Kuka tutkisi lastensuojelun kieltä, kuvitusta ja mielikuvia?

Vuonna 2020 Suomessa tehtiin lastensuojeluilmoitus 87 233 lapsesta, lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 48 802 lasta ja sijaishuollossa, eli muualla kuin omien syntymävanhempiensa luona, asui 19 086 lasta. [1]. Suomessa on yli 700 lastensuojelulaitosta, tuhansia tällä hetkellä sijaisperheinä toimivia tai aiemmin toimineita perheitä, tuhansia sosiaalityöntekijöitä ja muita ammattilaisia, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet lastensuojelussa. Tarkkoja lukuja ja laskelmia siitä, kuinka montaa suomalaista lastensuojelu koskettaa henkilökohtaisella tasolla esimerkiksi oman tai läheisen lastensuojelun asiakkuuden tai työelämän kautta ei ole saatavilla. Karkeasti arvioiden voisi kuitenkin ajatella, että mikäli lukuja ja laskelmia tästä aiheesta olisi, ne asettuisivat satoihin tuhansiin tai miljooniin. Riippuen siitä, kuinka ja miten henkilökohtaisuus määriteltäisiin.

Lastensuojelu koskettaa siis suoraan tai vähintään välillisesti merkittävää osaa suomalaisesta väestöstä. Lisäksi luultavasti silläkin väestönosalla, jota lastensuojelu ei kosketa henkilökohtaisesti, on siitä jonkinlainen mielipide tai mielikuva. Koko Suomen väestöä asia koskettaa vähintään siinä määrin, että lastensuojelun palvelut kustannetaan Suomessa julkisin varoin. Lastensuojelu ei ole, tai sen ei ainakaan tulisi olla, siis pieni ja marginaalinen ilmiö, joka koskettaa ja vaikuttaa ihmisiin ainoastaan yhteiskunnan ulkolaidoilla.

Siitä huolimatta, että lastensuojelu on todellakin yhteiskuntaa läpileikkaava ilmiö, joka koskettaa meistä jokaista, siihen liittyvä tutkimus ja tieto on kohtuuttoman vähäistä. Lastensuojelun tutkimuksen ja tiedon puutteet ovat osaltaan niin laajoja, että jos se ei olisi niin surullista, se saattaisi naurattaa. Elina Pekkarinen on tutkinut lastensuojelun tutkimusta ja tietoa vuonna 2011. Lastensuojelun asiantuntijoille suunnattuihin ryhmähaastatteluihin perustuvan tutkimuksen lopputuloksena todetaan, että lastensuojelu tarvitsee lisää tutkimusta ja tietoa teoreettisista, tilastollisista ja käytännöistä lähtevistä näkökulmista. [2]. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne lastensuojelun tutkimuksen ja tiedon osalta ei ole merkittävästi kohentunut, vaikka toki tietoa on saatu jonkin verran lisää. Samaan aikaan kuitenkin lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet merkittävässä kasvussa. Haasteet tutkimuksen ja tiedon sirpaleisuudesta, hajanaisuudesta ja koordinaatioon puutteesta haastavat edelleen.

Lastensuojeluun käytetään vuosittain reilusti yli miljardi euroa rahaa. Lastensuojelua koskevaan tutkimukseen ja tiedon tuottamiseen käytettävä raha suhteessa tähän on ehkä joitakin promilleja. Erikoistutkija Antti Kääriälä kirjoitti aiemmin vuonna 2021 osuvasti blogikirjoituksessaan siitä, että Suomessa ei ole mitään käsitystä siitä, mitä lastensuojeluun käytetyllä rahalla saavutetaan eli mikä on palveluiden vaikuttavuus [3].

Lastensuojelu kaipaa siis lisää tutkimusta. Lastensuojelusta tarvitaan kipeästi tietoa. Tutkimus ja tieto ovat itsessään arvokkaita, kannatettavia ja tärkeitä asioita, joita yhteiskunnan tulee vaalia. Ne ovat kuitenkin lisäksi, ja minulle ehkä ensisijaisesti, keinoja ja välineitä, joilla voidaan varmistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisimman turvallinen, hyvä ja eheä lapsuus.

En ole tutkija enkä tiedä tutkimuksesta tai sen tekemisestä kovin paljon. Minulla on kuitenkin satoja ideoita siitä, mitä lastensuojeluun liittyen voisi ja pitäisi tutkia sekä mistä tarvittaisiin lisää tietoa. Pidän sosiaalityötä, ja muita yhteiskuntatieteitä, merkittävässä arvossa, mutta laadukas lastensuojelun tutkimus tarvitsee tukea myös muilta tieteenaloilta.

Yhdessä lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten sekä ammattilaisten kanssa työskennellessäni törmään jatkuvasti samaan asiaan, joka kaipaisi mielestäni tarkempaa tarkastelua. Koska en osaa ja pysty asiaa itse tutkimaan, päätin, vuosia sitä tutkimusaihelistauksessani katseltuani, julkaista siihen liittyvän ajatukseni tässä blogikirjoituksessa. Luultavasti, ja hyvin todennäköisesti, yksittäinen blogikirjoitus ei monitieteistä tutkimusjoukkoa innosta aiheen äärelle. Ehkä se kuitenkin saa joskus jossain tai jonkun pohtimaan asiaa.

Monitieteinen tutkimushanke lastensuojelun kielestä, kuvituksista ja mielikuvista

Edellä kuvasin lyhyesti ja yleisesti sitä, kuinka lastensuojelu koskettaa laajasti suomalaista väestöä sekä sitä, miten lastensuojelua koskevaa tutkimusta ja tietoa kaivataan lisää. Seuraavaksi tarkastelen sitä, miksi mielestäni tarvitaan monitieteinen tutkimushanke lastensuojelun kielestä, kuvituksista ja mielikuvista, miten tällaista tutkimushanketta voisi mielestäni lähestyä ja mitä sillä voitaisiin mahdollisesti saavuttaa.

Tutkimushankkeen tarve

Lastensuojeluun liitetään paljon erilaisia mielikuvia. Mielikuvat ja käsitykset lastensuojelusta, tai mistään muustakaan, eivät kuitenkaan synny tyhjiössä eikä ne ole pysyviä vaan niihin on mahdollista vaikuttaa.

Lastensuojelun sijaishuollon asiakkaana olevat ja olleet nuoret tuovat jatkuvasti eri yhteyksissä esiin, kuinka lastensuojeluun liitetyt kielteiset mielikuvat ja niistä syntyvät ennakkoluulot muokkaavat tapaa, jolla toiset lapset, nuoret ja aikuiset kohtelevat heitä. Nuoret kertovat toistuvasti kokemuksia kiusaamisesta, ulossulkemisesta ja monenlaisesta muusta syrjinnästä, jota he kohtaavat, oman kokemuksensa mukaan ainoastaan sen takia, että he asuvat lastensuojelun sijaishuollossa eli sijaisperheissä, perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa. Nuorten mukaan heitä leimaavat niin toiset lapset ja nuoret kuin ammattilaiset ja aikuiset. Kielteinen suhtautuminen ja mielikuvat vaikuttavat konkreettisesti nuorten kaverisuhteisiin, kokemukseen omasta arvokkuudesta ja lukemattomiin muihin asioihin. [Esim. 4, 5, 6, 7, 8, 9].

Nuoret kertovat usein tavatessaan vertaisiaan, että muiden ihmisten mielikuvat lastensuojelusta vaikuttavat heihin myös sen jälkeen, kun lastensuojelun asiakkuus ei ole heidän elämässään enää ajankohtaista. Lastensuojelun sijaishuollossa asuville ja asuneille nuorille saattavat muista arkiselta tuntuvat kysymykset lapsuudesta, nuoruudesta ja omasta elämästään ylipäänsä tarkoittaa ensisijaisesti aivan toista kysymystä. Jokaisen kysymyksen ja kysyjän kohdalla nuorten on arvioita sitä, että voiko kysyjään, ja mahdollisiin muihin paikallaolijoihin, luottaa riittävästi kertoakseen rehellisesti omasta elämästään ja asumisestaan muualla kuin omien syntymävanhempiensa luona. Arvioita on tehtävä, koska merkittävällä enemmistöllä sijaishuollossa asuvilla ja asuneilla nuorilla on kielteisiä kokemuksia niistä kerroista, kun omasta elämästä on kertonut avoimesti ja itselleen sopivalla tavalla. Kokemuksia hylätyksi tulemisesta, kaverien vanhempien kieltämisestä kaverisuhteiden jatkumisesta, vähättelystä ja säälistä. Nuoret eivät siis aina saa ja pysty kertomaan omasta elämästään haluamallaan tavalla, vaan sitä määrittävät muut tekijät, kuten arviot muiden luotettavuudesta ja ymmärryksestä erilaisista todellisuuksista, joissa suomalaiset elävät.

Nuorten kielteiset kokemukset oman tarinan kertomisesta eivät ole kovin yllättäviä, kun niitä vertaa Lastensuojelun Keskusliiton Kaikille Eväät Elämään -ohjelman asennetutkimuksen tuloksiin. Tutkimustulosten mukaan ainoastaan alle 30-40 % suomalaisista ottaisi naapurikseen perheen, jossa yhdellä tai useammalla lapsella on lastensuojelun asiakkuus [10].

Nuoret eivät ole ainoita, jotka joutuvat kipuilemaan lastensuojeluun liittyvien kielteisten mielikuvien ja ennakkoluulojen kanssa. Lastensuojelun ammattilaiset ja asiantuntijat uskovat vahvasti siihen, että lastensuojeluun liitetyt kielteiset ennakkoluulot ja mielikuvat vaikuttavat lasten, nuorten ja perheiden avun hakemisen pitkittymiseen ja sosiaalisten haasteiden monimutkaistumiseen. Selkeärajaiset ja suhteellisen helposti ratkaistavat asiat kasautuvat ja muodostuvat kompleksisiksi tai kaoottisiksi haasteiden vyyhdeiksi, jolloin niiden ratkaisemiseksi vaaditaan järeämpiä toimia. Nämä toimet tarkoittavat usein myös esimerkiksi laajemmin ihmisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumista sekä mahdolisia pidempiaikaisia vaikutuksia kaikille perheenjäsenille [esim. 11, 12, 13].

Lastensuojeluun liitetyt kielteiset mielikuvat, ennakkoluulot ja niistä johtuva leimaaminen vaikuttaa laajasti siis lastensuojelun asiakkaana oleviin ja olleisiin lapsiin, nuoriin, perheisiin ja lastensuojelun työntekijöihin. Lisäksi mielikuvilla on vaikutusta myös muiden ammattilaisten toimintaan, sijaisperheiden biologisiin lapsiin, lastensuojelun asiakkaana olevien lasten sisaruksiin, koko lastensuojelualan vetovoimaisuuteen sekä moniin muihin seikkoihin.

Lastensuojelukentällä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että kielteisten mielikuvien synnyttämät ennakkoluulot vaikuttavat monella tasolla kielteisesti ihmisten hyvinvointiin, lasten ja nuoret perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja koko yhteiskuntaan. Kielteisten mielikuvien ja ennakkoluulojen syntymisen yhdeksi syyksi esitetään usein lastensuojelun ongelmiin ja haasteisiin keskittyvää uutisointia sekä lastensuojelusta liikkuvaa virheellistä tietoa. Aihetta ei ole kuitenkaan koskaan Suomessa tutkittu laajasti.

Tutkimushankkeen tavoitteet

Monitieteisesti lastensuojeluun liittyvää kieltä, kuvituksia ja mielikuvia tutkivassa hankkeessa lastensuojelun työntekijät, lastensuojelun asiakkaana olevat ja olleet sekä lastensuojelun asiakkaana olevien ja olleiden lasten vanhemmat tulisi ottaa aktiivisesti mukaan tutkimuksen tekemiseen.

Tutkimuksen tavoitteena olisi tutkia sitä, millaisia mielikuvia ja millaista todellisuutta lastensuojeluun liittyvä kieli ja kuvitukset luovat lastensuojelusta ja lastensuojelun sijaishuollosta sekä niiden asiakkaana olevista ihmisistä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena tulisi olla, miten käytetty kieli ja kuvitukset sekä mielikuvat koetaan ja minkälainen kokonaiskuva lastensuojelusta piirtyy niiden kautta.

Tutkimushankkeen osatutkimukset ja muut toimenpiteet

Parhaimmillaan monitieteinen tutkimus kieleen, kuvituksiin ja mielikuviin liittyen tarkastelisi ilmiötä mahdollisimman laajasti ja erilaisten osatutkimusten kautta, jotta aiheesta olisi mahdollista johtaa kattavia johtopäätöksiä. Tutkimushanke olisi kuitenkin mahdollista jakaa näiden mukaan myös osiin.

