Vuonna 2021 lastensuojelun sijaishuollossa eli sijaisperheissä, perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa asui 17 727 alle 18-vuotiasta lasta. Lastensuojelun avohuollossa eli kotiin tarjottavien palveluiden piirissä oli 38 343 lasta. Vuonna 2021 tehtiin yhteensä 173 466 lastensuojeluilmoitusta 93 705 lapsesta.
Lastensuojeluilmoituksia tehdään lapsesta silloin, kun on huoli siitä, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarassa. Lastensuojelun avohuollossa töitä tehdään, kun nämä kasvua ja kehitystä vaarantavat tekijät vaikuttavat jo lapseen. Lastensuojelun sijaishuoltoon päädytään usein tilanteessa, jossa lapsi on kohdannut jo sellaisia asioita, joita yhdenkään lapsen ei tulisi joutua kohtaamaan. Sellaisia haavoja ja kipua, joita monien aikuisten on vaikea edes kuvitella.
Lastensuojelu koskettaa tai on koskettanut suoraan satoja tuhansia suomalaisia. Vuosikymmeniä on puhuttu myös erilaisista lastensuojelun kriiseistä. Kansanliikkeitä lastensuojelun tilanteen korjaamiseksi ei juuri ole kuitenkaan nähty. Lastensuojelun asiakkuuksia hävetään, peitellään ja piilotellaan. Siihen liitetään häpeän, epäonnistumisen ja syyllisyyden kokemuksia. Järjellisesti ajateltuna kuitenkin luulisi suurimman osan suomalaisista ymmärtävän, että elämässä voi tapahtua yllättäviä tilanteita, jolloin apua on hyvä saada. Välinpitämättömyys lastensuojelua kohtaan on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa apua ei aina pystytä tarjoamaan lasten, nuorten ja perheiden tilanteiden vaatimalla tavalla.
Lastensuojelun pitäisi toimia paremmin kuin se toimii.
Esitän kolme keskeistä syytä, jotka heikentävät lastensuojelun toimintamahdollisuuksia yhtäältä ennaltaehkäistä lasten kasvun ja kehityksen kannalta kielteisiä kehityskulkuja ja toisaalta tukea turvallista kasvua ja kehitystä tilanteissa, joissa lapsi on kohdannut kielteisiä tapahtumia.
Rakenteellinen välinpitämättömyys
Rakenteellisella välinpitämättömyydellä suhteessa lastensuojeluun tarkoitan sitä, että vaikka lastensuojelua koskettavat lukuisat haasteet ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä, niiden korjaamiseksi on tehty liian vähän. Rakenteellista välinpitämättömyyttä on se, lapset joutuvat kärsimään köyhyydestä, väkivallasta, mielenterveys- ja päihdeongelmista, ja se tiedetään, mutta heitä ei auteta. Se on sitä, että valtio ei noudata sille asetettuja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita, vaikka tietää hyvin, että ne eivät toteudu. Se on sitä, että kunnat rikkovat aktiivisesti lastensuojelulakia, mutta juuri ketään ei tunnu kiinnostavan.
Rakenteellinen välinpitämättömyys yhteiskunnan haavoitetuimpia lapsia kohtaan läpäisee koko yhteiskunnan ja sen hallinnon tasot.
Lastensuojelun asiakkaana olevista lapsista välitetään silloin, kun yhteiskuntaa ravistelee lastensuojelun julkinen kriisi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä on tarkoittanut kahden lapsen traagista kuolemaa ja sijaishuollossa tapahtuneen kaltoinkohtelun esille nostamista. Näissä tilanteissa poliitikot ovat kilvan osoittaneet kiinnostusta asiaan. Median valokeilan siirtyessä, niin on siirtynyt päätöksentekijöiden kiinnostus.
Lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia kuolee kuitenkin edelleen. Lapset joutuvat kohtaamaan väkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua edelleen. Lapset joutuvat kantamaan liian suurta taakkaa ilman apua.
Todellinen muutos lastensuojelussa, ja muissa lasten ja nuorten palveluissa, syntyy ainoastaan todellisella muutoksella aikuisten ajattelutavoissa. Välittämisestä lapsista, vaikka lapset eivät olisi omia.
Lastensuojelun ohjauksen, tutkimuksen ja kehittämisen puutteet
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee ja ohjaa yleisellä tasolla lastensuojelulainsäädäntöä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa ja arvioi lastensuojelun toimintaa ja kehitystä, ylläpitää tiedostoja ja rekistereitä sekä harjoittaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Lastensuojeluun käytetään karkeasti arvioiden vuoden 2022 aikana 1,5 miljardia euroa.
Lastensuojelun kansallisesta ohjauksesta, tutkimuksesta ja kehittämisestä vastaa sosiaali- ja terveysministeriössä sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella alle kymmenen henkilöä. Alle kymmenen hengen työpanoksella siis ohjataan, toteutetaan tutkimusta ja kehittämistä sekä lukuisia muita tehtäviä 1,5 miljardin euron kokonaisuuden osalta.
Poliisin rahoitus on vuoden 2022 aikana reilut 800 miljoonaa. Tästä summasta reilut 120 miljoonaa käytetään poliisihallituksen toimintaan, jonka lisäksi poliisin toimintaa tuetaan sisäministeriöstä ja poliisiammattikorkeakoulusta.
Rikosseuraamuslaitoksen vuosittaiset menot ovat reilu 200 miljoonaa. Myös rikosseuraamuslaitoksella on vahvemmat suorat ohjaus-, tutkimus- ja kehittämisrakenteet kuin lastensuojelulla.
Lastensuojelulle kansallisella tasolla osoitetut resurssit toiminnan vaikuttavaan ohjaamiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen ovat naurettavat. Ihmiset tekevät parhaansa, mutta ihmisiä ei ole tarpeeksi.
Lasten elämän kannalta tilanne on kestämätön.
Lastensuojeluun panostetaan nykyisellään 1,5 miljardia euroa vuodessa. Jos ollaan valmiita käyttämään tämän verran rahaa, niin järkevää olisi, että varmistettaisiin sen käyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Edes 10-50 miljoonan panostus ei olisi kokonaisuuteen suhteutettuna kohtuuton, mutta sillä olisi kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia lasten elämään.
Ihmisten vaihtuvuus lasten elämässä
Keskeinen syy sille, että lastensuojelussa ei onnistuta niin hyvin kuin olisi mahdollista liittyy ihmisten vaihtuvuuteen lastensuojelun asiakkaana olevien lasten elämässä. Lastensuojelun toimisto tai lastensuojelulaitoksen seinät eivät auta ketään. Ihmiset auttavat ja tukevat toisia ihmisiä. Auttamisen teho vähenee, kun ihmiset vaihtuvat ja luottamus murenee.
Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten elämässä vaihtuvat heidän asioistaan päättävät sosiaalityöntekijät. Ei voi luottaa aikuiseen, koska se vaihtuu taas kohta. Vaikka ammattilainen pysyisi samana, hän ei pysty auttamaan niin hyvin kuin haluaisi, koska autettavia on niin paljon. Sijaisperheiden vanhemmat eivät saa riittävästi tukea ja apua kasvatustehtäväänsä. Aina aloitetaan alusta uuden työntekijän kanssa. Lapsilla vaihtuvat sijaishuoltopaikat. Lastensuojelulaitoksissa vaihtuvat työntekijät. Kukaan ei pysy lapsen lähellä, eikä keneenkään voi luottaa.
Työntekijöiden työolot, johtaminen ja palkkaus on saatava sellaiselle tasolle, että työntekijät viihtyvät ja jaksavat työssään. Ratkaisuja tähän on tarjottu vuosikymmeniä.
Lopuksi
Suomalaiselle yhteiskunnalle ei ole riittänyt se, että lapset kärsivät, lastensuojelun kuntoon laittamisen perusteluksi. Koska lasten kärsimys ei riitä, niin asiaa voi lähestyä myös muista näkökulmista. Lastensuojeluun panostaminen on tämän lisäksi järkevää esimerkiksi sellaisten asioiden, kuten sisäisen turvallisuuden, ilmastonmuutoksen hillinnän, huoltosuhteen, työllisyyden ja oikeusvaltion toimivuuden kannalta.
Lastensuojeluun panostaminen on taloudellisesti järkevää pitkällä aikavälillä. Huonosti hoidettu lastensuojelu tarkoittaa vuosittain käytettävän 1,5 miljardin lisäksi vielä enemmän tulevaisuudessa, kun lapsista kasvaa aikuisia. Maailmanlaajuisesti lastensuojeluun käytetään vähintään useita satoja miljardeja vuosittain. Ja vaikka tavat järjestää lastensuojelua vaihtelevat, useat lastensuojelua koskevat haasteet ovat yhteisiä. Samaan aikaan, kun koko maailma kilpailee keskenään terveysteknologian kehittämisen kanssa, lastensuojelun (ja koko sosiaalihuollon) teknologiakentällä puuhastelee pieni joukko. Uusilla teknologisilla ratkaisuilla on siis markkinaa eli samalla voi rikastua ja auttaa lapsia.
Minulle on lopulta lähes yhdentekevää, onko henkilön motiivit toimia lastensuojelun eteen toiveet rikastumisesta vai sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Toivon vain, että tämä meidän yhteiskuntamme heräisi kollektiivisesta unestaan ja auttaisi lapsia.
PS. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lastensuojelun kokonaisuudistusta. Tämä on mahdollisuus saavuttaa todellista muutosta, joka synnyttää positiivisia vaikutuksia yksilöihin, yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Tähän mennessä yksikään poliittinen puolue ei ole kuitenkaan ilmaissut kiinnostustaan asiaa kohtaan. Lisätietoja: https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/lastensuojelun-kokonaisuudistuksen-tavoitteena-on-turvata-lasten-hyvinvointi-ja-kehitys
Onni Westlund 