Mitä jokaisen aluevaaltuutetun tulisi tietää lastensuojelusta

Lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapsen tasapanoinen kasvu, kehitys ja hyvinvointi. Lastensuojelussa käytetään merkittävää julkista valtaa ja sen järjestämisestä vastaavat vuodesta 2023 alkaen hyvinvointialueet. (Lastensuojelulaki 2007/417). Lastensuojelun järjestämisestä säädetään lastensuojelulain lisäksi useissa muissa laissa, kuten esimerkiksi erityisen tuen tarpeen osalta sosiaalihuoltolaissa ja järjestämisvelvoitteen osalta laissa kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301; Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 2009/1704). Tämän lisäksi Suomea velvoittaa erilaiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jotka Suomi on ratifioinut. Näistä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista lasten ja lastensuojelun osalta keskeisenä voidaan pitää esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimusta, joka on ollut Suomessa laintasoisesti voimassa jo vuodesta 1991 saakka (Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991).

Lisää lastensuojelun perusteista: Lastensuojelun käsikirja (THL 2022).

Eduskunnan oikeusasiamies on vuoden 2019 kertomuksessaan todennut, että lastensuojelun puutteet ovat yksi Suomen kymmenestä keskeisimmästä ihmisoikeusongelmasta (Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto 2020). Valtioneuvoston oikeuskansleri on omassa vuoden 2019 kertomuksessaan nostanut lastensuojelun rakenteelliset ongelmat lastensuojelun uhaksi (Oikeuskanslerinvirasto 2019). Lastensuojeluun liittyviin rakenteellisiin ongelmiin on ottanut aktiivisesti kantaa lastensuojelun sijaishuollossa asuvat ja asuneet nuoret, lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja useat muut tahot (esim. Kaijanen, Koskenkorva & Westlund 2020; Manelius ym. 2017).

Lastensuojeluun liittyvät haasteet eivät ole uusia. Eri tahojen keskinäiseen vastuuseen liittyviä haasteita, koordinaation ongelmia ja muita kehittämistarpeita on esitetty vuosituhannen alussa ja sitä ennen (esim. Pösö & Salomaa 2002, 118–119). Lastensuojelun painopistettä koitettiin viimeksi 2010-luvulla saada siirrettyä niin kutsutuista korjaavista ja viimesijaisista palveluista, huostaanotoista ja kiireellisistä sijoituksista, kohti ennaltaehkäiseviä palveluita, perhesosiaalityötä ja lastensuojelun avohuoltoa. Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten määrä on kuitenkin jatkanut kasvuaan koko ajan 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2019 lastensuojelun sijaishuollossa eli muualla kuin syntymävanhempiensa luona asui kuitenkin enemmän lapsia kuin koskaan aikaisemmin tilastohistorian aikana. Sosiaalihuoltolain muutoksen seurauksena, jossa lastensuojelun asiakkuutta ei enää tarvita tiettyjen palveluiden saamiseksi, lastensuojelun avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä laski hetkellisesti, mutta on jatkanut sen jälkeen kasvuaan. Vuonna 2019 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli yli 50 000 lasta ja sijaishuollossa asui lähes 19 00 lasta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020).

Sanna Marinin hallitusohjelmassa (2019) sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen osalta kuvataan, että hallitus käynnistää sote-uudistuksen valmistelun. Hallitusohjelmassa on myös linjattu, että siinä otetaan huomioon aiempi valmistelutyö.

Olen edellä kuvannut lyhyesti niitä juridisia lähtökohtia ja lyhyesti uudistamistarpeita, joita lastensuojeluun liittyy. Tämän tekstin tehtävänä on tarkastella Sanna Marinin hallitusohjelmassa kuvatun sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen tavoitteita lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeiden näkökulmasta. Keskityn tarkastelussani erityisesti lastensuojelun sijaishuoltoon muutamien esimerkkien kautta. Lopuksi esitän omia huomioitani toimenpiteistä, joilla aluevaltuutetut ja hyvinvointialueet voivat lisätä lastensuojelun laatua.

SOTE-UUDISTUKSEN TAVOITTEET JA LASTENSUOJELU

Hallituksen ohjelmassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukselle on asetettu useita tavoitteita (Valtioneuvosto 2019). Tarkastelen seuraavaksi näistä tavoitteista lastensuojelun kannalta keskeisimpiä suhteessa lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeisiin.