Ensimmäinen osatutkimus – virallinen kuva lastensuojelusta:

Ensimmäisessä osatutkimuksessa tulisi tarkastella erilaisia lastensuojeluun liittyviä hallinnollisia dokumentteja ja niissä käytettyä kieltä sekä sitä, minkälaista todellisuutta ne luovat ja miten ne koetaan. Lisäksi osatutkimuksessa olisi mahdollista tutkia esimerkiksi kuntaorganisaatioiden, lastensuojelujärjestöjen ja tutkimuksen kieltä, käsitteistöä ja kuvituksia.

Osatutkimuksen kohteena olisivat eirtyisesti lastensuojelulaki, lastensuojeluun liittyvät kirjaukset, oikeustoimijoiden ja muiden toimijoiden lastensuojelua kohtevat päätökset, kuntien verkkosivut ja esitteet, lastensuojelujärjestöjen materiaalit ja tutkimukset.

Vakiintuneita tapoja kuvata lastensuojelua tulee tarkastella kriittisesti myös viranomaisprosesseissa, laissa ja hallinnon osina, jotta ilmiöstä saadaan riittävä ja selkeä kokonaiskuva. Nämä toimijat ja vakiintuneet tavat saattavat toistaa ja ylläpitää lastensuojeluun liittyviä kielteisiä mielikuvia omalla toiminnallaan, olematta siitä välttämättä itse tietoisia.

Toinen osatutkimus – mediakuva:

Toisessa osatutkimuksessa keskityttäisiin tutkimaan median käyttämää kieltä, kuvia ja videokuvaa osana lastensuojelua koskevaa uutisointia, sanomalehdissä, tv-uutisissa ja verkkouutisissa. Tutkimuksessa tutkittaisiin miten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria, heidän vanhempiaan ja työntekijöitä kuvataan uutismateriaalissa. Tarkasteltaisiin asioita, kuten sitä, minkälaisia tarinoita mediassa kerrotaan, ketkä niitä kertovat ja mistä positiosta niitä kerrotaan? Kuka ja kenellä on mahdollisuus osallistua mediassa käytävään keskusteluun lastensuojelusta?

Toisen osatutkimuksen kohteena olisivat erityisesti virallisten ja vakiintuneiden medioiden tuottama materiaali.

Kolmas osatutkimus – kokemuksista syntyvä kuva:

Kolmannessa osatutkimuksessa pysähdyttäisiin tutkimaan lastensuojelun asiakkaana olevien ja olleiden lasten ja nuorten, lasten ja nuorten vanhempien ja lastensuojelun ammattilaisten kokemuksia käytetystä kielestä, kuvituksista sekä niiden synnyttämistä mielikuvista.

Lisäksi osatutkimuksessa tutkittaisiin sellaisten lasten, nuorten ja aikuisten ajatuksia lastensuojeluun liittyvästä kielestä, kuvituksista ja mielikuvista, joilla ei ole suoraa henkilökohtaista kokemusta tai liittymäpintaa aiheeseen.

Tehtäisiin vertailevaa tutkimusta siitä, eroavatko tulkinnat käytetystä kielstä, kuvituksesta ja mielikuvista lastensuojeluun liittyen niiden lasten, nuorten ja aikuisten välillä, joilla on suoraa kosketuspintaa lastensuojeluun niiden ihmisten tulkinnoista, joilla tätä kosketuspintaa ei ole.

Neljäs osatutkimus – epävirallinen kuva:

Viimeisessä osatutkimuksessa lastensuojelun kieltä, kuvituksia ja mielikuvia tutkittaisiin epävirallisissa yhteyksissä, kuten sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Minkälainen kuva lastensuojelusta piirtyy epävirallisissa kanavissa? Ketkä ja mistä positiosta näissä kanavissa toimitaan sekä puhutaan?

Neljännessä osatutkimuksessa olisi mahdollista tarkastella esimerkiksi tilanteita, joissa epävirallisilla alustoilla äänessä ovat lastensuojelun ammattilaiset ja ensisijaisina keskustelijoina ja kommentoijina nuoret.

Yhteistä kaikille osatutkimuksille:

Tutkmishankkeen työskentelyssä otettaisiin vahvasti eri toimijat mukaan sen suunnitteluun, toteutukseen ja tulosten analysointiin. Sen lisäksi, että tutkimushanke yhdistäisi eri tieteenaloja, sen tulisi ottaa mukaan myös tutkimuksen kannalta keskeiset kohderyhmät eli lastensuojelun ammattilaiset, lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa. Tutkimushankkeessa tulisi siis nojata yhteistutkimuksen periaatteisiin, jossa oman viiteryhmänsä edustajat voisivat esimerkiksi osallistua sen viiteryhmän tutkimusasetelmien suunnitteluun, toteutukseen ja analysointiin. Tutkimushankkeessa tulisi pitää yllä myös kehittävää työotetta, jossa jokaisessa osatutkimuksessa keskityttäisiin tiedon tuottamisen lisäksi myös mahdollisten ratkaisujen etsintään, joilla kielteisiin mielikuviin ja ennakkoluuloihin voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan.

Tutkimushankkeen tulokset

Tutkimushankkeen tuloksena syntyisi monitieteistä tietoa lastensuojelusta, kielestä, kuvituksista ja mieikuvista. Tiedon avulla olisi mahdollista luoda vaikuttavia toimintapapoja, joilla pystyttäisiin vaikuttamaan leimallisiin ennakkoasenteisiin, jotka vaikuttavat kielteisesti lasten ja nuorten elämään.

Tutkimushankkeen tuottamaa tietoa olisi mahdollista hyödyntää uudenlaisen kielen luomisessa ja tuomisessa osaksi lastensuojelua. Lastensuojelukentällä olisi mahdollista käyttää sellaista kieltä, joilla kielteisten mielikuvien syntymistä voitaisiin ehkäistä. Journalisteille ja median toimijoille olisi mahdollista luoda eettistä koodistoa, kuinka lastensuojelusta on mahdollista uutisoida eettisesti ja rehellisesti.

Tutkimushankkeen keskeisenä tuloksena voitaisiin pitää myös sen tuottamaa tietoa siitä, miten lastensuojeluun liittyvä kieli, kuvitukset ja mielikuvat koetaan sekä miten ne vaikuttavat ihmisiin. Tietoa tuotettaisiin myös virallisten lähteiden ulkopuolelta ja tulevaisuudessa tunnistettaisiin paremmin lastensuojelun kieli, kuvitukset ja mielikuvat osana sosiaalista mediaa sekä erilaisia keskustelupalstoja.

Tutkimushankkeen pitkäaikaiset vaikutukset

Tutkimushankkeen avulla pystyttäisiin luomaan pohjaa pitkäjänteiselle ja vaikuttavalle lastensuojelua koskevan viestinnän ja kielen uudistamiselle, jonka vaikutuksena lasten, nuorten ja perheiden ongelmia olisi mahdollista ennaltaehkäistä sekä lastensuojelun asiakkaana olevien lasten hyvinvointi lisääntyisi leimallisten ennakkoasenteiden vähentyessä

Lopuksi

Lastensuojelun leima on todellinen ja se koskettaa merkittävää osaa suomalaisista. Lastensuojelun kieleen, kuvituksiin ja mielikuviin vaikuttamalla on mahdollista vaikuttaa lasten, nuorten ja perheiden avun saantiin sekä pärjäävyyden vahvistamiseen arjessa. Tuloksekas ja vaikuttava toiminta tarvitsee tuekseen laadukasta, monitieteistä ja mahdollisimman laajaa tutkimusta. Kaikkea tutkimusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla ja voi olla, että edellä esitetyt tutkimisasetelmat ja -pohdinnat eivät vastaa tutkimuksen tekemisen todellisuutta. Reitti haluttuihin tuloksiin voi olla myös hyvin toisenlainen.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että lastensuojelun tutkimus kaipaa tieteiden välistä rajoja ylittävää yhdessä tekemistä. Tuhansille lapsille ja nuorille kokemukset syrjinnästä ovat arkipäivää. Tutkimuksella ja tiedolla tämä olisi mahdollista muuttaa tulevaisuudessa, kuka siis tarttuisi tutkimusaiheeseen?

Tekstissä laajaa ja monimutkaista ilmiötä on tarkasteltu aika suoraviivaisesti. Sen tarkoitus ei ole olla täydellinen tutkimussuunnitelma vaan mahdollisesti virittää ajatuksia ja jopa keskustelua. Lähteitä on käytetty aika sattumanvaraisesti eikä tekstissä ole otettu kantaa oman osaamiseni ulkopuolisiin seikkoihin, joihin liittyvät mm. representaation ja toiseuden käsitteet.

Lähteet: