja hallinnon osina, jotta ilmiöstä saadaan riittävä ja selkeä kokonaiskuva. Nämä toimijat ja vakiintuneet tavat saattavat toistaa ja ylläpitää lastensuojeluun liittyviä kielteisiä mielikuvia omalla toiminnallaan, olematta siitä välttämättä itse tietoisia.

Toinen osatutkimus – mediakuva:

Toisessa osatutkimuksessa keskityttäisiin tutkimaan median käyttämää kieltä, kuvia ja videokuvaa osana lastensuojelua koskevaa uutisointia, sanomalehdissä, tv-uutisissa ja verkkouutisissa. Tutkimuksessa tutkittaisiin miten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria, heidän vanhempiaan ja työntekijöitä kuvataan uutismateriaalissa. Tarkasteltaisiin asioita, kuten sitä, minkälaisia tarinoita mediassa kerrotaan, ketkä niitä kertovat ja mistä positiosta niitä kerrotaan? Kuka ja kenellä on mahdollisuus osallistua mediassa käytävään keskusteluun lastensuojelusta?

Toisen osatutkimuksen kohteena olisivat erityisesti virallisten ja vakiintuneiden medioiden tuottama materiaali.

Kolmas osatutkimus – kokemuksista syntyvä kuva:

Kolmannessa osatutkimuksessa pysähdyttäisiin tutkimaan lastensuojelun asiakkaana olevien ja olleiden lasten ja nuorten, lasten ja nuorten vanhempien ja lastensuojelun ammattilaisten kokemuksia käytetystä kielestä, kuvituksista sekä niiden synnyttämistä mielikuvista.

Lisäksi osatutkimuksessa tutkittaisiin sellaisten lasten, nuorten ja aikuisten ajatuksia lastensuojeluun liittyvästä kielestä, kuvituksista ja mielikuvista, joilla ei ole suoraa henkilökohtaista kokemusta tai liittymäpintaa aiheeseen.

Tehtäisiin vertailevaa tutkimusta siitä, eroavatko tulkinnat käytetystä kielstä, kuvituksesta ja mielikuvista lastensuojeluun liittyen niiden lasten, nuorten ja aikuisten välillä, joilla on suoraa kosketuspintaa lastensuojeluun niiden ihmisten tulkinnoista, joilla tätä kosketuspintaa ei ole.

Neljäs osatutkimus – epävirallinen kuva:

Viimeisessä osatutkimuksessa lastensuojelun kieltä, kuvituksia ja mielikuvia tutkittaisiin epävirallisissa yhteyksissä, kuten sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Minkälainen kuva lastensuojelusta piirtyy epävirallisissa kanavissa? Ketkä ja mistä positiosta näissä kanavissa toimitaan sekä puhutaan?

Neljännessä osatutkimuksessa olisi mahdollista tarkastella esimerkiksi tilanteita, joissa epävirallisilla alustoilla äänessä ovat lastensuojelun ammattilaiset ja ensisijaisina keskustelijoina ja kommentoijina nuoret.

Yhteistä kaikille osatutkimuksille:

Tutkmishankkeen työskentelyssä otettaisiin vahvasti eri toimijat mukaan sen suunnitteluun, toteutukseen ja tulosten analysointiin. Sen lisäksi, että tutkimushanke yhdistäisi eri tieteenaloja, sen tulisi ottaa mukaan myös tutkimuksen kannalta keskeiset kohderyhmät eli lastensuojelun ammattilaiset, lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa. Tutkimushankkeessa tulisi siis nojata yhteistutkimuksen periaatteisiin, jossa oman viiteryhmänsä edustajat voisivat esimerkiksi osallistua sen viiteryhmän tutkimusasetelmien suunnitteluun, toteutukseen ja analysointiin. Tutkimushankkeessa tulisi pitää yllä myös kehittävää työotetta, jossa jokaisessa osatutkimuksessa keskityttäisiin tiedon tuottamisen lisäksi myös mahdollisten ratkaisujen etsintään, joilla kielteisiin mielikuviin ja ennakkoluuloihin voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan.

Tutkimushankkeen tulokset

Tutkimushankkeen tuloksena syntyisi monitieteistä tietoa lastensuojelusta, kielestä, kuvituksista ja mieikuvista. Tiedon avulla olisi mahdollista luoda vaikuttavia toimintapapoja, joilla pystyttäisiin vaikuttamaan leimallisiin ennakkoasenteisiin, jotka vaikuttavat kielteisesti lasten ja nuorten elämään.

Tutkimushankkeen tuottamaa tietoa olisi mahdollista hyödyntää uudenlaisen kielen luomisessa ja tuomisessa osaksi lastensuojelua. Lastensuojelukentällä olisi mahdollista käyttää sellaista kieltä, joilla kielteisten mielikuvien syntymistä voitaisiin ehkäistä. Journalisteille ja median toimijoille olisi mahdollista luoda eettistä koodistoa, kuinka lastensuojelusta on mahdollista uutisoida eettisesti ja rehellisesti.

Tutkimushankkeen keskeisenä tuloksena voitaisiin pitää myös sen tuottamaa tietoa siitä, miten lastensuojeluun liittyvä kieli, kuvitukset ja mielikuvat koetaan sekä miten ne vaikuttavat ihmisiin. Tietoa tuotettaisiin myös virallisten lähteiden ulkopuolelta ja tulevaisuudessa tunnistettaisiin paremmin lastensuojelun kieli, kuvitukset ja mielikuvat osana sosiaalista mediaa sekä erilaisia keskustelupalstoja.

Tutkimushankkeen pitkäaikaiset vaikutukset

Tutkimushankkeen avulla pystyttäisiin luomaan pohjaa pitkäjänteiselle ja vaikuttavalle lastensuojelua koskevan viestinnän ja kielen uudistamiselle, jonka vaikutuksena lasten, nuorten ja perheiden ongelmia olisi mahdollista ennaltaehkäistä sekä lastensuojelun asiakkaana olevien lasten hyvinvointi lisääntyisi leimallisten ennakkoasenteiden vähentyessä

Lopuksi

Lastensuojelun leima on todellinen ja se koskettaa merkittävää osaa suomalaisista. Lastensuojelun kieleen, kuvituksiin ja mielikuviin vaikuttamalla on mahdollista vaikuttaa lasten, nuorten ja perheiden avun saantiin sekä pärjäävyyden vahvistamiseen arjessa. Tuloksekas ja vaikuttava toiminta tarvitsee tuekseen laadukasta, monitieteistä ja mahdollisimman laajaa tutkimusta. Kaikkea tutkimusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla ja voi olla, että edellä esitetyt tutkimisasetelmat ja -pohdinnat eivät vastaa tutkimuksen tekemisen todellisuutta. Reitti haluttuihin tuloksiin voi olla myös hyvin toisenlainen.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että lastensuojelun tutkimus kaipaa tieteiden välistä rajoja ylittävää yhdessä tekemistä. Tuhansille lapsille ja nuorille kokemukset syrjinnästä ovat arkipäivää. Tutkimuksella ja tiedolla tämä olisi mahdollista muuttaa tulevaisuudessa, kuka siis tarttuisi tutkimusaiheeseen?

Tekstissä laajaa ja monimutkaista ilmiötä on tarkasteltu aika suoraviivaisesti. Sen tarkoitus ei ole olla täydellinen tutkimussuunnitelma vaan mahdollisesti virittää ajatuksia ja jopa keskustelua. Lähteitä on käytetty aika sattumanvaraisesti eikä tekstissä ole otettu kantaa oman osaamiseni ulkopuolisiin seikkoihin, joihin liittyvät mm. representaation ja toiseuden käsitteet.

Lähteet:

Lastensuojelun monet todellisuudet

Lastensuojelusta on uutisoitu viime aikoina suhteellisen paljon. On hienoa ja tärkeää, että lastensuojelusta ja lastensuojelun sijaishuollosta käydään julkista keskustelua. Kuitenkin:

Iso joukko lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka asuvat tai ovat asuneet lastensuojelun sijaishuollossa eli sijaisperheissä, perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa eivät tunnista itseään niistä kuvauksista ja kokemuksista, joita mediassa lastensuojelusta ja sijaishuollosta esitetään. Myös laaja joukko työhönsä sydämellä paneutuvia ammattilaisia, sijaisvanhempia ja muita henkilöitä, jotka välittävät näistä lapsista ja nuorista, ei koe niitä omakseen.

Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon liittyen keskustellaan paljon haasteista ja kehittämistarpeista, joita siihen liittyy. Haasteiden ja ongelmakohtien tunnistaminen on tärkeää, jos haluamme kehittää ja muuttaa asioita parempaan suuntaan niin, että lastensuojelu pystyy tulevaisuudessa vastaamaan entistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin.

Lastensuojelussa ja sijaishuollossa tapahtuu kuitenkin jatkuvasti monenlaisia onnistumisia. Pieniä ja isoja askeleita oikeaan suuntaan niin arjessa kuin laajemmilla kehittämisen areenoilla. Onnistumisten esiin tuominen ja ymmärtäminen on yhtälailla tärkeää, jotta voimme vahvistaa hyviä asioita ja onnistumisia koskemaan entistä laajempaa lasten, nuorten ja perheiden joukkoa. Nostamalla esiin, tutkimalla ja ymmärtämällä paremmin myös onnistumisia, lisätään kokonaisvaltaista tietoa lastensuojelusta ja vaikutetaan ennakkoluuloihin lastensuojeluun sekä sen asiakkaisiin liittyen.

Meillä on olemassa siis tässäkin asiassa samanaikaisesti useita erilaisia todellisuuksia. Yhtäältä lastensuojelu ja sijaishuolto ei ole sellaista, kuten sen lain, etiikan, lasten, nuorten, perheiden ja työntekijöiden mielestä tulisi olla. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret joutuvat kohtaamaan monenlaista ja -tasoista väkivaltaa sijaishuollossa asuessaan, siis silloin, kun yhteiskunta on luvannut heistä huolehtia.

Toisaalta meillä on taas laaja joukko lapsia, nuoria ja perheitä, jotka saavat apua lastensuojelusta ja sijaishuollosta. Lait toimivat ja niitä noudatetaan, toiminta on eettistä ja lapsen oikeuksia kunnioittavaa, lapsista välitetään ja he saavat tarvitsemaansa apua ja tukea, jonka johdosta maailma näyttäytyy täynnä mahdollisuuksia.

Meillä on myös todellisuuksia näiden väliltä, jossa osa asioista toimii ja osa taas ei.

Suomessa juhlitaan 19.2.2021 toista kertaa kansainvälistä Care Day’ta eli sijaishuollon juhlapäivää. Juhlapäivän aikana ympäri Suomea juhlitaan lapsia ja nuoria, jotka asuvat tai ovat asuneet sijaishuollossa, koska ihan jokainen heistä on juhlimisen arvoinen! Lisäksi juhlimme kaikki niitä, joita sijaishuolto on koskettanut joskus sekä niitä, jota välittävät näistä lapsista, nuorista, perheistä ja ihmisistä.

Oma toiveeni onkin, että muistamme ja nostamme esiin myös niitä onnistumisia, hyviä asioita ja juttuja. Ymmärtämällä ja tunnistamalla myös lastensuojelun ja lastensuojelun sijaishuollon kompleksisen luonteen ja monet puolet, voimme kehittää sitä tulevaisuudessa entistä paremmaksi. Ennen kaikkea, voimme yhdessä tarjota lapsille, nuorille ja heistä välittäville ihmisille mukavan yhteisen päivän sekä tehdä näkyväksi myös yhteiskunnallisesti sen, että heistä välitetään, he ovat arvokkaita ja maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Juhlapäivän pulssille pääsee helposti sosiaalisen median kautta niin meillä Suomessa kuin kansainvälisesti #CareDay21 & #sijaishuollonjuhlapäivä.

Hyvää sijaishuollon juhlapäivää!

Kiinnostaako lasten ja nuorten hyvinvointi poliittisia päätöksen­tekijöitä?

Lastensuojelun parissa työskentelevänä sosiaalialan ammattilaisena poliittinen päätöksenteko tuntuu ajoittain täysin käsittämättömältä. Liian usein poliittisen päätöksenteon, tai päätöksenteon tekemättä jättämisen, seurauksena kärsijöinä ovat lapset ja nuoret.

Haluttomuus ja kyvyttömyys panostaa lasten ja nuoten hyvinvointiin sekä palveluihin, kuten esimerkiksi lastensuojeluun tarkoittaa, että lapset ja nuoret saattavat elää 2020-luvun Suomessa vuosia jatkuvan väkivallan kohteina ja keskellä [1]. Nuorten mielenterveyden häiriöt ja palveluiden tarve on ollut kasvussa koko 2010-luvun, mutta päättäjien huomiota asiaan pitää kerätä erilaisilla tempauksilla ja rahaa nuorten hoitoon hyväntekeväisyydellä [2]. Suomalaisista lapsista yli 120 000 lasta, joka on reilusti yli kymmenen prosenttia kaikista lapsista, eli köyhyydessä ennen koronakriisiä [3].

Edellä esitetyissä esimerkeissä ja kymmenissä muissa samankaltaisissa lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta haitallisissa asioissa suurimman hinnan kantavat lapset ja nuoret. Inhimillinen kärsimys kohtaa liian monta lasta ja nuorta jatkuvasti, joka päivä. Mikäli lasten ja nuorten hätä ja kärsimys ei ole riittävä syy muutokselle, mitä se ei tunnu olevan, mikä on?

Suomen perustuslain mukaan ”Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu” [4]. Lapsen oikeuksien sopimus, joka on ollut Suomessa laintasoisesti voimassa vuodesta 1991, velvoittaa valtiota toteuttamaan sen määräämät oikeudet [5]. Kaikkia niitä tilanteita, joissa valtio ja kunnat rikkovat Suomen perustuslakia ja Lapsen oikeuksien sopimusta sekä lukuisia muita lakeja, on turha lähteä erittelemään. Tällaiselle listalle ei tulisi loppua.

Poliittisia päätöksentekijöitä kiinnostaa kuitenkin talous, eikö? Talous tuntuu olevan kaikkea poliittista päätöksentekoa ohjaava asia. Jostain syystä lasten ja nuorten hyvinvointiin panostamista ei pidetä tästä huolimatta riittävän tärkeänä asiana, vaikka se tuottaisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä merkittäviä taloudellisia säästöjä yhteiskunnalle [6].

Lapsiin, nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa ei olla valmiita panostamaan. Ei vaikka luultavasti jokainen poliittinen päätöksentekijä vastaisi kysyttäessä, että lasten ja nuorten hätä ja kärsimys ei ole tavoiteltavaa, Suomen lainsäädäntö ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset siihen velvoittavat ja se tuottaisi huomattavia säästöjä yhteiskunnalle, ei välttämättä heti, mutta hetken päästä. Näiden lisäksi lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen vaikuttaisi esimerkiksi yhteiskuntarauhaan, huoltosuhteeseen ja vastaaviin asioihin positiivisesti. Riittävänä perusteen lasten ja nuorten hyvinvointiin panostamisessa tulisi tietysti olla ainoastaan se seikka, että lapset ja nuoret ovat tärkeitä juuri nyt, tässä hetkessä.

Miksi poliittiset päätöksentekijät ja suomalainen yhteiskunta ei siis huolehdi lapsista, nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan, vaikka se olisi ensisijaisesti lasten ja nuorten etujen mukaista, mutta vaikuttaisi positiivisesti ihan meihin kaikkiin muihinkin?

Tutustuin kaikkien eduskuntapuolueiden perusdokumenttiin eli siihen, joka listaa heidän tavoitteensa ja aatteliset lähtökohtansa, ja tarkastelin niitä lasten ja nuorten näkökulmasta ja miten ne tulevat esiin näissä puolueiden toimintaa ohjaavissa dokumenteissa.

Tarkastelun avulla halusin ymmärtää paremmin, miten lapset ja nuoret näyttäytyvät näissä puolueiden poliittista päätöksentekoa ohjaavissa dokumenteissa vai näyttäytyvätkö ollenkaan?

Miksi tarkastella poliittisia ohjelmia lasten ja nuorten näkökulmasta?

Poliittisten puolueiden tekemää politiikkaa ohjaa puolueen tavoitteet ja aatteelliset lähtökohdat. Tavoitteet ja aatteeliset lähtökohdat on koottu puolueen julkaisemaan perusdokumenttiin, joka on hieman puolueesta riippuen, yleensä nimetty periaateohjelmaksi, puolueohjelmaksi, puolueen tavoitteiksi, tavoiteohjelmaksi tai puolueen ohjelmaksi. Tämän perusdokumentin lisäksi puolueilla on erillisiä vaaliohjelmia, tavoiteohjelmia, erityisohjelmia tai muita ohjelmia. [7]

Hypoteesini tarkastelun taustalla oli, että tutkimalla puolueiden tekemää politiikkaa niiden tavoitteiden ja aattelisten lähtökohtien kautta, ymmärtäisin paremmin, miksi lapset, nuoret ja heidän hyvinvointinsa eivät riittävästi kiinnosta päätöksentekijöitä. Vai onko kyse kenties kyse siitä, että heidät on unohdettu aattelisia lähtökohtia pohtiessa ja niiden pohjalta tavoitteita asetettaeassa? Ymmärtämällä ongelmaa eli sitä, että miksi lapsiin, nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa ei olla valmiita panostamaan riittävästi, tulevaisuudessa asiaan olisi mahdollista vaikuttaa entistä tehokkaammin.

Mitä tarkasteltiin?

Tarkastelun kohteeksi valikoitui puolueet, joilla on tällä hetkellä vähintään yksi istuva kansanedustaja [8]. Puolueiden ohjelmien tarkastelua hankaloitti se, että jokaisella puolueella on hieman oma tyyli ja tapa tehdä ohjelmia. Koska jokaiselta puolueelta ei löydy esimerkiksi puolueohjelmaa, joka sisältäisi samat asiat, tarkasteluun valikoitui puolueilta hieman eri dokumentit. Tarkasteluun sisällytetyt dokumentit noudattavat kuitenkin seuraavaa määrittelyä: ”puolueen julkaisema perusdokumentti puolueen tavoitteista ja aatteellisista lähtökohdista.

Tarkasteluun valitut dokumentit kokoavat siis yhteen puolueen keskeiset tavoitteet ja näin ollen ohjaavat niiden tekemää politiikka. Voi siis päätellä, että näistä puolueiden dokumenteista löytyy myös niiden keskeiset linjaukset ja tavoitteet lasten ja nuorten kohdalta.

Kirjoituksen seuraavassa osassa kuvaan jokaisen puolueen osalta seuraavia asioita:

  • puolueen koko historian aikana tuottamat ohjelmat kontekstin ymmärtämiseksi
  • puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla
  • puolueiden omat kuvaukset tarkempaan tarkasteluun valitusta dokumentista sekä dokumentin nimen ja ilmestymisvuoden.

Tarkempaa tarkastelua varten valituista dokumenteista kuvaan seuraavia asioita:

  • kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa
  • lyhyesti asiayhteyksiä, jossa lapset ja nuoret nousevat esiin.

Lisäksi nostan lapsiin ja nuoriin liittyvänä erityisenä tarkastelun kohteena esiin, miten lastensuojelu ja sijaishuolto nousevat puolueiden dokumenteissa esiin. Lastensuojelu on ilmiönä minulle tuttu ja yhteiskunnallisesti merkittävä niin lasten ja nuorten hyvinvoinnin, oikeuksien toteutumisen kuin taloudellisten kustannusten näkökulmasta.

Kansallinen Kokoomus

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 173

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 3

  • Suomesta maailman paras maa lapsille ja perheille (2018)
  • Reissuvihko. Kokoomuslaista lapsi- ja nuorisopolitiikkaa pähkinänkuoressa (2008)
  • Nuorisotyön painopiste varhaisnuoriin (2001)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: K6202 – Kuusi kohtalonkysymystä kaksimynnetäluvulle – Kansallisen Kokoomuksen lähivuosien tavoiteohjelma (2020)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

“Tämä ohjelma määrittää Kokoomuksen kannan niihin asiakysymyksiin, jotka se sisältää, siihen saakka, että puoluekokous tai -valtuusto toisin päättää. Jos jokin vuoden 2020 sääntömääräisessä puoluekokouksessa tai sitä aiemmin otettu kanta on ristiriidassa tämän ohjelman kanssa, tämä ohjelma pätee.” [9]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Lapset ja nuoret mainitaan Kokoomuksen tavoiteohjelmassa noin 60 kertaa. Lapset ja nuoret sekä heihin liittyvät asiat tulevat esiin useampaan kertaan osana varhaiskasvatusta ja koulutusta.

Huolta kannetaan vähävaraisten perheiden pärjäämisestä, perhe- ja lähisuhdeväkivallasta sekä muista sosiaalisista ongelmista, jotka koskettavat lapsia. Huomiota halutaan suunnata ongelmien ennaltaehkäisyyn ja tehokkaaseen apuun. Ohjelmasta löytyy myös oma osionsa lapsiystävällisen Suomen rakentamiseksi, jossa puhutaan mm. perhevapaaudistuksesta ja lapsen edusta osana sitä, neuvolasta, lapsiperheiden kotipalvelusta ja erotilainteissa lasten edun ensisijaisuudesta.

Nuoret nousevat ohjelmassa esiin huolena syrjäytymisestä ja pääasiassa erilaisten vaikeuksien kautta, joihin puuttumiseksi esitetään erilaisia keinoja. Toiveena nuorten kohdalla esitetään, että tulevaisuudessa nuoret ovat avarakatsesia, uteliaita ja kansainvälisiä.

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelu nousee Kokoomuksen tavoiteohjelmassa esiin muutaman kerran. Ohjelmassa luvataan huolehtia lastensuojelun resurssien riittävyydestä painottamalla erityisesti ennaltaehkäisevää työtä, turvaten myös kotipalvelun ja perhesosiaalityön. Ohjelmassa luvataan varmistaa, että lastensuojelussa lapsen osallisuus, etu ja lapsen kuuleminen toteutuvat häntä itseään koskevissa asioissa. Lisäksi lastensuojelu mainitaan osana kiusaamiseen puuttumista yhdessä poliisin kanssa. Tarkempia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole avattu.

Edellä mainittujen lisäksi ohjelmassa kuvataan adoption nostamista vaihtoehdoksi lasten pitkäaikaisissa sijoituksissa ja puhutaan ennakoivasta huostaanotosta osana päihderiippuvaisen äidin hoitoa, jos se on tarpeen lapsen terveyden turvaamiseksi. Sijaishuoltoa ei ohjelmassa mainita lainkaan.

Liike Nyt

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 2

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 0

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Puolueohjelma (2020)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

Dokumentin tarkoituksesta ei löydy tarkempaa kuvausta. Puolueen toimintaa kuvataan kuitenkin sen nettisivuilla kuuden periaatteen kautta: ”Jokaisesta on pidettävä huolta, markkinatalous on toimiva tapa kehittää yhteiskuntaa, kunhan sen säännöt ovat reilut, ilmastonmuutos on totta ja päätöksent on tehtävä ympäristön kannalta kestävällä tavalla, yrittäjyys on tehokkain tapa tehdä asioita, jos sille annetaan tilaa, yksilön arvostaminen ja Eurooppa-myönteisyys.” [10,11]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Lapset ja nuoret nousevat ohjelmassa esiin yhdessä kappaleessa: ”Nuorissa ja lapsissa on maamme tulevaisuus. Jos meidän kannattaa yhteiskuntana johonkin investoida, on se lapsiin ja nuoriin. Nykyinen laajalle levinnyt syrjäytyminen ja pahoinvointi lasten ja nuorten keskuudessa on hälyttävää. Nyt on viimeinen aika alkaa toimiin!”

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelua ja sijaishuoltoa ei mainita ohjelmassa lainkaan.

Perussuomalaiset

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 34

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 0

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Periaateohjelma (2018)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

Ohjelma esittelee perussuomalaisuuden suurta ideaa ja isänmaallisen ja kansallismielisen puolueen periaatteita. Ohjelma ei ota kantaa varsinaisiin päivänpoliittisiin teemoihin tai tavoitteisiin.” [12]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Lapsia ja nuoria ei mainita ohjelmassa lainkaan.

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelua ja sijaishuoltoa ei mainita ohjelmassa lainkaan.

Suomen Keskusta

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 85

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 3

  • Keskustan nuorisoasiakirja vuosille 2005-2007 (2005)
  • Nuoret tarvitsevat sosiaalista vahvistamista (2013)
  • Keskustan ehdotuksia nuorisotakuun kehittämiseksi (2015)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Periaateohjelma (2018)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

“Yli 110-vuotisen historiansa aikana Keskusta on useaan kertaan määritellyt olemassaolonsa tarkoituksen periaateohjelmaksi. Sen tärkein tehtävä on arvioida yhteiskunnallisia muutosvirtauksia ja aatetta ajan kuvassa sekä luoda suuntaviivat puolueelle näiden arvioiden pohjalta. Periaate sanana tarkoittaa jotakin perimmäistä, luovuttamatonta ja linjakasta. Sellaista, mistä ei horjuta. Jos oikein purkaa sanan auki, voisi ajatella sen tarkoittavan perimmäistä aatetta.” [13]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Lapset ja nuoret mainitaan Keskustan periaateohjelmassa alle kymmenen kertaa. Nuoret nousevat esiin kertaalleen, ja silloin ohjelmassa puhutaan eksyneistä nuorista ja heidän tarpeistaan. Lapset nousevat ohjelmassa esiin perheen jatkeena nyt tai joskus tulevaisuudessa. Lisäksi ohjelmassa nostetaan omana, joskin vain neljän lauseen, kohtana lapsen oikeudet ja lapsista huolehtiminen.

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelua ja sijaishuoltoa ohjelmassa ei mainita.

Suomen Kristillisdemokraatit

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 60

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 1

  • Lapsiystävällinen Suomi (2018)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Linjapaperi (2016)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

”Kristillisdemokratia on kansainvälinen ideologia, joka kantaa monissa yhteiskunnissa merkittävää vastuuta valtion kehittämisestä. Kristillinen arvoperusta antaa mahdollisuuden toimivalle yhteisöllisyydelle. Korostamme ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, omantunnon vapautta, yksilön vastuuta, vahvaa perhepolitiikkaa,kansalaisyhteiskunnan merkitystä, kansainvälistä vastuuta, ympäristön kunnioittamista sekä sosiaalisen markkinatalouden edistämistä.” [14]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Kristillisdemokraattien linpaperissa lapset ja nuoret mainitaan yli sata kertaa. Otsikkoja, joiden alla lapset mainitaan ovat: hyvinvointipolitiikka, sosiaali- ja terveydenhuolto, sosiaaliturva, adoptio, huoltosuhde, isyys, kotihoidontuki, kristilliset koulut, köyhyys, lapsettomuus, lapsiköyhyys, lapsilisät, lapsiperheet, lapsiperheiden kotipalvelu, lasten päivähoito ja varhaiskasvatus, lastensuojelu, liikunta, oppilashuolto, perheverotus, ryhmäkoot, syntyvyys, syrjäytyminen, tuomiot, työurien pidentäminen, vanhemmuuden kustannukset, vanhemmuus, vanhempainpäiväraha ja -vapaat, äitiys.

Nuoret nousevat esiin osittain samojen otsikkojen alla, kuin lapset, joten tässä mainittuina ainoastaan ne otsikot, joita lasten kohdalla ei ole mainittu: Euroopan unioni, koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikka, alkoholi, eläkeläisten asema, mielenterveyspalvelut, nuorisotakuu, nuorisotyöttömyys, oppisopimuskoulutus, toisen asteen koulutus, työllisyys, työpajatoiminta,

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelu nousee esiin linjapaperissa kouluväkivallan yhteydessä osan monialaista yhteistyötä ja adoption yhteydessä vaihtoehtona huostaanotoille. Lastensuojelua on avattu myös oman otsikkonsa alla, jossa nostetaan esiin painopisteen siirtäminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin laitoshoidon sijaan. Sijaishuolto ei nouse oma kokonaisuutenaan esiin, muuten kuin, että sen tarvetta pitäisi ennaltaehkäistä.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 154

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 1

  • Alla barn och unga ska få bli sedda, hördä och bekräftade (2014)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Puolueohjelma (2016)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

“Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) puolueohjelma määrittelee arvopohjamme ja on politiikkamme perusta. Ohjelmaa täydentävät eri sektoriohjelmat, vaaliohjelmat, puoluekokousten lakiehdotukset ja muut kannanotot. Tässä ohjelmassa käännämme katseemme tulevaisuuteen ja haasteisiin, jotka meidän täytyy ratkaista tehdäksemme yhteiskunnastamme paremman sekä siihen, miten me voimme sen tehdä.” [15]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

RKP:n puolueohjelmassa lapset ja nuoret nousevat esiin noin kolmekymmentä kertaa. Lapsille ja nuorille tulisi ohjelman mukaan antaa parhaimmat mahdolliset lähtökohdat tulevaisuuteen. Ohjelmassa puhutaan terveellisistä ja ennaltaehkäisevistä elintavoista, turvallisesta kasvuympäristöstä, erityisesti yksinhuoltajien taloustilanteen parantamisesta, varhaiskasvatuksesta, peruskoulutuksesta ja kiellellisestä oppimisesta. Lasten oikeudet tulee taata, naisparien lasten oikeusturva varmistaa ja kehityspolitiikan perustua (mm.) lasten koulutusoikeuksien tukemiseen.

Ohjelmassa halutaan vähentää nuorisotyöttömyyyttä, lisätä mahdollisuuksia kesätöihin, vähentää päihteiden ja pelien väärinkäyttöä, nuorille suunnattujen palveluiden panostus seurauksena vahvistaa nuorten hyvinvointia, nuorilla on mahdollisuus harrastaa, saada laadukasta koulutusta ja käydä oppisopimuskoulutusta. Lisäksi esiin nostetaan nuorten mahdollisuudet osallistua nuorisovaltuustojen kautta demoktratiaan kaikkiin kysymyksiin, ei ainoastaan nuorille suunnattuihin asioihin.

Lastensuojelun ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelu mainitaan dokumentissa kertaalleen ja sille peräänkuulutetaan riittäviä resursseja sekä mahdollisuuksia auttaa perheitä ennaltaehkäisevästi. Sijaishuoltoa ei ole mainittu.

Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 180

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat 2000-luvulla: 4

  • Kasvu alkaa perheestä – Lapsi- ja perheystävälliseen yhteiskuntaan (2014)
  • Haaveena onnellinen lapsuus (2017)
  • SDP:n nuorisotakuu 2.0 (2017)
  • SDP:n toimenpideohjelma lasten ja nuorten mielenterveyden parantamiseksi (2018)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Poliittinen ohjelma (2020)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

“Hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kehittäminen ei ole itsestäänselvyys. Vaikka pohjoismainen yhteiskuntamalli on lähimpänä kestävän kehityksen mukaista yhteiskuntaa, on Suomella vielä paljon tehtävää tasapainoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi. Sosialidemokraattinen puolue esittää tässä ohjelmassa visionsa Suomesta 2030-luvulla sekä sen, millaisten poliittisten tavoitteiden kautta visioon on mahdollista päästä.” [16]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

SDP:n poliittisessa ohjelmassa lapset ja nuoret mainitaan yli 150 kertaa. Otsikkoja, joiden alla ohjelmassa puhutaan lapsista: lapsi- ja perheystävällinen Suomi 2030-luvulla, lapsi- ja perhepolitiikan lähtökohtana kansallinen lapsistrategia, lapsiperheköyhyyden poistaminen, lasten ja nuorten yhdenvertaiset palvelut rakentuvat koulujen ja oppilaitosten ympärille, matalan kynnyksen perhelähtöiset palvelut tukevat lapsiperheiden arkea, perhe-elämän ja työn yhdistäminen sujuu joustavasti, varhaiskasvatus, 12-vuotinen peruskoulutus takaa yhdenvertaiset mahdollisuudet jokaiselle lapselle ja nuorelle, oikeusvaltion kehittäminen, EU tarvitsee yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, globaalin keskinäisriippuvuuden tulevaisuus, ihmisoikeuksien toteutuminen on turvattava kaikkialla, talousjärjestelmä ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen, sosiaali- ja terveyspalvelut, yhdenvertainen elinkaari, työelämä palvelemaan myös ikääntyneiden toiveita, rakennemuutos ja kaupungistuminen.

Nuoret nousevat osittain samojen otsikoiden alla esiin, tässä kohtaa nostan ainoastaan sellaiset otsikot, joita ei ole vielä nostettu esiin: Suomen osaamistaso nostettava maailman kärkeen, osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon, sisäinen turvallisuus, kulttuurin arvostaminen ja luovien alojen arvostaminen, nuorten hyvinvointia edistettävä, ihmisten välinen yhdenvertaisuus, globaalitalouden hallinnan vahvistaminen, kansalaisten yhteinen pohja, turvallinen työelämän murros, kaikkien kuntien elinvoimasta huolehdittava.

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelusta puhutaan ohjelmassa oman otsikkonsa: ”Moniammatillinen lastensuojelu toimii lasten ja perheiden tukena” alla. Otsikon alla on tiivistetty keskeisiä tarpeita; työntekijöiden jaksaminen ja pysyvyys, työntekijäresurssien turvaaminen, ennaltaehkäisyyn panostaminen, moniammatillinen yhteistyö. Esiin nostetaan myös tutkittu tieto, oikeudellinen neuvonta ja viranomaisten välinen yhteistyö.

Lisäksi lastensuojelu mainitaan kertaalleen muussa yhteydessä ohjelmassa.

Sijaishuoltoa ei mainita suoraan, mutta tekstissä nostetaan esiin tarve kunnollisille valvontamekanismeille, ihmissuhteiden jatkuvuuden turvaamiselle ja lasten osallisuudelle yhteyksissä, joiden tulkisten viittavan juuri sijaishuoltoon.

Vasemmistoliitto

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 86

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat: 1

  • Hyvä lapsuus – Lapsipoliittinen ohjelma (2002)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Tavoiteohjelma (2020)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

“Vaikka politiikan täytyy katsoa kauas, on tekojen aika nyt. Tämä tavoiteohjelma koostuu esityksistä, jotka voidaan toteuttaa lähivuosien aikana. Toteutuessaan nämä tavoitteet lisäävät hyvinvointia, ihmisten välistä tasa-arvoa sekä vapautta. Lisäksi ne varmistavat esteettömyyden ja ihmisoikeuksien toteutumisen sekä mahdollisuuden työhön ja toimeentuloon. Ne myös lisäävät talouden kestävyyttä sekä edistävät ilmastonmuutoksen hillintää ja turvaavat luonnon monimuotoisuutta.” [17]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Lapset ja nuoret mainitaan Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa yli 50 kertaa. Lapset nousevat esiin koko ohjelman ensimmäisessä lauseessa. Johdannon lisäksi lapsista ja nuorista puhutaan seuraavien otsikkojen alla: Osaava, ajatteleva ja luova ihminen, oppia kaiken ikää, tukea kaiken ikää, rauhan ja yhteistyön maailma, yhdenvertainen ja kaikille turvallinen Suomi, inhimillinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, ympäristökestävä yhteiskunta, kulttuuria ja liikuntaa kaikille, terve ja hyvinvoiva ihminen, paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut, kansanvaltainen ja yhdenvertainen oikeusvaltio, turvaa muuttuvassa työelämässä,

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelu mainitaan ohjelmassa neljä kertaa. Kahdesti lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärämitoitukseen liittyen, kerran lastenuojelun vastaamisesta lapsen ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin ajoissa ja kerran osana sukupuolen korjaamiseen liittyvän luvan antamista.

Vihreä liitto

Puolueen kaikki ohjelmat yhteensä: 145

Puolueen lapsiin ja nuoriin keskittyneet erityisohjelmat: 2

  • Vihreän liiton lapsiperheohjelma (2005)
  • Vihreitä lapsipoliittisia linjauksia (2010)

Tarkempaan tarkasteluun valittu dokumentti: Periaateohjelma (2020)

Puolueen oma kuvaus dokumentista:

“Vihreiden periaateohjelman tavoitteena on kuvata, millaista maailmaa haluamme rakentaa ja miten sen haluamme tehdä. Tämä ohjelma kertoo keskeisistä arvoista ja periaatteista, jotka ohjaavat Vihreiden poliittista ajattelua ja toimintaa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Poliittinen tavoiteohjelma ja muut puolueen ohjelmat sisältävät tässä esitettyjä periaatteita yksityiskohtaisempia linjauksia.” [18]

Kuinka monta kertaa lapset ja nuoret mainitaan dokumentissa sekä lyhyt kuvaus asiayhteyksistä, joissa lapset ja nuoret nousevat esiin:

Lapset ja nuoret mainitaan Vihreiden periaateohjelmassa alle kymmenen kertaa. Ohjelmassa mainitaan lasten (lapsen) oikeuksien sopimus, lapsitoiveiden saavuttamisesta, kulttuurin harrastamisesta, lapsityövoiman kitkemisestä, lasten ja nuorten kuulemisesta kaikessa päätöksenteossa ja palvelujen kehittämisessä sekä nuorten pääsystä työmarkkinoille.

Lastensuojelu ja sijaishuolto dokumentissa:

Lastensuojelua ja sijaishuoltoa periaateohjelmassa ei mainita.

Pohdintaa

Suurimmassa osassa puolueiden ohjelmista löytyi hienoja aatteellisia lähtökohtia ja tavoitteita lapsiin, nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa liittyen. Hypoteesini siitä, että lapset, nuoret ja heidän hyvinvointinsa olisi kokonaan unohdettu osoittautui vääräksi. Näihin edellä mainittuihin ohjelmiin tutustuminen ja niiden tarkastelu ei kokonaisuudessaan vastannut siihen, miksi lapsiin, nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa ei olla mielestäni riittävällä tavalla valmiita panostamaan. Poliittiset puolueet tuntuvat olevan asiasta ainakin jossain määrin kiinnostuneita ja samanmielisiä, vaikka lapset ja nuoret kuvattiinkin usein homogeenisenä joukkona, lapsuutta ja nuoruutta ei tunnistettu laajasti arvokkaana asiana juuri tässä hetkessä ja esimerkiksi lapsen oikeudet eivät nousseet kaikissa ohjelmissa esiin.

Kokonaisuuden osalta on vaikea kuitenkaan todeta mitään kovin lopullista. Kaikki tarkastellut dokumentit erosivat toisistaan laajuudeltaan, kirjoitustavoiltaan ja monilta muilta osin. Tarkastelun kohteena olivat lapset, nuoret ja heidän hyvinvointisa sekä lastensuojelu ja lastensuojelun sijaishuolto, joka oli tämän harjoituksen kannalta vähän turhan laaja.

Puolueiden ohjelmiin tutustuminen paljasti kuitenkin jotain olennaista niiden kiinnostuksesta lastensuojelua ja sijaishuoltoa kohtaan. Lastensuojelusta ollaan kiinnostuneita ja lastensuojelutarpeen syntymistä halutaan ennaltaehkäistä. Sen sijaan yhdessäkään dokumentissa ei suoraan sanottu ja puhuttu mitään lastensuojelun sijaishuollosta. Aatteellisesti ja tavoitteellisesti puolueet eivät ainakaan näiden dokumenttien valossa ole siis kiinnostuneita niistä lähes 20 000 lapset ja nuoresta, jotka asuvat muualla kuin omien syntymävanhempiensa luona. Samaa voisi tietysti sanoa monista muistakin lapsi- ja nuorisoryhmistä, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön.

Tämän tarkastelun valossa ei ole siis ihmekään, että lastensuojelun sijaishuoltoon ei olla oltu valmiita panostamaan. Se ei ole riittävän kiinostava asia, jotta se nousisi puolueiden asialistalle niiden keskeisten tavoitteiden kuvauksissa. Ennaltaehkäisy on tärkeää, siinä on kuitenkin ainakin jossain määrin epäonnistuttu 1990-luvulta lähtien [19]. Lastensuojelun sijaishuollon tarve tulee jatkumaan vielä pitkään, todellisuudessa aina, senkin jälkeen, kun ennaltaehkäisyyn panostetaan. Tästä syystä olisi perusteltua, että siitä oltaisiin kiinnostuneita. Toisena syynä voisi pitää sitä, että se maksaa lähes miljardin vuodessa eli melkein kaksi prosenttia koko Suomen budjetista [20,21].

Seuraavaksi tulenkin tutustumaan poliittisten puolueiden erityisohjelmiin ja kuntavaaliohjelmiin, joiden tarkastelua rajaan vain lastensuojeluun ja sijaishuoltoon, jotta saisin aiheesta lisää ymmärrystä.

Lähteet:

  1. https://pesapuu.fi/materiaalit/101-kirjetta-julkaisu/

2. https://www.tays.fi/fi-FI/Nuorten_mielenterveyden_hairioiden_kasvu(102911)

3. http://www.eapn.fi/koyhyys/lapsikoyhyys/

4.https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

4. https://www.lapsenoikeudet.fi/blogi/liian-moni-lapsi-karsii-koyhyydesta/

6. https://www.julkari.fi/handle/10024/135714

7.https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat

8. https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/nykyiset_kansanedustajat/Sivut/default.aspx

9. https://www.kokoomus.fi/kokoomus-k62020/

10. https://liikenyt.fi/liike-nyt-puolueen-yleisohjelma/

11. https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LIIK/1391

12. https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2018/10/periaateohjelma.pdf

13. https://keskusta.fi/politiikkamme/ohjelmia-ja-linjauksia/periaateohjelma/

14. https://www.kd.fi/files/2015/01/Linjapaperi_Aakkosto_PRINT.pdf

15. https://sfp.fi/fi/politiikka/paatokset-ja-poliittiset-ohjelmat/puolueohjelma/

16. https://sdp.fi/wp-content/uploads/2020/08/Poliittinen_ohjelma_pk2020.pdf

17. https://vasemmisto.fi/tavoitteet/periaateohjelma-tavoitteet/vasemmiston-tavoitteet-2020-23/

18. https://www.vihreat.fi/ohjelmat/periaateohjelma-2020-2028/

19. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu/lastensuojelu

20. https://sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/julkaisutoiminta/blogi-sosiaalipolitiikka-2020/emme-tieda-mita-saamme-miljardilla-palveluiden-vaikuttavuudesta-tarvitaan-lisaa-tietoa/

21. https://tutkibudjettia.fi/talousarvio

Lastensuojelua koskevien toimenpide-ehdotusten toteutuminen

Koskelan henkirikoksen yhteydessä katse on kääntynyt lastensuojeluun. Poliisi on kertonut selvittävänsä lastensuojelun ja koulun toimia [1]. Ylen tietojen mukaan viranomaiset pettivät henkirikoksen uhriksi joutuneen lapsen [2]. Tapauksen tarkastelu ja selvittäminen onkin tärkeää, jotta vastaavanlaiselta turvaverkkojen pettämiseltä voitaisiin tulevaisuudessa välttyä. Koulun ja lastensuojelun lisäksi olisi toivottavaa, että polisi tarkastelisi omaa ohjeistustaan aiheeseen liittyen, sillä nykyisellään poliisi ei pääsääntöisesti kirjaa tai käynnistä kadonneen henkilön etsintää, jos lapsi ei palaa sijaishuoltopaikkaan [3].

En useammasta syystä halua spekuloida tai tarkastella Koskelan tapausta tämän enempää tässä kirjoituksessa, vaan toivon, että jokainen lapsi, nuori ja aikuinen, joita tapaus jollain tavalla koskettaa, saa tarvitsemansa avun ja tuen.

Suomea ja suomalaista lastensuojelua ravisteli poikkeuksellisen vahvasti 2010-luvun alkupuoliskolla Vilja-Eerikan murhatapaus, jossa 8-vuotias tyttö kuoli äitipuolensa ja isänsä julman kaltoinkohtelun ja väkivallan seurauksena. Tapaus käynnisti osaltaan monenlaisia selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia, mutta miten ne ovat toteutuneet?

Lastensuojelun Keskusliitto on tarkastellut osaltaan näiden toteutumista laajemmin omassa selvityksessään ”Lastensuojelun uudistukset – liian pieniä tekoja?” vuonna 2018 [4].

2010-luvun lastensuojelua koskevia selvityksiä

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja kutsuttiin vuonna 2012 johtamaan selvitysryhmää, jonka tehtävä oli arvioida mm. lastensuojelun ongelmia, palveluiden toimivuutta, johtamista, toimintamalleja ja tehdä toimenpide-ehdotuksia näissä esiintyvien ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi. Selvitysryhmän raportti julkaistiin vuonna 2013. Loppuraportissa ryhmä esitti yhteensä 54 toimenpide-ehdotusta, joiden toimeenpanolla lastensuojelua tulisi uudistaa ja kehittää [5].

Selvitysryhmän 54:stä toimenpide-ehdotuksesta 17 on toteutunut osittain ja 37 ei ollenkaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto teki tuloksellisuustarkastuskertomuksen lastensuojelusta vuonna 2012. Viraston tarkastuskertomuksen lopussa esitetään kannanotot, joita tässä kohtaa tarkastellaan toimenpide-ehdotuksina. Tarkastusviraston loppuraportissa esitetään 15 toimenpide-ehdotusta [6].

Valtiontalouden tarkastusviraston 15:stä toimenpide-ehdotuksesta kolme on toteutunut osittain ja 12 ei ollenkaan.

Syksyn 2012 kiivas keskustelu lastensuojelun tilanteesta sai myös Kuntaliiton selvittämään lastensuojelun tilannetta kysymällä siitä kunnilta. Kyselyn pohjalta Kuntaliitto julkaisi raportin vuonna 2013, jossa esitettiin kolmekymmentä toimenpide-ehdotusta lastensuojelun kehittämiseksi [7].

Kuntaliiton raportissa esitetyistä kolmestakymmenestä toimenpide-ehdotuksesta yksi on toteutunut, viisi on toteutunut osittain ja 24 ei ollenkaan.

Vuonna 2018 lastensuojelu oli jälleen kriisissä ja tilannetta kutsuttiin selvittämään ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Yhdessä selvitysryhmänsä kanssa selvityshenkilö Kananoja julkaisi raportin, jossa esitettiin 57 toimenpide-ehdotusta, joilla lastensuojelun toimintaedellytyksiä ja laatua voitaisiin parantaa [8]. Näistä toimenpide-ehdotuksista 15 liittyi kiinteästi viime hallituskauden sote-uudistukseen, joten niiden toteutumista ei ole arvioitu.

Selvityshenkilön loppuraportissa esitetyistä 42:stä toimenpide-ehdotuksesta yksi on toteutunut, kolme on toteutunut osittain ja 38 ehdotusta ei ole toteutunut ollenkaan.

Pohdintaa

Edellä kuvatuissa selvityksissä on esitetty yhteensä 141 toimenpide-ehdotusta lastensuojelun tilanteen parantamiseksi. Kokonaisuudessaan toimenpide-ehdotuksista on toteutunut kaksi, osittain 28 ja ei ollenkaan 111. Toimenpide-ehdotukset eivät ole täysin irrallaan toisistaan vaan samoja esitettyjä toimenpiteitä on ehdotettu useissa eri selvityksissä. Tässä yhteydessä toimenpide-ehdotukset, jotka on tulkittu osittain toteutuneiksi, tarkoittavat esimerkiksi yksittäisiä lakimuutoksia, lyhyitä hankkeita, yksittäisiä koulutuskokonaisuuksia ja vastaavia, joissa on jossain määrin edes tartuttu asiaan. Niidenkin ehdotusten kohdalla, joiden ei ole tulkittu toteutuneen lainkaan, on saattanut tapahtua pieniä parannuksia osana laajempaa kehittämistyötä. Kansallisesti niiden toteutumiseen ei ole kuitenkaan suoraan panostettu.

Edellä esitettyjen lastensuojelua koskevien selvitysten lisäksi on tehty monia muita aihepiiriä koskevia selvityksiä, joita ei tässä kohtaa sen tarkemmin tarkasteltu, mutta joissa näkyvissä on sama trendi; selvityksiä ja ehdotuksia tehdään, mutta niitä ei toimeenpanna. Viimeisimmät lastensuojelua ja erityisesti sijaishuoltoa koskevat toimenpide-ehdotukset on esitetty tällä viikolla [9,10].

Näiden lisäksi esimerkiksi Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto on vuosikertomuksessaan nostanut lastensuojelun puutteet yhdeksi Suomen kymmenestä keskeisestä perus- ja ihmisoikeusongelmasta ja valtioneuvoston oikeuslanserin vuoden vuosikertomuksessa vuodelta 2019 lastensuojelun puutteet nostetaan laajasti esiin [11,12].

Haasteet, puutteet ja ongelmat ovat siis hyvin tiedossa ja niiden korjaamiseksi on esitetty monenlaisia toimenpide-ehdotuksia. Jostain syystä näihin näihin tarttumiseksi ei ole ollut riittävästi tahtoa. Ongelmia on koitettu ratkaista lähinnä lastensuojelulakia muuttamalla ja sitä onkin muutettu ahkerasti. Nykyinen lastensuojelulaki tuli voimaan vuonna 2008. Tämän jälkeen lakia onkin muutettu yhteensä yli 20 kertaa, ja uudet suunnitellut muutokset ovatkin taas tulossa [13, 14].

Jotain on tapahduttava

Mikään systeemi ei voi koskaan olla täydellinen epätäydellisessä maailmassa. Erilaisia yhteiskuntaa puhuttelevia ja ravistelevia tapahtumia tullaan siis valitettavasti kohtaamaan tulevaisuudessakin. Vaikka emme pystyisi poistamaan kaikkia lapsia, nuoria ja ihmisiä ylipäätään kohtaavia tragedioita, ei se tarkoita, ettei meidän tulisi tehdä ehdottomasti kaikkea niiden ennaltaehkäisemiseksi.

Lastensuojeluun tulee panostaa ja jotain on tapahduttava tai muutosta ei synny. Yksittäiset toimenpiteet, kuten jälkihuollon ikärajan nostaminen ja sosiaalihuollon ammattihenkilölaki, ovat arvokkaita ja vievät toimintaa eteenpäin. Samoin yksittäisissä hankkeissa tai tutkimuskokonaisuuksissa voidaan oppia, kehittää ja luoda uusia, parempia, tapoja toimia. Mikään yksittäinen temppu ei kuitenkaan korjaa lastensuojelun rakenteellisia puutteita, joiden korjaamatta jättäminen tulee kalliiksi niin lapsille ja nuorille kuin yhteiskunnallekin.

Ensimmäiseksi meidän on varmistettava se, että niin lastensuojelussa kuin muissa palveluissa, aikuisilla on riittävästi aikaa kohdata, olla läsnä ja kuulla lapsia ja nuoria. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi panostamalla henkilöstöön määrään, jaksamiseen, johtamiseen ja digitalisaatioon. Vuorovaikutuksessa tapahtuvaa työtä ei voi tehdä ilman vuorovaikutusta.

Lähteet:

Lasten ja nuorten koulunkäynnin tuki korona-aikana

Korona-ajalla on merkittäviä vaikutuksia koko yhteiskuntaan ja kaikkiin sen jäseniin. Erityisen haavoittuvassa asemassa tässäkin suhteessa ovat lapset ja nuoret. Korona-aika vie nuorilta heille ja heidän kasvulleen merkittävät sukupolvikokemukset [1]. Etäkoulussa opiskelijoilta puuttuu riittävä tuki, opiskelu kuormittaa ja jakaa oppilaat kahteen kastiin [2]. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne lapset ja nuoret, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia tai kykyä tukea koulunkäynnissä, joka uhkaa syventää oppilaiden ja opiskelijoiden eriarvoisuutta entisestään [3]. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan korona-aika on heikentänyt niin opettajien kuin rehtorien työhyvinvointia ja opiskelijoiden opiskeluhyvinvointia [4]. Husin lastenlääkärit ja monet muut tahot ovat vedonneet, että lasten ja nuorten harrastus- ja koulurajoituksista tulisikin luopua [5].

Edellä on nostettu esiin vain joitakin viimeaikaisia esimerkkejä siitä, kuinka korona vaikuttaa merkittävästi heikentäen suuren lapsi- ja nuorisojoukon mahdollisuuksiin oppia ja opiskella. Tiedämme laajasti eri tutkimuksista, että koulutus tukee yksilöiden hyvinvointia ja estää yhteiskunnasta syrjään jäämistä.

Haasteet on tiedossa lasten ja nuorten hyvinvoinnille laajemminkin, mutta tässä kohtaa erityisesti oppimiselle ja opiskelulle. Kansallisesti ratkaisuja näihin haasteisiin alettiin kuitenkin etsimään vasta melkein vuosi pandemian alkamisesta [6]. Joitakin yksittäisiä ratkaisuja on ollut, pääasiassa viime keväänä, kuten Finnairin lentävä läksytuki [7].

Esitän tässä tekstissä yhden mielestäni kokeilemisen arvoisen, kansallisen ja taloudellisesti kestävän ratkaisun, jolla pystytään tukemaan oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista tukemalla heitä itsenäisen opiskelun eli läksyjen tekemisessä. Koulussa opittujen asioiden ymmärtäminen sekä onnistumisen ja osaamisen kokemusten lisääntyminen tukevat kaikki opiskelumotivaatiota ja ehkäisevät tätä kautta opintojen keskeyttämistä tai merkittävien osaamisvajeiden syntymistä.

Kansallinen ratkaisu lasten ja nuorten läksytuesta

Finnairin Lentävässä läksytuessa oli mielestäni hyvä ajatus. Valitettavasti tämä tuki oli tarjolla ainoastaan keväällä 2020 ja rajatulle joukolle lapsia. Siellä on kuitenkin varmasti paljon oppeja, joita voitaisiin hyödyntää myös tässä esitetyssä ratkaisussa. Käytän tässä tekstissä ratkaisusta nimeä Läksyparkki, mutta periaatteessa sen nimi voisi olla mikä tahansa, mielellään esimerkiksi lasten ja nuorten itsensä ideoima.

Läksyparkki voisi toimia esimerkiksi Discordissa, jota voi käyttää selaimessa, ladata tietokoneelle tai puhelimelle. Discordin käyttäminen on ilmaista, se ei vaadi kovaa suoritustehoa laitteilta ja siellä voi toimia anonyymisti. Oman serverin luominen ja muokkaaminen sellaiseksi, kuin haluaa on helppoa. Discordin käyttöönotto ja sen toimintalogiikan ymmärtäminen ei vaadi erityisiä taitoja. Siellä voi kirjoittaa, puhua, käydä video- ja äänikeskusteluja, jakaa näyttöä ja niin edelleen.

Läksyparkki Discord-serverille voisi luoda serverin säännöt, kuvata sen toimintalogiikan ja keskeiset muut asiat omille kanavilleen. Tämän lisäksi serverille voisi luoda omat luokkansa peruskoululaisille, lukiolaisille, ammattikoululaisille ja korkeakouluissa opiskeleville. Luokkien alle voisi luoda omat kanavat jokaiselle aineelle. Oman serverin luomiseen ja sen sisältöjen tekemiseen ei mene yhtä päivää kauempaa.

Serverillä lapset ja nuoret saisivat apua läksyjen tekemisessä niin toisiltaan kuin Läksyparkin ylläpitäjiltä ja mahdollisesti vapaaehtoisilta, jotka haluaisivat käyttää aikaansa lasten ja nuorten opiskelun tukemiseksi. Jos näitä kaikkia ei haluttaisi yhdistää samalle serverille, oman serverin luominen peruskoululaisille, ammattikouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa opiskeleville ei olisi vaikea tehtävä sekään.

Läksyparkissa lapset ja nuoret saisivat apua ja tukea koulunkäyntiin keskittyen itsenäisesti tehtäviin asioihin eli läksyihin. He eivät jäisi enää yksin läksyjen tekemisen kanssa vaan siitä tulisi yhteisöllinen kokemus, jossa apua ja tukea olisi saatavilla. Läksyjen tekemisessä onnistuminen kannattelisi lapsia ja nuoria, mahdollistaisi oppimisen ja kouluun kiinnittymisen entistä paremmin.

Kuva siitä, miltä Läksyparkki voisi Discordissa näyttää. Tämän tekemiseen meni 5 minuuttia.

Läksyparkin toteuttaminen käytännössä

Suomessa on huomattava määrä lapsia ja nuoria peruskoulussa, lukioissa, ammattilisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa. Todella laaja joukko lapsia ja nuoria tarvitsee apua ja tukea läksyjen tekemisessä, jotta ne tulisi ylipäätään tehdyksi. On olemassa luultavasti myös sellainen joukko, joka hyötyisi tämänkaltaisesta tuesta, vaikka läksyt tulisivat muutenkin tehtyä. On siis suhteellisen haastavaa arvioida, kuinka laaja joukko lapsia ja nuoria Läksyparkkiin voisi löytää. Jostain on kuitenkin aloitettava ja tarkemman kuvan syntyessä toimintaa voisi skaalata ylöspäin tai tarvittaessa supistaa.

Läksyparkin henkilöstörakenne voisi koostua esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Läksyparkin yleisistä asioista vastaava henkilö: vastaa Läksyparkki Discord-serverin yleisestä toiminnasta, luo kanavia tarpeen mukaan, vastailee Discordin käyttöön liittyviin kysymyksiin, moderoi keskustelua tarvittaessa ja varmistaa yleisesti serverin toimintaa teknisistä ja käytännöllisistä näkökulmista.

Läksyjen tekemisen tuesta vastaavat henkilöt: vastaavat Läksyparkissa lasten ja nuorten ohjaamisesta läksyjen tekoon liittyen, auttavat ja tukevat läksyjen teossa sekä kannustavat niiden tekemisestä.

Opiskelun tuen henkilö: vastaa erilaisen materiaalin tuottamisesta, koostamisesta, lasten ja nuorten ohjaamisesta yleisellä tasolla läksyjen tekemisessä ja opiskelussa laajemminkin.

Sosiaaliohjauksesta vastaava henkilö: vastaa erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin liittyvien asioiden esiin noustessa puuttumalla niihin, ohjaamalla olemassa oleviin palveluihin, tukemalla ja kannustamalla lapsia ja nuoria.

Vapaaehtoisten toiminnasta vastaava henkilö: vastaa ja varmistaa vapaaehtoisten työn sisällöistä, tuesta ja koordinoinnista.

Vapaaehtoiset: esimerkiksi opettajaopiskelijoiden ja sosiaalialan opiskelijoiden opintoja voitaisiin kytkeä tehokkaasti osaksi Läksyparkissa tehtävää lasten ja nuorten tukemista kevään 2021 aikana. Lisäksi vapaaehtoistoimintaan voisi vahvistaa aiheesta kiinnostuneiden kansalaisten avulla.

Työntekijät toimisivat Läksyparkin ylläpitäjinä ja olisivat yhdessä vastuussa kokonaisuudesta, jolloin vapaaehtoiset voisivat keskittyä lasten ja nuorten tukemiseen läksyjen tekemisessä.

Keskeisiä tahoja, joita Läksyparkin toteutukseen tarvittaisiin ja olisi hyvä saada mukaan: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, yliopistot, ammattikorkeakoulut, opiskelijajärjestöt, ammattiliitot, Verke ja mahdollisesti järjestöjä. Nämä tahot voisivat osaltaan viestiä eteenpäin kunnille ja kouluille, sosiaalisissa medioissa ja perinteisessä mediassa. Konsultointia Discordissa tehtävään työhön tai laajasti yhteistyössä tehtävään vastaavanlaiseen työskentelyyn voisi saada Sekasin-kollektiivilta (Mieli ry), SOS-lapsikylältä tai vaikka tämän tekstin kirjoittajalta.

Taloudelliset kustannukset edellä mainitulla rakenteella, jolla potentiaalisesti pystyttäisiin vähentämään koulun keskeytyksiä, pitämään lapsia ja nuoria opinnoissa mukana sekä lisäämään koulun käynnin mielekkyyttä poikkeusaikana olisivat suhteellisen pienet. 

Palkallisia työntekijöitä olisi Läksyparkissa yksi yleisvastaava, kolme läksyvastaavaa, oppimisen tuen vastaava, sosiaaliohjauksesta vastaava ja vapaaehtoistoiminnasta vastaava eli yhteensä seitsemän työntekijää. Leikitään, että jokaisen työntekijän palkka olisi 4 000 € kuukaudessa, siihen päälle 1 200 € työnantajakuluja (30%) ja kaikille seitsemälle työntekijälle työvälineet eli puhelin ja tietokone 2000 € / henkilö. Työskentelyaika olisi helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Kokonaisuudessaan Läksyparkin kulut olisivat kansallisesti noin 150 000 euroa.

Mikäli Läksyparkilla pystyttäisiin ehkäisemään edes yksi yhteiskunnasta syrjään jääminen, siihen investoidut panokset maksaisivat itsensä takaisin [8].

Lopuksi

Minulle on täysin yhdentekevää, toteutuuko edellä esittämänä Läksyparkki sellaisenaan tai ollenkaan. Keskeistä on sen sijaan se, että lasten ja nuorten koulunkäyntiä tuetaan nyt, eikä pelkästään joskus tulevaisuudessa. Tulevan kevään aikana meillä on mahdollisuus tukea lapsia ja nuoria tai olla tukematta heitä. Tukematta jättäminen tulee väistämättä kalliimmaksi inhimillisesti ja taloudellisesti.

Panostuksia koulutukseen tarvitaan myös pitkäjänteisesti, sillä vaikka perustettaisiin kaikille kouluille omat Läksyparkit niin ne eivät pysty vastaamaan yksinään haasteisiin ja ongelmiin, joita koronalla on lapsille, nuorille, heidän hyvinvoinnilleen ja koulutukselleen. Nyt onkin viimeiseen saakka vastustettava kaiken järjen ja tutkimustiedon vastaisten koulutusleikkausten syntymistä ja sen sijaan panostettava jokaisen lapsen ja nuoren oppimiseen [9].

Uskon, että kestäviä ja toimivia ratkaisuja on mahdollista löytää nopeastikin. Läksyparkin ideointi ja sen kuvaaminen kirjallisesti, koulutuksesta juuri mitään tietämättömän henkilön toimesta, kesti kaksi työpäivän ohessa pidettyä taukoa. Parempien ja kestävien ratkaisujen kehittäminen enemmän aiheesta tietävien toimesta luulisi siis syntyvän niin, että lasten ja nuorten oppimiseen voidaan panostaa jo kevään aikana, jos niin vaan halutaan.

Sijaishuolto­pai­kas­ta luvatta poistuminen

Sijaishuollossa asuvien nuorten sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jättäminen on ollut toistuvasti esillä mediassa viimeisen reilun vuoden aikana [1, 2]. Erityisen paljon pinnalla aihe on ollut syksystä 2020 alkaen ja aiheeseen on ottanut useamman kerran kantaa poliisit [3, 4], lastensuojelun työntekijät [5, 6] ja kansanedustajat [7, 8]. Yhteistä näille puheenvuoroille on ollut se, että niissä on toistuvasti esitetty karkailuun puuttumisen ongelmaksi lastensuojelulakia tai lain tulkintoja. Ratkaisuksi karkailuun puuttumiseksi on esitetty mahdollisuuksia rajoittaa lasten perus- ja ihmisoikeuksia nykyistä lainsäädäntöä laajemmin.

Tammikuussa 2021 julkiseen keskusteluun ovat osallistuneet myös mm. SOS-lapsikylän lapsioikeuslakimies Mirjam Araneva blogikirjoituksellaan [9] ja lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja STM:n neuvotteleva virkamies Susanna Hoikkala mielipidekirjoituksellaan [10]. Niin Araneva kuin Pekkarinen ja Hoikkala muistuttavat kirjoituksissaan laissa olemassa olevista keinoista, joilla sijaishuollossa asuvia lapsia ja heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan voidaan jo nykyisellään rajoittaa.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole luoda vastakkainasettelua, vaan tehdä näkyväksi, että samaa ilmiöitä tarkastellaan erilaisista näkökulmista, jotka kaikki osaltaan lisäävät yhteistä ymmärrystä ilmiöstä ja sen kompleksisuudesta. Ilmiön ja siihen liittyvien haasteiden ymmärtäminen on keskeistä, jotta voidaan siirtyä kohti tehokkaita ja vaikuttavia ratkaisuehdotuksia, yhdessä.

Koitan tässä blogikirjoituksessa tarkastella sijaishuoltopaikasta luvatta poistumista osana laajempaa lastensuojelun kokonaisuutta, sen taustalla olevia ja ohjaavia periaatteita ja osaltani lisätä yhteistä ymmärrystä aiheeseen liittyen.

Lähtökohtana ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen

Ihmis- ja perusoikeudet ovat jakamattomat ja kuuluvat kaikille ihmisille. Näiden oikeuksien rajaamisen tulisikin olla viimesijainen keino tavoitteeseen pääsemiseksi ihan missä tahansa asiassa, myös lastensuojelussa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna onkin outoa, että sijaishuollossa asuvien nuorten perus- ja ihmisoikeuksien rajaamista on esitetty niin laajasti ensimmäisenä – ja usein ainoana – keinona puuttua sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin. Näiden oikeuksien rajoittamista on usein perusteltu sillä, että tiettyjen oikeuksien rajaaminen varmistaa osaltaan laajemmin oikeuksien toteutumisen. Tästä huolimatta perustelut tuntuvat ontuvilta.

Nuorten perus- ja ihmisoikeuksien rajoittaminen olisi luultavasti nopeampaa, helpompaa ja halvempaa, kuin asioihin puuttuminen muilla keinoin, mutta mikään näistä ei ole riittävä peruste sille, että niin tulisi tehdä. Ratkaisuja tulisikin etsiä ensisijaisesti muita keinoja hyödyntäen.

Itselleni vaatimukset ja perustelut nuorten ihmis- ja perusoikeuksien rajaamiselle tuntuvat entistä vaikeammilta ymmärtää, kun sijaishuoltopaikasta luvatta poistumista tarkastelee kokonaisuutena. Kyseessä ei ole uusi ilmiö, vaan se on ollut osa lastensuojelua aina ja se nousee esiin esimerkiksi lastensuojelun menneisyyselvityksessä [11]. Vaikka kyseessä ei ole uusi ilmiö, siitä ei tiedetä tutkimusten valossa juuri mitään. Lastensuojelun Keskusliitto on tehnyt aiheeseen liittyvän selvityksen vuonna 2013 ja HTT, poliisi Sami Isoniemi väitöskirjan vuonna 2019 [12, 13]. Isoniemi esittää väitöskirjassaan laajasti konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla toimintaa voitaisiin kehittää ilman, että lasten perus- ja ihmisoikeuksia tarvitsisi entisestään rajoittaa.

Isoniemen väitöksen ja hatkaselvityksen lisäksi emme siis tiedä juuri mitään siitä, miten kaikki yli 300 kuntaa, yli 700 lastensuojelulaitosta, 11 poliisilaitosta ja kaikki muut toimijat käytännössä työskentelevät aiheeseen liittyen. Onko meillä olemassa yhteneväiset toimintakäytännöt, joiden toimivuutta on arvioitu, vai toteuttavatko kaikki tahot asioita omalla tavallaan? Onko organisaatioissa ja yksiköissä käytössä toimintaohjeita luvatta poistumisiin liittyen, ja noudatetaanko niitä, vai toimivatko kaikki tuhannet työntekijät omalla tavallaan? Meillä ei olemassa tutkittua tietoa tai selvityksiä edes siitä, miksi nuoret hatkaavat?

Niin kauan, kuin meillä ei ole oikeasti edellä mainituista ja monista muista kysymyksistä edes jonkinlaista yhteistä näkemystä ja tietoa, ei ole nähdäkseni perusteltua lähteä rajoittamaan nuorten perus- ja ihmisoikeuksia entisestään. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa lähde tarkemmin avaamaan edellä mainittuja asioita, sillä teen niitä päivätöissäni, vaan tarkastelen aihetta tarkemmin vähän toisesta näkökulmasta, joka ei ole noussut keskustelussa esiin.

Nuorten pitäisi sitoutua palveluihin, mutta sitoutuvatko palvelut nuoriin?

Sijaishuoltopaikasta luvatta poistumiseen liittyen on puhuttu paljon nuorten sitoutumisesta tai sitoutumattomuudesta palveluihin. Näissä keskusteluissa on kuvattu, että sijaishuoltopaikoista luvatta poistuvat nuoret eivät sitoudu palveluihin ja sen takia esimerkiksi rajoitusten lisääminen olisi perusteltua, jotta nuoret saataisiin sitoututettua palveluihin.

Puhe ihmisten sitoutumisesta palveluihin osana lastensuojelua on aika haasteellista. Lapset ja nuoret eivät sitoudu muualta määriteltyihin ja abstrakteihin asioihin, kuten palveluihin, vaan sitoutumista tapahtuu lähtökohtaisesti toisiin ihmisiin. Laajasti tiedossa oleva ja tunnustettu sosiaalityöntekijöiden liiallinen työmäärä sekä työntekijöiden vaihtuvuus ei ole tässä kohtaa enää kenellekään yllätys. Lastensuojelun sosiaalityö ei siis tällä hetkellä pysty toimimaan suhdeperustaisesti niin, että sitoutumista lapsen ja työntekijän välille voisi tosiasiallisesti ja yhdenvertaisesti ympäri Suomea syntyä.

Sitoutuminen palveluihin lastensuojelulaitosten arjessa tarkoittaa sekin sitoutumista ihmisiin. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan tilaaman ja THL:n toteuttaman Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmänät teininä sijoitettujen lasten hoidossa -raportti [14] vahvistaa tätä näkemystä entisestään. Raportissa selvitettiin toimivia työmenetelmiä yli tuhannen tutkimustartikkelin joukosta. Yhtä toimivaa työmenetelmää sieltä ei kuitenkaan löydetty. Sen sijaan raportissa nousee jälleen kerran esiin se, että yksittäisten menetelmien sijaan tuen vaikuttavuus perustuu nuorten ja heitä kohtaavien työntekijöiden vuorovaikutukseen. Nuoret toivovat tutustumista, heidän kokemuksiensa ja ehdotustensa kuulemista sekä aikuisten kiireetöntä aikaa.

Onko lastensuojelun prosessit ja rakenteet sellaiset, jotka tukevat työntekijöiden mahdollisuuksia kohtaamisiin, tutustumiseen ja laadukkaaseen vuorovaikutukseen?

Nuorten arjessa kohtaamien työntekijöiden vaihtuvuus

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osalta keskustelu, rekrytointivaikeudet ja työntekijöiden jatkuva vaihtuvuus on johtanut siihen, että palkkaukseen ja työhyvinvointiin on alettu kiinnittämään huomiota. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportissa [15], hallitusohjelman kirjausten mukaisesti, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä voi olla enintään 35 lasta asiakkaana vuodesta 2022 lähtien. Myös kuntien tasolla kehittämistoimiin on alettu ja palkkausta on nostettu, usein vasta esim. aluehallintoviraston puututtua tilanteseen, kuten esimerkiksi Tampereella [16].

Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärien kohtuullistaminen, palkkojen tarkistus työn vaativuutta vastaavalle tasolle ja työhyvinvoinnista huolehtiminen ovat kaikki ehdottoman kannatettavia asioita. Toivottavasti tämä helpottaa ja mahdollistaa edes hieman paremmin sosiaalityöntekijöiden työtä myös sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin liittyen tulevaisuudessa. Sosiaalityöntekijöillä on merkittävä rooli sijaishuollossa asuvien nuorten elämässä.

Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty siis jossain määrin huomiota sosiaalityöntekijöiden työn edellytyksille. Samanlaista keskustelua ei ole kuitenkaan käyty ja huolta työn tekemisen edellytyksistä esitetty lastensuojelulaitosten työntekijöistä. Viimeksi mainitut ovat kuitenkin niitä työntekijöitä, jotka työskentelevät lasten ja nuorten kanssa arjessa. He ovat niitä ihmisiä, joilla tulisi olla mahdollisuus luoda luottamuksellisia, mahdollisimman pitkäkestoisia ja laadultaan vaikuttavia vuorovaikutussuhteita. Niitä, joihin nuoret voisivat lastensuojelulaitoksissa sitoutua.

Vuonna 2020 sijaishuollon ammattilaisten joukko, joka koostui lähinnä palveluita tuottavista tahoista, nosti esiin haasteita saada päteviä työntekijöitä rekrytoitua lastensuojelun laitoshoitoon [17]. Kannanottossa kuvattiin hyvin sijaishuollon työkentän moninaisuutta ja osaamistarpeita sekä kuinka toimintaa joudutaan ylläpitämään tuntityöntekijöiden avulla, kun päteviä työntekijöitä ei saada rekrytoitua. Siinä nostettiin hyvin esiin myös se, että lastensuojelulaitoksiin palkattavat työntekijät, usein vastavalmistuneet sosionomit, uupuvat nopeasti ja vaihtavat kevyempiin töihin. Kannanoton lopputulemana oli, että ”nykyisessä henkilöstötilanteessa on mahdotonta toteuttaa lapsen oikeutta erityiseen huolenpitoon, suojeluun ja kasvatukseen”.

Kannanotto oli vahva viesti sijaishuollon laitoshoidon nykytilanteesta, joka on noussut esiin myös muissa yhteyksissä. Sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisia tulisikin tarkastella myös tästä näkökulmasta. Kuten palveluntuottajat kannanotossaan kuvasivat, arjessa työtä tehdään jatkuvasti vaihtuvan henkilöstön toimesta. Tämä rakenteellinen epäkohta haastaa koko sijaishuoltoa ja osaltaan vaikuttaa myös sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin. Työntekijöiden jatkuvalla vaihtuvuudella on kohtuuttomia seurauksia lapsille ja nuorille, joilta odotetaan sitoutumista, luottamussuhteen luomista ja kiinnittymistä jatkuvasti uusiin ihmisiin, jotka kohta taas katoavat heidän elämästään. Vaihtuvuudella on omat vaikutuksensa myös esimerkiksi johtamiseen, työyhteisön hyvinvointiin ja yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.

En ole samaa mieltä kannanotossa esitetystä näkemyksestä, että sosionomikoulutus ei nykymuodossaan vastaisi lastensuojelun sijaishuollon tarpeisiin. Sosionomikoulutuksen tietoperusta muodostuu laajasti eri tieteenaloista ja se antaa laaja-alaisen osaamisen sosaalialan eri kentille. Ja näin tulee ollakin. Sosionomikoulutuksen sijaan näkisin haasteena sen, että työntekijöiden vaihtuvuus ei mahdollista osaamispääoman kertymistä sijaishuoltoon. Jokaisen työntekijävaihdoksen seurauksena menetetään osaamista, joka on kertynyt työssäolon aikana erityisesti sijaishuoltoon liittyvistä asioista, jonka seurauksena uuden oppimisen aloittaa uusi työntekijä.

Sen lisäksi, että nuorten elämään liittyvistä päätöksista vastaavat sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhaan, myös nuorten arjessa ja asuinpaikassa olevat aikuiset vaihtuvat jatkuvasti. Mieti omalle tai lapsesi kohdalle vastaava tilanne. Syntyisikö luottamusta, sitoutumista, muutoskyvykkyyttä tai motivaatiota tehdä asioita toisin vai vetäisikö tutut yhteisöt ja toimintamallit puoleensa tällaisesta tilanteesta?

Työntekijöiden palkkaus ja hyvinvointi

Sijaishuollon laitoshoidossa tehtävä työ on vaativaa ja se sisältää paljon erityistä osaamista vaativia sisältöjä, kuten esimerkiksi toimiminen sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneiden nuorten kanssa ja heidän etsintänsä. Työntekijöillä edellytetään ja toivotaan olevan monenlaista ja -tasoista osaamista toimia nopeastikin muuttuvassa ympäristössä.

Palkkauksella on oma roolinsa työntekijöiden sitoutumisella työhön, työhyhteisöön ja motivaatioon kehittyä ja kehittää omaa työtään. Useamman vuoden työpaikkailmoituksia selanneena näyttäisi siltä, että lastensuojelulaitoksissa palkkaus asettuu yksityisen (90% työntekijöistä) sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen G19-G24 palkkaluokkiin [18]. Euroissa tämä tarkoittaa ilman työkokemusta 1992,80 € – 2370,36 € ja yli 11 vuoden työkokemuksella 2236,54 € – 2695,72€ (pk-seudulla marginaalisesti korkeammat palkat). Matalaa palkkatasoa saatetaan perustella erilaisilla mahdolisuuksilla saada ilta-, yö- ja pyhälisiä, koska kyseessä on usein kolmivuorotyö. Perustelu ontuu niin pahasti, että sitä ei varmasti tarvitse edes tässä sen enempää avata.

Vaativasta työstä lastensuojelun sijaishuollon laitoshoidossa maksetaan siis pääasiassa pienempää palkkaa, kuin suomalaisten mediaani-, keski- ja yleisin palkka ovat [19]. Huolta laitoshoidossa työskentelevien ammattilaisten palkoista, joista suurin osa on 3,5-vuotisen korkeakoulutuksen käyneitä sosionomeja, ei olla juuri esitetty.

Toteutin vuoden vaihteessa harrastusmielessä yhteenvedon sosionomien uraverkostossa järjestämästäni palkkakeskustelusta ja -kyselystä, joihin osallistui lähes 400 sosionomia eri sosiaalihuollon osa-alueilta [20]. Yhteenvedossa nousee esiin, että sosionomien matala palkkaus vaikuttaa laajasti sitoutumiseen omaan työhön ja työyhteisöön. Oman itsensä ja työn kehittäminen ei ole erityisen houkuttelevaa, koska niillä ei ole mitään vaikutusta palkkauksen tasoon. Vastuun lisääntyminen ja esimerkiksi vastaavana ohjaajana toimiminen ei välttämättä ole taloudellisessa mielessä kannattavaa, koska ilman lisiä, vastuun lisääntyminen vaikuttaa tulotasoon heikentävästi. Esihenkilönä toimimisesta saattaakin olla hyötyä ainoastaan uuden, parempaa palkkaa maksavan työn etsinnässä. Sosionomit kuvasivat vastauksissaan matalalla palkkatasolla olevan suoria vaikutuksia myös työssä jaksamiseen ja sitä kautta kykyyn auttaa asiakkaina olevia ihmisiä. Yhteenvedosta käy ilmi, että sosiaalialan matala palkkataso tarkoittaa osalla jatkuvaa stressiä omasta (ja perheen) taloudellisesta tilanteesta, laskujen maksamisen priorisointia ja omasta virkistäytymisestä luopumista.

Vaikka em. yhteenveto koski sosiaalialaa yleisesti, niin sijaishuollon laitoshoidon palkkoja tarkastellessa herääkin kysymys: kuka jaksaa vaativaa ja haastavaa työtä, jos joutuu elämään sen lisäksi jatkuvassa niukkuudessa itse? Kuka suojelee suojelijaa?

Aikaisemmin kirjoituksessa mainittu THL:n tuore raportti alleviivaa sekin työntekijöiden hyvinvoinnin ja työyhteisön eheyden merkitystä hoidon ja tuen vaikuttavuuden kannalta. Tästä näkökulmasta tarkasteluna keskeisiä sijaishuollon laadun lisäämisen ja sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin puuttumiseen liittyviä keinoja olisikin mielestäni henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen töissä ja palkkauksen korottaminen työn vaativuutta vastaavalle tasolle, joka mahdollistaa työntekijöiden hyvinvoinnin myös heidän omassa arjessaan.

Luultavasti uuden ja enemmän perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamista mahdollistavan lainsäädännön toteuttaminen olisi helpompaa, kuin vaatia lisää rahaa vuosittain lähes miljardin maksavaan ”menoerään”. Lastensuojelun kysymys ei kuitenkaan ole ainoastaan lastensuojelun sisäinen kysymys, vaan merkittävissä määrin myös poliittinen kysymys.

Miten me voisimme yhdessä vaikuttaa siihen, että työn rakenteet ovat toimivia, ja myös poliittiset päätöksentekijät näkisivät sen arvon ja tuottaman hyödyn?

Yhteenvetoa:

Viimeaikaisella keskustelulla sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin liittyen ja vaatimuksilla mahdollistaa laajamittaisempi rajoittaminen koitetaan nähdäkseni vastata useisiin rakenteellisiin ja systeemitason haasteisiin, jotka lastensuojelua ja sijaishuoltoa koskettavat. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että meidän on ehdottomasti koitettava löytää ratkaisuja näihin ongelmiin ensisijaisesti aivan muilla keinoin.

Sen sijaan, että odotamme nuorten sitoutuvan palveluihin, joissa ihmiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti, meidän tulee löytää ratkaisuja, joilla ihmiset saadaan viihtymään työssään lastensuojelun sijaishuollossa. Yksi keino tämän varmistamiseksi on työntekijöiden hyvinvoinnnista ja jaksamisesta huolehtiminen, työhön sitoutumisen tukeminen ja palkkauksen tarkastelu tasolle, jossa se vastaa työn vaativuutta, osaamisen lisäämisestä ja kehittämismyönteisyydestä tulisi palkita ja palkkauksen mahdollistaa työntekijöiden palautamisen myös työajan ulkopuolella.

Lopuksi

Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen on ilmiönä kompleksinen, jota tulee tarkastella laajasti erilaisista näkökulmista. Yhteen blogikirjoitukseen mahtuu rajallinen määrä tekstiä ja ajatuksia, joten tässäkin kirjoituksessa on ollut mahdotonta tuoda esiin kaikkia niitä asioita, jotka olisivat tärkeitä ymmärtää ja joihin tulisi löytää yhdessä ratkaisuja. Yhteistä aiheesta käydyssä keskustelussa on varmasti huoli lasten ja nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. On tärkeää, että keskustelua jatketaan ja ratkaisuehdotuksia ilmiöön puuttumiseksi koitetaan löytää yhdessä.

Vielä lopuksi sijaishuoltoon yleisesti, mutta myös sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin liittyviä asioita, jotka olivat mukana kirjoituksen eri vaiheissa ja joista olisin voinut kirjoittaa laajemmin. Lisäksi näistä asioista tarvittaisiin kipeästi lisätietoa ja ymmärrystä, ja niiden tulisi mielestäni olla ensisijaisia ratkaisujen etsimisen paikkoja rajoittamistoimenpiteiden lisäämisen sijaan.

Lista sekalaisessa järjestyksessä eikä missään nimessä kaiken kattava.

Sijaishuollon markkinaistuminen: tiedämme aiheesta yllättävän vähän, vaikka muutos viimeisten kymmenien vuosien aikana on ollut merkittävä. Julkisia rekistereitä selatessa näkee, että yksityiset sijaishuollon palveluntuottajat tuottavat huomattavia voittoja vuosittain. Kiinnostaako viivan alle jäävä tulo enemmän, kuin se, että esimerkiksi sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneiden nuorten etsintään oltaisiin selkeästi resurssoitu työntekijäpanosta?

Nuorten omat kokemukset vaihtuvista työntekijöistä: Tapaan päivätöissäni vuosittain satoja nuoria, joilla on kokemusta sijaishuollosta asumisesta. Nuorilla saattaa olla ollut useita kymmeniä omaohjaajia sijaishuollossa asumisen aikana. Miten nuoret itse näkevät sitoutumisen näihin ihmisiin ja sijaishuoltoon?

Sijaishuollon tilallisuus: Lastensuojelussa ja sijaishuollossa on myös tilallinen ulottuvuus, vaikka pääasiassa sitoutuminen tapahtuukin ihmisten välillä. Miten lastensuojelulaitosten tilalliset ratkaisut tukevat nuorten sitoutumista uuteen ympäristöön, onko sitä kukaan miettinyt tai tutkinut? Miten luodaan positiivisia tilallisia merkityksiä sijaishuoltopaikkaan?

Etäisyydet: Olen törmännyt useinkin ajatukseen siitä, että päihteitä käyttävä nuori on saatava mahdollisimman kauas päihteitä käyttävistä kavereista. Olen samaa mieltä siitä, että henkistä etäisyyttä on hyvä saada, mutta mielestäni sitä ei tarvitse tehdä sijoittamalla lapsi satojen kilometrien päähän. Kansainvälisesti aiheesta käydään laajakin keskustelua aiheeseen liittyen.

Sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisen monet syyt: Sijaishuoltopaikoista poistutaan luvatta useista erilaisista syistä. Itse olen tarkastellut tässä tekstissä aihetta ilmiötasolla. Yleensä taustalla vaikuttavina syinä on halu päästä pois jostakin tai halu päästä kohti jotakin.

Sosionomikoulutuksen sisällöt ja sen tarjoamat valmiudet: Sosionomikoulutus tarjoaa laaja-alaista osaamista eri sosiaalihuollon sektoreilla toimimista varten, kuten sen kuuluukin. Koulutuksen antamat kompetenssit ja ydinosaaminen sopii oikein hyvin sijaishuollossa tehtävään työhön.

Sijaishuollossa työskentelevien työntekijöiden osaaminen: Sijaishuollossa (ja sen yhdyspinnoilla) työskentelee kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Miten varmistetaan yhdenvertaisesti kaikkien ammattilaisten kyvykkyyksien vahvistaminen toimia haastavassa tehtävässä? Yhtenä (helppona ja halpana) ratkaisuna voisi olla osaamisen vahvistamiseen MOOC:t (Massive open online course) yhdessä eri toimijoiden tuottamana ja päivittyvällä sisällöllä.

Sijaishuollon laitoshoidossa olevien työntekijöiden osaamisprofiilit: Olen sellaisessa käsityksessä, että nykyisellään laitoshoidossa työntekijät tekevät samoja asioita riippumatta heidän taustakoulutuksestaan. Ajatus siitä, että esimerkiksi ammattikoulun käynyt lähihoitaja ja ammattikorkeakoulun käynyt sosionomi tekevät samoja asioita tuntuu hieman hassulta. Koulutukset ovat kuitenkin erilaiset ja tarjoavat valmiudet täysin erilaiseen työskentelyyn, vaikka sisältävät myös samoja asioita.

Minkälaisia teoreettisia viitekehyksiä sijaishuollossa tehtävässä työssä on käyttössä: Uskon vahvasti siihen, että vaikuttavimmat ja parhaat palvelut syntyvät yhdistämällä tutkittua, ammatillista ja kokemuksellista tietoa. Hyvin vähälle huomiolle lastensuojelua ja sijaishuoltoa koskevassa keskustelussa on jäänyt se, minkälaisista teoreettisista viitekehyksistä ja työskentelyorientaatioista käsin työtä ylipäätään tehdään ja miten se näkyy arjessa?

Vaihtelevat kilpailutuskäytännöt: Sijaishuollon palveluiden kilpailutus on viidakko, jota laaja joukko kuntia ja kuntien yhteenliittymiä toteuttaa erilaisin tavoin ja vaatimuksin, johon palveluntuottajien pitäisi pystyä vastaamaan. Pahimmillaan kilpailutuskäytännöt estävät sijaishuollon tavoitteiden toteutumista ja synnyttävät tarpeettomia sijaishuoltopaikan muutoksia lapsille.

Lastensuojelun prosessien suunnitelmallisuuden varmistaminen: Lastensuojelun tulee vastata yksittäisen lapsen tarpeita ja sen tulisi olla suunnitelmallista jokaisella askeleella. Nykyisellään suunnitelmallisuutta haastaa esimerkiksi se, että ajoittain on akuuttia pulaa sijaishuoltopaikoista, joten lapset ja nuoret saatetaan laittaa sellaiseen paikkaan, joka ei vastaa heidän hoidon ja tuen tarpeitaan.

Lastensuojelulaitosten paikkamäärät: Ovatko lastensuojelulaitosten paikkamäärät nykyisellään liian suuria, kun suurimmassa osassa laitoksista on seitsemän paikkaa (+ yleensä yksi ekstrapaikka). Mahdollistaisiko pienemmät paikkamäärät toisenlaisen työskentelyn?

Toimivat käytännöt: Meillä on olemassa toimivia käytäntöjä, joilla esimerkiksi sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisia on onnistuttu vähentämään, poissaolojen pituutta lyhennettyä, nuorten etsinnän toteuttamista tuloksekkaasti ja uudelleen luvatta poistumisia vähennettyä.

Ohjaus ja valvonta: Lastensuojelun laitoshoitoa valvovat monet eri tahot. Näkemykset toiminnan laillisuudesta, toimintakäytännöistä ja tavoista vaihtelevat valvovien viranomaisten kohdalla hyvinkin laajasti. Nykyisellään ohjauksesta on lähes turha puhua, koska sitä ei ole tarjolla.

Monialaisen yhteistyön tekeminen: Sijaishuoltoa ja sijaishuoltopaikasta luvatta poistumista tehdään aina yhdessä laajan toimijaverkoston kanssa. Yhteistyötä haastavat kuitenkin esimerkiksi muiden palveluiden kokonaan puuttuminen (päihdepalvelut), hoitoon pääsemisen mahdottomuus, vaikka olisi esim. itsemurhayritys alla (psykiatria) ja lapsen edun vastainen ohjeistus toiminnasta (poliisi).

Turvallisuuden lisääminen sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisen aikana: Kaikkia luvatta poistumisia on luultavasti vaikea saada millään keinoilla kokonaan pois sijaishuollosta. Tästä syystä olisi tärkeää yhdessä luoda tapoja ja keinoja, joilla luvattomien poissaolojen aikana nuorten turvallisuutta voitaisiin vahvistaa erilaisin keinoin.

Vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän raportti: Jätin tekstin tarkastelussa työryhmän raportin ja esittämät muutosehdotukset tarkoituksellisesti käsittelemättä. En ole kaikkien esitettyjen muutosten kannalla, mutta sieltä löytyy paljon myös hyviä ja toimintaa selkeyttäviä ehdotuksia. Lausuntopalvelusta kuka tahansa voi lausua aiheeseen liittyen [21].

Kouluterveyskysely: Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt myös vuoden 2019 kouluterveyskyselun tulokset [22]. Tulosten tuottaman tiedon pohjalta on hyvin hämmentävää, että keskustelua ei ole juuri syntynyt. Lastensuojelulaitoksissa asuvista nuorista tyytymättömiä asumiseensa sijaishuoltopaikassa oli 69% nuorista, turvattomaksi olonsa koki 42% nuorista, nuorista 59 % ei kokenut sijaishuoltopaikkaa hyvänä paikkana asua, 51% koki, että heitä ei kohdella reilusti, 39% nuorista ei ollut mahdollisuus noudattaa itselleen tärkeitä arvoja, 67% ei kokenut voivansa vaikuttaa yhteisöön sääntöihin ja 51% koki, ettei voi vaikuttaa asuinpaikkansa arkeen. Näihin vaikuttamalla pystyttäisiin luultavasti ehkäisemään sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisia aika paljon.

Perhehoito: Sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisia tapahtuu myös perhehoidosta, josta keskustelua ei ole juuri käyty ja sen yleisyydestä ei ole mitään tietoa kenelläkään.

Kansainvälinen tieto: Kansainvälisesti on olemassa huomattavasti enemmän tietoa tästäkin ilmiöstä, jota tulisi tarkastella laajemmin ja miettiä, mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia löytyy sekä miten siellä on aihetta lähestytty.

Sijaishuoltopaikkojen muutokset: Sijaishuoltopaikkojen muutoksista ei ole olemassa selkeää tietoa. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että näitä kertyy useampia kaikille lapsille ja nuorille sijaishuollossa. Ammattilaisten ja nuorten kertomukset todentavat tutkimustietoa aiheesta. Joskus muutokset ovat välttämättömiä, mutta eivät aina. Miten muutokset suhteutuvat kilpailutuskäytäntöihin, olemassa oleviin tukimuotoihin ja palveluntuottajien tulostavoitteeseen?

Lähteet:

  1. https://yle.fi/uutiset/3-10794587
  2. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1b35bdff-6410-4bb5-a4dd-dfd946e72612
  3. https://poliisi.fi/blogi/-/blogs/rikos-jonka-pitaisi-muuttaa-maailmaa
  4. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/poliisi-huolestunut-nuorten-vakivaltarikoksista-etenkin-lastensuojelun-asiakkaat-nakyvat-tilastoissa-he-joutuvat-rikosten-uhriksi-ja-tekevat-rikoksia/8008634#gs.r1d3q9
  5. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuoret-karkaavat-lastensuojelusta-eivatka-tyontekijat-voi-tehda-mitaan-kokenut-paihdetyontekija-takaisin-tulee-raiskattu-tytto-tai-poika-jonka-elama-on-tarvelty/8023754#gs.r1cu8f
  6. https://www.hs.fi/paivanlehti/08112020/art-2000007606146.html
  7. https://www.verkkouutiset.fi/marko-kilpi-koulukotien-tilanteesta-kyse-myos-ihmishengista/#3c08f9ec
  8. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta
  9. https://www.sos-lapsikyla.fi/ajankohtaista/blogi/news/lastensuojelulaki-suojelee-myos-sijaishuollossa-olevaa-lasta/
  10. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007756752.html?share=8033893074771d5abb76fea0e08b9b87
  11. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74821
  12. https://www.lskl.fi/julkaisut/hatkassa/
  13. https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/8186
  14. https://www.julkari.fi/handle/10024/140861
  15. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162414
  16. https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/tule-sosiaalityontekijaksi/miten-kehitamme.html
  17. https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/lastensuojelun-sijaishuollon-laitoshoitoon-tarvitaan-riittavasti-osaavaa-henkilokuntaa/
  18. https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2020/09/yksityinensosiaalipalveluala.pdf
  19. https://omavaraisuushaaste.com/kuulun-ikaluokkani-parhaimpaan-tulokymmenykseen/
  20. Sosionomien uraverkoston palkkakeskustelun ja -kyselyn yhteenveto
  21. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=6164fc1a-af32-4234-84a6-a93e299a4160
  22. https://www.julkari.fi/handle/10024/140595

Sijaishuollon juhlapäivä eli Care Day 19.2.2021

Tulen luultavasti blogikirjoituksissani käsittelemään jonkin verran haasteita, jotka koskettavat lastensuojelun sijaishuoltoa Suomessa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vaikka sijaishuollossa on vielä parannettavaa, onnistumisia ja hyviä asioita tapahtuu jatkuvasti. Näiden onnistumisten, hyvien asioiden ja ihmisten kunniaksi, Suomessakin on alettu juhlimaan kansainvälistä Care Day’ta eli sijaishuollon juhlapäivää.

Kansainvälinen Care Day on maailman suurin lastensuojelun sijaishuollossa asuvia, asuneita ja heistä välittäviä ihmisiä koskeva juhlapäivä. Juhlan juuret ovat Skotlannissa, jossa sijaishuollosta itsenäistyneet nuoret saivat yhdessä eri toimijoiden kanssa merkittävän sijaishuollossa asuvien lasten asemaa parantavan muutosehdotuksen läpi. Tätä saavutusta juhlimaan syntyi Care Day, joka on viimeisen viiden vuoden aikana levinnyt Briteistä ympäri maailmaa.

Care Day eli suomalaisittain sijaishuollon juhlapäivä rantautui ja sitä juhlittiin ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2020. Juhlintaa osallistui heti ensimmäisenä vuonna tuhansia ihmisiä ympäri Suomea, joka mielestäni kertoo siitä, että tilaus sijaishuollon hyvien puolien ja onnistumisten esiin tuomiselle on ollut olemassa jo pidempään. Vuonna 2021 juhlapäivää juhlitaan Suomessa toista kertaa.

Olen iloinen siitä, että Suomessa yhteiskunta huolehtii lapsista ja nuorista, jotka eivät voi syystä tai toisesta asua omien vanhempiensa kanssa. Sijaishuollon juhlapäivässä ei ole kuitenkaan kyse instituutioista ja niiden juhlistamisesta. Sen sijaan juhlapäivän aikaan haluamme juhlistaa kaikkia niitä ihmisiä, joita sijaishuolto koskettaa. Niin sijaishuollossa asuvia lapsia ja nuoria kuin heistä välittäviä ja heidän kanssaan työskenteleviä aikuisia. Sijaissisaruksia, jotka jakavat arkeansa sijoitettujen lasten kanssa. Sisaruksia, jotka asuvat syntymävanhempiensa luona, joiden sisarus tai sisarukset asuvat sijaishuollossa. Syntymävanhempia, joiden lapset asuvat syystä tai toisesta sijaishuollossa. Isovanhempia, kummeja, serkkuja, muita läheisiä ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekevät Suomessa jatkuvasti töitä sen eteen, että lapset ja nuoret saisivat kasvaa turvassa, arvostettuina ja rakastettuina ja näkisivät maailman täynnä mahdollisuuksia.

Kuten todettu, lastensuojelun sijaishuolto ei ole vielä valmis eikä se valitettavasti aina onnistu parhaalla mahdollisella tavalla tehtävässään. On tärkeä pitää esillä ja puhua niistä haasteista, jotka sijaishuoltoa koskettaa. On kuitenkin yhtälailla tärkeä tunnistaa niitä asioita, joissa on kehitytty, missä onnistumisia tapahtuu ja miten pääsemme kohti yhteistä tavoitetta siitä, että sijaishuolto olisi tulevaisuudessa entistä parempaa.

Vuonna 2021 sijaishuollon juhlapäivää juhlitaan niin Suomessa kuin kansainvälisesti koronaviruksen varjossa. Tavat ja keinot olla mukana juhlinnassa ovat kuitenkin moninaiset, eikä niitä yksi virus pysty pysäyttämään. Omat vinkkini ja toiveeni tulevalle juhlapäivälle ovat seuraavat:

Tänä vuonna osana sijaishuollon juhlapäivää Suomessa järjestetään sijaishuollon juhlapäivän dialogeja. Dialogeja kutsutaan järjestämään kaikki aiheesta kiinnostuneet tahot ja niissä on tarkoitus keskustella sijaishuollosta tapahtuvista onnistumisista nyt ja tulevaisuudessa. Dialogeissa käyty keskustelu kirjataan ylös ja kootaan yhteen niin, että yksittäisiä keskustelijoita ei pysty tunnistamaan.

Kuvitelkaa tilanne, jossa meillä olisi aineisto sijaishuollon onnistumisista nyt ja tulevaisuudessa, jonka tuottamiseen on osallistunut kymmenet tai jopa sadat ihmiset ympäri Suomea? Tällaisella aineistolla voisimme tehdä ennenkuulumattomalla tavalla näkyväksi onnistumisia nyt sekä luoda askelmerkkejä, joilla näitä onnistumisia lisätään entisestään tulevaisuudessa. 

Jotta saisimme nämä onnistumiset näkyviksi, vaaditaan eri toimijoilta halua, kiinnostusta ja tahtoa järjestää dialogeja. Yksin niitä ei tarvitse kuitenkaan järjestää, sillä Pesäpuu tarjoaa dialogien järjestämiseen tukea yhdessä Aretain DialogiAkatemian ja Erätauko-säätiön kanssa!

Sijaishuollon juhlapäivän webinaari järjestetään perjantaina 19.2.2021. Webinaari on maksuton ja kaikille aiheesta kiinnostuneille avoin. Webinaari nostaa esiin hyviä käytäntöjä ja ratkaisuja, joilla sijaishuoltoa koskevia haasteita on pystytty ratkaisemaan.

Olen itse erityisen innoissani omasta puheenvuorostani tässä webinaarissa, sillä pääsemme kollegani kanssa esittelemään sijaishuollon haastekisan voittajat ja kunniamaininnan saajat sekä heidän ratkaisuehdotuksensa sijaishuoltoon liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. 

Osallisuuden Aika ry järjestää vuosittaisen Vallankumous lastensuojelussa -tapahtumansa sijaishuollon juhlapäivän viikolla. Perinteisesti tapahtuma on järjestetty eduskunnan pikkuparlamentissa, mutta tänä vuonna se toteutetaan etänä. Tapahtuma tuo sijaishuoltoa ja siihen liittyviä asioita keskusteluun juhlapäivän viikolle. Toivottavasti tulevaisuudessa sijaishuollon juhlapäivän viikko onkin täynnä erilaista sijaishuoltoon keskittyvää puhetta, tapahtumia ja tilaisuuksia, jossa juhlinta keskittyy itse juhlapäivään, mutta sijaishuollosta voidaan puhua laajasti koko viikon ajan.

Toivottavasti eri tahot ja toimijat innostuvat tulemaan mukaan juhlapäivän juhlintaan moninaisin tavoin. Pesäpuu ry:n nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa dialogeista, webinaarista, ideapankki juhlinnan tueksi ja paljon muuta tietoa aiheeseen liittyen.

Tervetuloa mukaan tekemään sijaishuoltoa näkyväksi onnistumisen ja hyvien asioiden kautta sekä tarjoamaan lapsille, nuorille ja aikuisille mukavia yhteisiä hetkiä.

-Onni

Lastensuojelu ja sijaishuolto

Tulen blogikirjoituksissani kirjoittamaan lastensuojelusta ja lastensuojelun sijaishuollosta. Tässä käsitteistöä ja ilmiöitä taustoittavassa blogikirjoituksessani vastaan lyhyesti siihen, mistä kirjoitan, kun kirjoitan lastensuojelusta ja sijaishuollosta.

Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon liittyy monenlaiset ennakkoluulot, uskomukset ja tietämättömyys näiden palveluiden sisällöistä. Osa näistä saattaa olla ainakin päällisin puolin ja etäältä tarkasteltuna harmittoman tuntuisia, mutta pahimmillaan tietämättömyys, ennakkoluulot ja uskomukset lastensuojelusta ja sijaishuollosta voivat olla haitallisia lasten ja nuorten hyvinvoinnille. 

Esimerkki tietämättömyydestä on se, että lastensuojelua pidetään samana asiana huostaanoton ja sijaishuoltoon muuttamisen kanssa. Pelko lastensuojelupalveluita kohtaan saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että vanhemmat tai lasten muut läheiset eivät uskalla hakea apua lastensuojelusta, koska kuvittelevat lastensuojelun ensisijaisena ja ainoana auttamiskeinona olevan huostaanotto. Vuonna 2019 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli 52 858 lasta ja nuorta eli reilusti yli kaksi kertaa sen verran, kuin sijaishuollossa asuvia lapsia ja nuoria.

Toinen esimerkki ennakkoluulojen, uskomusten ja tietämättömyyden haitoista on se, että sijaishuollossa asuvat lapset ja nuoret kokevat huomattavasti muulla tavoin asuvia lapsia ja nuoria enemmän kiusaamista koulussa. Kiusaamisella on tutkitusti monenlaisia haitallisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin.

Lastensuojelu ja sijaishuolto ovat minulle suhteellisen tuttuja asioita, joten niiden avaaminen ihmisille, joille ne eivät ole tuttuja, tuntuu joskus melko haasteelliselta. Samaa haastetta on ilmeisesti muillakin ihmisillä, sillä jos näin ei olisi, lastensuojelu olisi varmasti jo tutumpia asia monille ihmisille. Helpottaakseni omaa työtäni käytin apuna www.answerthepublic.com nettisivua, joka kokoaa yhteen hakukoneiden tietoa, jota ihmiset hakevat eri asioihin liittyen. Lastensuojeluun liittyen tehdään esimerkiksi seuraavanlaisia hakuja: mitä on ehkäisevä lastensuojelu, mitä on systeeminen lastensuojelu, mitä toimenpiteitä lastensuojelu voi sisältää, mitä lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee ja mitä lastensuojelu tarkoittaa? Sijaishuoltoa koskevat haut ovat mm. seuraavanlaisia: mikä on sijaishuolto, sijaishuolto laki, mitä on sijaishuolto, sijaishuolto Suomessa ja sijaishuollon rajoitustoimenpiteet.

En lähde tässä kirjoituksessa vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, joita hakuni answerthepubliciin tuotti, vaan nostan esiin niistä muutaman, joiden uskon olevan tärkeitä tulevien kirjoitusteni kannalta. 

Mitä on lasten suojelu? On tärkeä erottaa lasten suojelu ja lastensuojelu toisistaan. Lasten suojelu on kaikkien lapsia kohtaavien aikuisten, ammattilaisten ja koko yhteiskunnan asia. Aikuisten vastuulla on huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Lastensuojelu on puolestaan lastensuojeluviranomaisten tekemää yksilö- ja perhekohtaista työtä.

Mitä lastensuojelu tarkoittaa? Lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen oikeus kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Lastensuojelu voi olla monenlaisia asioita. Lastensuojelun avohuollossa lapset, nuoret ja perheet saavat yleensä tarvitsemaansa tukea omaan kotiinsa.

Lisäksi joissakin kunnissa on perhesosiaalityötä, joka ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta, jonka kautta perhe voi saada tarvitsemaansa apua.

Milloin lastensuojelua tarvitaan? Jos on huolestunut omasta tai läheisen jaksamisesta tai lasten hyvinvoinnista kannattaa olla jo siinä vaiheessa yhteydessä lastensuojeluun. Lastensuojelussa arvioidaan lapsen, nuoren ja perheen tuen tarpeita ja tuetaan perheen kaikkia osapuolia parhaalla mahdollisella tavalla.

Onko lastensuojeluun pakko mennä? Osa lastensuojelun tarjoamista palveluista on vapaaehtoisia eli niistä voi kieltäytyä eikä niitä ole pakko ottaa vastaan tai mennä tarjottuihin palveluihin. Lastensuojeluviranomaiset voivat kuitenkin joskus toimia myös ilman lapsen tai vanhempien suostumusta. Yleensä aina koitetaan kuitenkin toteuttaa asiat yhteisymmärryksessä lasten, nuorten, vanhempien ja lastensuojelun työntekijöiden kanssa. 

Lapsilla, nuorilla ja vanhemmilla on oikeus valittaa asiastaan, jos kokee, että lastensuojeluviranomainen on toiminut väärin.

Mitä lastensuojelu voi tehdä? Lastensuojelun tavoitteena on aina auttaa lapsia, nuoria ja perheitä. Jokaisen lapsen, nuoren ja perheen tilanteita arvioidaan tapauskohtaisesti ja mietitään, mikä olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Tärkeää on se, että lastensuojelussa kuunnellaan myös lasten, nuorten ja perheiden ajatuksia siitä, mikä heidän omasta mielestään auttaisi parhaiten. 

Lastensuojelu voi tarjota tukea ja apua kotiin, ohjata muihin palveluihin ja viimeisenä vaihtoehtona lapsi tai nuori voidaan sijoittaa johonkin muualle asumaan.

Mitä on sijaishuolto? Sijaishuolto tarkoittaa yleensä huostaanotetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen asumista muualla kuin syntymävanhempiensa luona. Itse käytän usein sijaishuoltoa kuvaamaan myös avohuollon tukitoimena sijoitettuja lapsia ja nuoria. Puhuessani sijaishuollossa asuvista lapsista ja nuorista tarkoitan siis kaikkia lapsia ja nuoria, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita ja asuvat muualla kuin syntymävanhempiensa luona.

Tulkintani saattaa joidenkin mielestä olla virheellinen ja sitä se onkin esimerkiksi lain mukaan. Kieltäydyn kuitenkin kategorisesti puhumasta kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista, koska se on mielestäni surkea tapa kuvata asiaa, vaikkakin se laissa ja tutkimuksessa on niin käsitteellistetty. Sijaishuolto ei käsitteenä ole sekään ongelmaton, mutta omasta mielestäni parempi. Tulen myöhemmässä kirjoituksessa avaamaan käsitteitä tarkemmin.

Sijaishuollon muodot? Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa perhehoidossa eli niin kutsutuissa sijaisperheissä ja ammatillisissa perhekodeissa tai laitoshoidossa. Perhehoitajaksi eli sijaisvanhemmaksi voi ryhtyä yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Ammatilliset perhekodeissa on kaksi vanhempaa, joista vähintään toisella on alalle soveltuvaa koulutusta, ja muita työntekijöitä vanhempien lisäksi. Lastensuojelun laitoshoito on laitosmuotoista sijaishuoltoa, jossa lasten ja nuorten hyvinvoinnista vastaa koulutettu ammattihenkilöstö.

Sijaishuolto ja laki? Lastensuojelun sijaishuolto on vahvasti säänneltyä. Lastensuojelulaissa on säädetty tarkemmin sijaishuoltoa koskevasta lainsäädännöstä. Lisäksi sijaishuoltoa koskevat lukuisat muut lait ja ihmisoikeussopimukset, kuten perustuslaki ja lapsen oikeuksien sopimus.

Sijaishuollosta itsenäistyminen? Sijaishuollosta itsenäistymisen jälkeen, jos tietyt ehdot täyttyvät, on oikeutettu jälkihuoltoon. Jälkihuollon taustalla on ajatus siitä, että valtio on ottanut sijaishuoltoon sijoitettujen lasten kasvattamisen tehtäväkseen, joten valtiolla on vastuu varmistaa, että nämä lapset saavat tukea myös itsenäistymiseensä. Jälkihuoltoa tarjotaan 25 ikävuoteen saakka ja se sisältää erilaista tukea nuorille.

Sijaishuollon rajoitustoimenpiteet? Sijaishuollossa voidaan joutua turvautumaan erilaisiin rajoitustoimenpiteisiin lapsen tai nuoren turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Rajoitustoimenpiteistä on säädetty tarkasti lastensuojelulaissa ja niiden tulee aina perustua lakiin. Rajoitustoimenpiteistä tulee aina saada myös erikseen kirjallinen peruste, joka on valituskelpoinen.

Edellä avasin hyvin lyhyesti joitakin niistä asioista, jotka hakukoneiden mukaan Suomalaisia kiinnostavat lastensuojeluun ja sijaishuoltoon liittyen. Tarkemmin lastensuojeluun liittyvää tietoa löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset ylläpitämästä Lastensuojelun käsikirjasta. Tulen myöhemmissä kirjoituksissani avaamaan edellä esitettyjä ajatuksia lisää.

-Onni