Tavoite: Kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Lastensuojelun sijaishuolto ei ole pystynyt nykyisellään auttamaan ja tukemaan niitä lapsia ja nuoria riittävästi, jotka eivät ole voineet asua omien vanhempiensa luona. Sijaishuollosta itsenäistyneillä nuorilla on mm. muuta väestöä suurempi riski kuolla nuorena, jäädä peruskoulutuksen varaan, tarve toimeentulotuelle ja psykiatriselle sairaanhoidolle (esim. Kestilä, Väisänen, Paananen, Heino & Gissler 2012; Ristikari, Törmäkangas, Lappi, Haapakorva, Kiilakoski, Merikukka, Hautakoski, Pekkarinen & Gissler 2016, 105–17; Kääriälä 2020).

Tavoite: Turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille. Kuntaliiton tekemän kyselyn mukaan, lapsiperheiden vanhempien tarvitsemien päihde- ja mielenterveyspalvelujen ja kasvatus- ja perheneuvontapalvelujen saatavuus on heikentynyt huomattavasti. Kyselyyn vastanneista kunnista 31 % arvioi joutuvansa sijoittamaan lapsia lastensuojelun sijaishuoltoon hyvin usein, 36 % joskus ja 17 % hyvin harvoin, koska mielenterveyshoitoa ei pystytä järjestämään. Ainoastaan 16 % kunnista kertoi, että lapsia ei jouduta sijoittamaan sijaishuoltoon, vaan mielenterveyshoito järjestyy aina tarvittaessa. Väestömäärään suhteutettuna yhteensä 88 % suomalaisista asuu kunnissa, joissa lapsia joudutaan sijoittamaan hyvin usein tai joskus sijaishuoltoon sen takia, että mielenterveyshoitoa ei pystytä järjestämään. (Puustinen-Korhonen 2018, 9, 14).

Tavoite: Parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Edellä mainitut mielenterveyshoidon haasteet eivät ole ainoita palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden haasteita, joita lastensuojelussa kohdataan. Ammatillisissa kohtaamisissa ja keskusteluissa nousee esiin ilmiö, jossa edes itsemurhaa yrittäneitä lastensuojelun sijaishuollossa asuvia lapsia ei voida ottaa osastohoitoon, vaan heidät palautetaan heti takaisin sijaishuoltopaikkaan. Mielenterveyspalveluiden saatavuuden haasteiden lisäksi lastensuojelua haastaa myös alaikäisille suunnattujen päihdepalveluiden puute (Heino 2020, 127–128). Näiden lisäksi palveluiden saatavuuden haaste koskettaa myös esimerkiksi perheitä, joissa asuu lapsi, jolla on neuropsykiatrisia häiriöitä (esim. Pajarinen 2020).

Tavoite: Turvata ammattimaisen työvoiman saanti. Lastensuojelussa on merkittäviä haasteita saada päteviä työntekijöitä rekrytoitua avoimiin sosiaalityöntekijän virkoihin (Puustinen-Korhonen 2018, 25). Ongelmia on kuitenkin tämän lisäksi myös pätevien työntekijöiden rekrytoinnissa lastensuojelun laitoshoitoon, jossa töitä joudutaan tekemään tuntitöintekijöiden voimin, kun päteviä tekijöitä ei saada palkattua (Pelastakaa Lapset 2020). Kevan julkaiseman työvoimaennusteen mukaan sosiaalityöntekijöiden nykyisellä sosiaalipalveluiden käytöllä sosiaalityöntekijöiden saatavuus heikentyy merkittävästi vuoteen 2030 mennessä, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä mahdollisimman pian (Keva 2021).

Tavoite: Hillitä kustannusten kasvua. Lastensuojelun tarpeen kasvaessa myös siihen liittyvät kustannukset ovat kasvaneet jatkuvasti ja kasvavat edelleen. Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon (pl. siis avo- ja jälkihuolto) kustannukset olivat vuonna 2010 noin 590 miljoonaa, vuonna 2013 noin 710 miljoonaa ja vuonna 2018 noin 881 miljoonaa euroa (Heino, Hyry, Ikäheimo, Linnosmaa, Kuronen & Rajala 2016, 17; Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 39).

Tavoite: toiminnan painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Sosiaalihuoltolakiin tehtiin vuonna 2015 uudistus, jossa lastensuojelun asiakkaaksi pääsemisen kynnystä nostettiin. Uudistuksesta ei ole kuitenkaan tehty kansallista arviointia ja ei ole tietoa siitä, vastaavatko sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut lasten ja perheiden tarpeisiin ennaltaehkäisevästi (Heino 2020, 77). Lastensuojeluun liittyvässä keskustelussa nousee jatkuvasti esiin puhe siitä, että ennaltaehkäiseviä palveluita on kehitettävä. Riitta Laakso kuvaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun sijaishuollon asiakkaan olevien lasten kannalta ennaltaehkäisevillä palveluilla ei ole kuitenkaan merkitystä. Laakson mukaan lastensuojelun sijaishuoltoa, jota yleisesti pidetään viimesijaisena ja korjaavana toimenpiteenä, tulisikin ajatella myös ennaltaehkäisevänä palveluna. Lastensuojelun sijaishuollossa asuvat lapset ovat elämänsä alkutaipaleella, jossa kaikki panostukset heidän kasvuolosuhteidensa ja hyvinvointinsa parantamiseksi toimivat ennaltaehkäisynä tulevaisuutta ajatellen (Laakso 2019, 78).

Tavoite: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Lastensuojelun Keskusliiton selvityksessä lastensuojeluun järjestämisvastuun siirtäminen kuntia suuremmille alueille koettiin selvitykseen vastaajien keskuudessa pääasiassa positiivisena asiana. Mahdollisuuksina nähtiin esimerkiksi alueellisen yhdenvertaisuuden parantuminen erityis- ja vaativan tason palveluissa, lastensuojelun valvonnassa, toiminnan koordinoinnin ja valvonnan näkökulmista. Mahdollisina riskeinä nähtiin yhteistyön tekeminen kuntiin jäävien palveluiden kanssa ja palveluiden karkaamista kauas lapsista ja nuorista. (Lastensuojelun Keskusliitto 2017, 14–15).

Tavoite: Erityistason palveluiden turvaamiseksi muodostetaan viisi yhteistoiminta-aluetta, jotka pohjautuvat voimassa oleviin erva-alueisiin. Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden osalta on osana LAPE-muutosohjelmaa kehitetty osaamis- ja tukikeskusten rakennetta. Osaamis- ja tukikeskukset sijoittuisivat viidelle yhteistoiminta-alueelle ja vastaisivat kaikkein vaativimpien palvelujen tuottamiseen ja varmistamiseen, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja palvelujen yhteistyöaluetasoiseen koordinointiin lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. (Halila, Kaukonen, Malja & Savola 2019, 9, 69).

Tavoite: Maakunnat tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina, joita yksityinen ja kolmas sektori täydentävät palveluiden tuottajina. Lastensuojelun sijaishuollossa on tapahtunut merkittävä muutos palveluiden tuottajissa 2000-luvulle tultaessa. Vuonna 2018 yli 90 % lastensuojelulaitoksista oli yksityisten toimijoiden omistuksessa, kun vastaava osuus vuonna 1988 oli 23 %. Samanaikaisesti yksityisten palveluntuottajien ylläpitämien lastensuojelulaitosten osuudesta yleishyödyllisten yhdistysten osuus on vähentynyt ja yritysten lisääntynyt (Porko, Heino & Eriksson 2018, 11). Vuonna 2018 neljällä suurimmalla palveluntuottajalla oli yhteensä 57 lastensuojelun sijaishuoltoyksikköä (Porko ym. 2018, 19). Vuonna 2021 esimerkiksi Familar Oy:lla oli tällaisia yksiköitä yli 60 ja Humana-konsernilla yli 50 (Familar 2021; Humana 2021).

Tavoite: Toimivat tietojärjestelmä- ja tiedonhallintajärjestelmät sekä kattava tietopohja ja yhtenäinen tapa raportoida. Tarve lastensuojelun tietopohjan vahvistamiselle, yhtenäiselle tavalla raportoida ja tieto- ja tiedonhallintajärjestelmien kehittämiselle ovat olleet jo pitkään tiedossa (esim. Heino 2009). Lastensuojelun tutkimus on sirpaloitunutta, sitä ei koordinoida ja pitkäjänteisiä tutkimusohjelmia ei ole. Tilanteen parantamiseksi on esitetty lukuisia toimenpiteitä. (esim. Kananoja, Lavikainen & Oranen 2013). Tieto- ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyvää lastensuojeluun keskittyvää tutkimusta ei juuri ole olemassa (Salovaara 2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on selvitetty mahdollisuutta luoda kansallinen tietopohja lastensuojelulaitoksista, joiden osalta esimerkiksi tarkkaa määrää ei tiedä kukaan (Heino & Eriksson 2019).

Tavoite: Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja johtamisen kehittäminen edellyttää tutkittua tietoa ja tiedolla johtamista. Lastensuojelun tutkitun tiedon vähäisyys, pirstaleisuus ja keskittyminen selvitystyyppisiin raportteihin eivät tue tiedon kumuloitumista ja syventymistä (Heino 2009, 98). Elina Pekkarinen (2011) on tutkinut lastensuojelun tietoon ja tutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Pekkarisen mukaan lastensuojelun tutkittuun tietoon liittyy esimerkiksi seuraavia asioita: lastensuojelussa on paljon alitutkittuja aiheita, lastensuojelun tutkimusrakenne on hajanainen tai sitä ei ole, tutkimusmenetelmien kapea-alaisuus, tutkimuksellisten tiedonintressien tarpeiden teknisyys ja toisaalta praktisen tiedon puute, emansipatorisen tiedon puute ja monet muut asiat (Pekkarinen 2011, 72–74). Lastensuojelun johtamiseen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi johtamisrakenteiden epäselvyys jatkuvissa muutoksissa, johdettavien asioiden liiallinen työmäärä, johtajien puutteelliset taidot ja lasten tarpeiden ja taloudellisten vaateiden välinen jännite (Alhanen 2014, 45–49).

Tavoite: Kotiin vietäviä palveluja lisätään jatkamalla digitaalisten ja etäpalveluiden kehittämistä tavoitteena palveluiden saavutettavuuden parantaminen. Lastensuojelun osalta erilaisten digitaalisten ja etäpalveluiden käytössä ollaan hyvin alkuvaiheessa. Palvelut kattavat tällä hetkellä lähinnä joidenkin kuntien mahdollisuudet tehdä lastensuojeluilmoitus verkossa ja sosiaalityön käyttämät etäyhteydet. Lastensuojelussa ja päihdehuollossa käytetään vähiten sähköisiä menetelmiä (Kauppila, Kiiski & Lehtonen, 2017 29, 27). Koronavirus on vaikuttanut jonkin verran etäyhteydellä toteutettaviin tapaamisiin, mutta ei merkittävästi (Heino, Weckroth & Ranta 2020; Tiili, Paasivirta, Kuokkanen, Eriksson & Nelimarkka 2020 3–4).

Tavoite: Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonta-, lupa- ja ohjaustehtävät selvitetään parlamentaarisen selvitystyön yhteydessä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on lausunnossaan ottanut kantaa lastensuojelun ohjaukseen ja valvontaan osana eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2019. Asiantuntijakuulemisiin perustuvassa lausunnossaan tarkastusvaliokunta toistaa kahdesti huomionsa ja käsityksensä siitä, että lastensuojelun valvonnan hajautuminen eri toimijoille ja sen monimutkainen sääntely estävät tehokkaan valvonnan toteutumista. Lisäksi valiokunta nostaa esiin lausunnossaan esimerkiksi valvonnan resurssien puutteet, sijaishuollon eri muotojen valvonnan haasteet, tietopohjan ja tiedonkulun ongelmat, omavalvonnan riittämättömyyden, ohjauksen puutteen ja sen, että ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosia, mutta niitä ei ole ratkaistu siitä huolimatta. (TrVL 1/2021 vp).

YLEISIÄ HUOMIOITA

Lastensuojeluun liittyvät ongelmat ja haasteet eivät ole uusia. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula esitti lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta 2016 valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluille ihmisille (STM 2021a). Anteeksipyyntöä edelsi laaja selvitystyö lastensuojelun sijaishuollossa tapahtuneesta kaltoinkohtelusta ensimmäisen lastensuojelulain aikana eli vuosina 1936–1983. Tämän jälkeen lastensuojelulaki on uudistettu kahdesti, ensin vuonna 1983 ja sen jälkeen vuonna 2007. Selvityksen toteuttanut tutkijaryhmä esittää selvityksen lopuksi kahdeksan suositusta, jolla vastaavilta kokemuksilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. (Hytönen, Malinen, Salenius, Haikari, Markkola, Kuronen & Koivisto 2016, 72–76). Valitettavasti näitäkään suosituksia ei ole pantu toimeen. Perhe- ja peruspalveluministeri Rehula sanoi puheenvuorossaan anteeksipyyntötilaisuudessa, että Suomen valtio tekee kaikkensa, jotta lapset välttyisivät vastaavalta kaltoinkohtelulta tulevaisuudessa (Rehula 2016).

Lastensuojelun asiantuntijoiden, tutkijoiden ja työntekijöiden välillä on melko vahva konsensus siitä, että tehdyt teot ovat kuitenkin aivan liian pieniä (Lastensuojelun Keskusliitto 2018). Lapset ja nuoret kohtaavat edelleen nöyryyttäviä käytäntöjä, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa sekä perus- ja ihmisoikeuksia halutaan rajoittaa sen sijaan, että rakenteelliset ongelmat korjattaisiin (Kaijanen ym. 2020; Westlund 2021). Ongelmia on koitettu ratkaista muokkaamalla olemassa olevaa lastensuojelulakia, jota onkin tehty hyvin aktiivisesti sen voimaantulon jälkeen vuonna 2007, sillä lakiin on tehty melkein kolmekymmentä muutosta tämän jälkeen ja uusia muutoksia valmistellaan tälläkin hetkellä (Lastensuojelulaki 2007/417; Vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2021).

Juha Sipilän hallitus käynnisti osana omaa sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistustaan yhtenä hallituksen kärkihankkeena lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman. Sanna Marinin hallitusohjelmassa aikaisemmin tehtyä työtä jatkettiin. Kaikkiin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kohdentuvaan kahden hallituskauden pituiseen muutosohjelmaan, eli hankkeeseen, on budjetoitu yhteensä noin 65 miljoonaa euroa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Tästä summasta Marinin hallituskauden aikana sosiaali- ja terveysministeriö myönsi viidelle yhteistoiminta-alueella toimivalle lastensuojelun kehittämishankkeelle 5,8 miljoonaa euroa vuosille 2020–2022 (STM 2021b). Lastensuojelua on aikaisemminkin kehitetty erilaisten hankkeiden ja muutosohjelmien kautta, mutta niiden vaikuttavuudesta ei ole juuri tietoa. Tähän mennessä ne eivät ole ainakaan pystyneet vastaamaan lastensuojelutarpeen kasvuun niin, että lastensuojelun asiakkaaksi tulisi vähemmän lapsia. Hankkeilla on eittämättä paikkansa erilaisten asioiden kehittämisessä, mutta kuinka tehokkaasti niillä pystytään tosiasiallisesti vaikuttamaan näihin, jo vuosikymmeniä tiedossa olleisiin rakenteellisiin ongelmiin, joita tässä tekstissäkin on esitetty? Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen tavoitteet osuvat hyvin yhteen lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeiden kanssa, mutta edelleen valitettavasti näyttää, että näihin kysymyksiin ei olla valmiita tekemään pitkäjänteisiä ja todellisia panostuksia.

Kansallisesti Sosiaali- ja terveysministeriössä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Kuntaliitossa lastensuojelun lainsäädännön valmisteluun, ohjaukseen, seurantaan, arviointiin, tiedostojen ja rekisterien ylläpitoon, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja kuntien ohjaukseen on käytössä pysyvää henkilöstöä optimistisimpienkin arvioiden mukaan alle 20 henkilötyövuotta. Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat jo lähes 1,5 miljardia euroa vuodessa. Lastensuojelulle ei ole lukuisten selvitysten, tutkimusten ja kannanottojen pohjalta tehdyistä ehdotuksista huolimatta varmistettu riittäviä resursseja edellä mainittujen tehtävien laadukkaaseen hoitamiseen, joka heijastuu jo vuosikymmeniä jatkuneina ongelmina (esim. Heino 2002; Pösö ym. 2002; Kananoja ym. 2013; Kananoja ym. 2018). Sen sijaan lastensuojelun kehittämistä on ohjannut julkisesta kriisistä toiseen seuranneet selvitykset ja lainsäädäntömuutokset. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen tavoitteet ovat linjassa lastensuojelun uudistamis- ja kehittämistarpeiden kanssa. Hallinnollisella sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksella on ehkä mahdollista vastata osaan näistä tarpeista. Mikäli lastensuojelun syviin uurtuneisiin ja rakenteellisiin ongelmiin haluttaisiin kuitenkin todellisuudessa puuttua se vaatisi sille omaa yli hallituskausien ulottuvaa, riittävän hyvin resursoitua kehittämis- ja toimenpideohjelmaa, jotta kaikki ongelmat saataisiin korjatuiksi ja lasten, nuorten, perheiden sekä työntekijöiden perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat. Tätä odotellessa hyvinvointialueilla ja hyvinvointialueiden päätöksentekijöille on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asiaan omalta osaltaan.

TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA HYVINVOINTIALUEILLE

Työn vaativuutta vastaava palkkaus, johtaminen ja työhyvinvointi kuntoon lastensuojelun sosiaalityössä ja sijaishuoltoyksiköissä.
- Lastensuojelun laatu ja vaikuttavuus syntyvät luottamuksellisissa vuorovaikutussuhteissa ammattilaisten ja lasten, nuorten ja perheiden välillä.
- Vaihtuvuuden minimoiminen tarkoittaa lasten säästymistä inhimilliseltä kärsimykseltä, ja tuottaa julkistaloudelle säästöjä. Yhden sosiaalityöntekijän vaihtuminen voi maksaa hyvinvointialueelle 75 000 euroa (Talentia 2021).
Yhdenvertaisten ja saavutettavien palvelujen varmistaminen
- Kuntien toimintakäytännöt lukuisissa lastensuojeluun liittyvissä kysymyksissä ovat eronneet suurelta osin toisistaan. Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset ovat olleet eriarvoisessa asemassa suhteessa toisistaan.
- Hyvinvointialueilla on mahdollisuus yhtenäistää palveluja ja samalla varmistaa niiden yhdenvertaisuus ja saavutettavuus (Nelimarkka & Nyyssönen 2021).
Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan alueellinen toteuttaminen
- Vertaistukeen perustuvat tukimuodot on laajasti hyväksyttyjä erilaisten elämään liittyvien kysymysten käsittelyssä. Valitettavasti lastensuojelussa lapsille ja nuorille tätä mahdollisuutta ei ole systemaattisesti tarjottu tähän mennessä.
- Vertaisuuteen perustuvat tuen muodot on mahdollista yhdistää lasten ja nuorten tuottamaan kokemukselliseen asiantuntijuuteen palvelujen toiminnasta. Yhdessä nämä ovat vaikuttava palvelu lapsille ja nuorille, mutta lisäksi niiden avulla saadaan tietoa palvelujen laadusta ja niiden kehittämisen tueksi.
- Perustelut esitetyille em. ja ohjeet toiminnasta julkaistaan Pesäpuu ry:n toimesta 2/2022. (Lähdeviite lisätään myöhemmin).
Digitalisaation kiihdyttäminen
- Lastensuojelussa käytetään edelleen faksia. Faksia.
- Lastensuojelun työntekijöiden työtaakkaa, lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta, tiedolla johtamista sekä monta muutaa asiaa voitaisiin kehittää panostamalla tietojärjestelmä- ja tiedonhallintajärjestelmiin sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöön.
- Lastensuojeluun digitalisaation kehittämiselle on olemassa myös kansainvälinen markkina. Lastensuojeluun käytetään vuosittain vähintään 200 miljardia euroa globaalisti.
Yhteiskuntataloudellista kokonaistuloksellisuuden tavoittelua
- Lastensuojelussa, kuten laajemmin julkisten palvelujen järjestämisessä, on keskitytty puhumaan ja toimimaan niistä syntyvien kulujen näkökulmasta.
- Hyvinvointialueiden tulee nähdä lastensuojelu yhteiskuntataloudellisena kokonaistuloksellisuutena, johon kytkeytyvät niiden taloudellisuuden ja tuottavuuden lisäksi vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus. Näin saadaan aikaan eniten hyvinvointia, mutta myös taloudellisia säästöjä.
Tiivis tki-yhteistyö esim. korkeakoulujen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa
- Hyvinvointialueiden kannattaa panostaa tki-yhteistyöhön myös lastensuojelussa.

Edellä mainituista on hyvä aloittaa. Kymmeniä ja satoja ehdotuksia varmasti on löydettävissä em. lisäksi ja niiden saavuttamiseksi. Lisää vinkkejä esimerkiksi Lastensuojelua koskevien toimenpide-ehdotusten toteutuminen & Sijoitettujen lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä.

Jokaisen lastensuojelusta päättävän olisi hyvä lukea esimerkiksi 101 kirjettä -julkaisu ja Minä jaksan tämän päivän – Tarinoita lastensuojelusta -kirja.

Instagramissa päättäjien kannattaa seurata esim. venla.sossua ja Tiktokissa sossuja ja sos-kehittäjänuoria. Jos mielummin kuuntelet podcasteja niin sitten kannattaa tutustua Pari sanaa lastensuojelusta.

Lähteet:

Onni Westlund

Mitä jokaisen aluevaaltuutetun tulisi tietää lastensuojelusta

Jaa: