Paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori

Kesäkuussa sain iloisia uutisia: minut valittiin Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtoriksi kahden vuoden määräaikaiseen tehtävään. Ilon, innostuksen ja mahdollisuuksien täyteisten ajatusten jälkeen mieleeni hiipi epäilys, jännitys ja epävarmuus – miten pärjään tehtävässä, joka on minulle täysin uusi ja vieras? Monenlaiset tunteet uuden kynnyksellä ovat tietysti täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä, mutta tartuin siitä huolimatta toimeen.

Työuralleni on ollut leimallista, että kaikessa toiminnassa otetaan mukaan ne ihmiset, joihin toiminta vaikuttaa. Niinpä päätin lähestyä myös tätä uutta tehtävää minulle luontaisella tavalla: orientoiduin sosiaalialan lehtorin rooliin kuulemalla ihmisiä, joilla on kokemusta sosionomikoulutuksesta.

Joukkoistin kysymyksen ja pyysin ajatuksia sosionomikoulutukselta laajalta eri ammattikorkeakouluissa sosionomiksi opiskelleilta ihmisiltä. Sain lukuisia kommentteja aiheeseen liittyen. Yksi kommentti saattoi olla yhden lauseen tai usean virkkeen mittainen. Kommenttien perusteella oli erotettavissa yhteensä 117 erillistä ajatusta siitä, millainen sosionomikoulutuksen lehtori on – tai ei ole – paras mahdollinen.

Aineistolle tehtiin kevyt sisällönanalyysi. Nämä 117 alkuperäisilmaisua pelkistettiin yläkäsitteiksi, ja sen jälkeen ne teemoiteltiin neljän aineistosta nousevan teeman mukaisesti: opetuksen sisällöt, opetuksen tavat, opetuksen käytännöt ja oppimisen mahdollistaminen. Teemat ovat keinotekoisia ja menevät osittain limittäin. Seuraavaksi käyn läpi jokaisen teeman hieman tarkemmin.

Opetuksen sisällöt

Opetuksen sisältöjä koskevissa vastauksissa korostui ylivoimaisesti työelämälähtöisyys. Lähes kaikissa tätä teemaa käsittelevissä kommenteissa todettiin, että huippulehtori ammentaa opetukseensa käytännön kokemuksia ja kertoo esimerkkejä sosiaalialan työstä. Vastaajat arvostavat sitä, että teoria kytkeytyy elävään elämään käytännön esimerkkien kautta. Moni mainitsi muistavansa parhaiten ne opettajat, joilla oli runsaasti käytännön työkokemusta ja jotka pystyivät jakamaan kokemuksia omasta työhistoriastaan. Työelämälähtöisyys ja käytännönläheisyys motivoivat opiskelijoita ja tekevät opitusta helpommin ymmärrettävää.

“Itselle on parhaiten jääneet mieleen he, joilla oli paljon käytännön esimerkkejä työelämästä eli paljon alan (monipuolista) työkokemusta.” – Vastaaja 1

Työelämälähtöisyyden ohella esiin nousivat ajantasaisuus ja moniäänisyys opetuksen sisällöissä. Vaikka oman kokemuksen jakamista arvostetaan, osa vastaajista varoitti, ettei opetus saa jäädä yhden henkilön kokemusten värittämäksi tai vanhentuneeksi. Hyvä lehtori ei keskity siihen, miten asiat olivat, vaan ymmärtää nykyhetken käytännöt. Toisin sanoen opettajalla tulisi olla tuoretta kokemusta alalta tai ainakin aktiiviset yhteydet kenttään, jotta nykypäivän sosiaalialan ilmiöt välittyvät opetuksessa. Lisäksi mainittiin, että vierailijaluennot ja esimerkit eri asiakasryhmistä lisäävät sisältöjen monipuolisuutta ja laajentavat näkökulmaa. Näin opiskelijat saavat eväitä tulevaisuuteen muutenkin kuin vain opettajan kautta.

“Sellanen joka huomioi ettei opetus jää yksipuoliseksi oman työkokemuksen näkökulmasta puhumiseksi. Monipuolisia vierailijoita luennoille, kokemukset eri asiakasryhmistä kiinnostaa.” – Vastaaja 2

Parhaat lehtorit herättävät myös kriittistä ajattelua ja tunnistavat oman tietämyksensä rajat. Useampi vastaaja toivoi, että opettaja haastaisi opiskelijoiden ajatuksia ja pyytäisi heitä perustelemaan näkemyksiään. Vastaajat arvostivat myös sitä, että opettaja myöntää reilusti, jos ei tiedä jotain, ja on valmis etsimään vastauksia yhdessä opiskelijoiden kanssa. Muutamissa vastauksissa muistutettiin, että sosiaaliala on luonteeltaan yhteiskunnallinen, ja tämän tulisi näkyä myös lehtorin opetuksessa.

Opetuksen tavat

Enemmistö vastaajista painotti keskustelevan otteen merkitystä opetuksessa. Vastaajat arvostivat opettajia, jotka aktiivisesti tukevat ryhmän osallistumista keskusteluihin ja antavat tilaa erilaisille mielipiteille. Keskusteleva ilmapiiri lisää opiskelijoiden mahdollisuuksia tuoda esiin omia kokemuksiaan ja kysymyksiään, mikä syventää oppimista. Tärkeää on kuitenkin, että opettaja ohjaa keskustelua. Hyvä lehtori pitää keskustelun asiassa, jottei aihe rönsyile liikaa sivupoluille. Näin saavutetaan tasapaino, jossa opiskelijalähtöinen dialogi ei muutu holtittomaksi jutusteluksi vaan palvelee kurssin tavoitteita.

“Keskusteleva ote, mutta taito pitää keskustelu asiassa ja päättää keskustelut riittävän ajoissa. Oma kokemus on se, että keskustelulle annettiin liikaakin tilaa ja oma oppimiskokemus kärsi, kun aihe rönsyili aivan muualle, eikä alkuperäiseen keskusteluun palattu.” – Vastaaja 3

Monipuoliset opetusmenetelmät nousivat toisena vahvana teemana esiin. Opetuksessa kaivataan vaihtelevuutta oppimisen mahdollistajana. Yksipuolisuutta haluttiin välttää sekä luentojen että ryhmätöiden osalta: sekä pelkkä opettajan monologi että jatkuvat ryhmätyöt ilman opettajan panosta koettiin puuduttaviksi ääripäiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että paras lehtori hyödyntää erilaisia työskentelymuotoja: sopivassa suhteessa perinteistä luennointia, yhteistä keskustelua, pienryhmätehtäviä, harjoituksia, audiovisuaalisia materiaaleja ja niin edelleen. Myös vierailut oikeisiin työpaikkoihin tai muut käytännön harjoitteet mainittiin antoisina oppimismetodeina, jotka auttoivat opiskelijoita löytämään omia mielenkiinnon kohteitaan. Monipuolisuus varmistaa, että eri tavoilla oppivat opiskelijat löytävät itselleen mielekkäitä tapoja omaksua asioita, eikä kukaan turhaudu yhteen tapaan. Monipuolisuutta kaivattiin myös kurssien tehtävissä, eikä esimerkiksi pelkkiä esseitä tai oppimispäiväkirjoja.

“Luennoilla ei pelkkää luennointia, mutta ei myöskään pelkkiä keskusteluita. Kohtuus siis kaikessa.” – Vastaaja 4

Tavoitteellisuus ja valmistautuminen nähtiin niin ikään tärkeänä elementtinä opetuksessa. Hyvä lehtori on etukäteen miettinyt, mitä kullakin opetuskerralla halutaan saavuttaa ja mitä sisältöjä painottaa. Tällöin opetustuokion punainen lanka on selkeä. Vastaavasti toivottiin, että opetusaikaa ei tuhlata epäolennaisuuksiin. Opiskelijat arvostivat myös opettajan innostusta ja asiantuntemusta aihettaan kohtaan. Kun lehtori on aidosti kiinnostunut opettamastaan aiheesta, se näkyy opetuksessa ja tarttuu opiskelijoihinkin. Innostus yhdistettynä suunnitelmallisuuteen tekee opetuksesta ryhdikästä ja motivoivaa.

“Opettaja, joka on selkeästi nähnyt vaivaa tunnin/kurssin eteen on itselleni aina positiivinen ilmestys.” – Vastaaja 5

Rakentavan palautteen antaminen on osa hyviä opetustapoja. Muutamissa kommenteissa korostui palautteen merkitys: opiskelijat toivoivat saavansa suullista tai kirjallista palautetta edistymisestään pelkkien numeroarvosanojen sijasta. Toisaalla mainittiin, että parhaat opettajat antoivat palautetta myös oppituntien aikana, eikä pelkästään kirjallisissa töissä. Palautteen kautta opiskelijalle konkretisoituu, mitä on jo hallinnut ja mitä voisi vielä parantaa.

“Mä pidin eniten niistä opettajista, jotka antoivat suoraan rakentavaa palautetta. Koska oppimassahan siellä ollaan.“ – Vastaaja 6

Vastaajat kuvasivat vastauksissaan myös sellaisia tapoja, joita he toivoivat vältettävän opetuksessa. Näitä olivat pakottaminen muun muassa kiusallisiki koettuihin tutustumisleikkeihin, opetuksen ulkoistaminen opiskelijoille esimerkiksi erilaisten pari- ja ryhmätöiden kautta sekä rajattomiksi ja rönsyileviksi koetut keskustelut yhteisissä opetustilanteissa.

Opetuksen käytännöt

Opetuksen käytäntöihin liittyvissä vastauksissa korostuu toiminnan ja viestinnän selkeys. Suuri osa vastaajista nosti esiin, että ihanteellisella lehtorilla on selkeät raamit opettamilleen kokonaisuuksille. Opiskelijan näkökulmasta on tärkeää, että kaikki olennainen informaatio on saatavilla selkeästi ilman epäselvyyksiä. Vastauksissa toistui myös tehtävänantojen selkeys. Parhaan mahdollisen lehtorin ohjeistus on yksiselitteistä ja ymmärrettävää – hän kertoo tarkasti, mitä opiskelijan tulee tehdä, mihin mennessä ja millä arviointikriteereillä. Myös kurssimateriaalien organisointi ja ulkoasu vaikuttavat: diojen tekstin tulee olla tarpeeksi suurta ja selkeää luettavaa, ja oppimisympäristön, kuten esimerkiksi Moodlen, sisällön loogisesti jäsenneltyä. Selkeys ulottuu myös aikatauluihin ja suunnitelmien johdonmukaisuuteen: vastaajat pitivät tärkeänä, ettei kurssin rakennetta tai sovittuja aikatauluja muuteta yllättäen kesken kaiken ilman hyvää syytä.

“Jos käyttää dioja, käyttää niissä sellasta fonttia, josta tavallinenkin kuolevainen saa selvää.” – Vastaaja 7

“Selkeät tehtävänannot” – Vastaaja 8

Toisena keskeisenä käytännön tekijänä pidettiin lehtorin saavutettavuutta ja yhteydenpitoa. Useissa vastauksissa tuotiin esiin turhautumista opettajiin, joita on vaikea tavoittaa ja joilta ei saa vastauksia. Vastauksissa toistuivat kokemukset siitä, että vastaajat olivat jääneet epätietoisuuteen tai opettajaan ei ollut saanut yhteyttä. Vastauksissa toivottiinkin, että lehtori lukee ja vastaa sähköposteihin kohtuullisessa ajassa ja on läsnä opiskelijoille. Saavutettavuus ulottuu myös ohjaukseen: opiskelijoiden ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen tietoa tai tukea kurssin aikana.

“Vastaa myös opiskelijoiden sähköposteihin ajallaan, eikä vasta kun on useamman viikon ajan kysellyt samasta asiasta…” – Vastaaja 9

“On tavoitettavissa muutenkin kuin savumerkeillä joka 3. vuosi juhannusyönä klo 00.06 Suomen korkeimman patsaan takana lannevaatteessa.” – Vastaaja 10

Paras mahdollinen lehtori ottaisi opetuskäytännöissä huomioon myös erilaiset tarpeet luomalla myös joustavia opetusjärjestelyjä tarvittaessa. Opetusjärjestelyjen osalta huomiota toivottiin kiinnitettävän erityisesti ryhmätyöskentelyyn, ja yhtenä ratkaisuna esitettiin ryhmiin jakautumista opiskelijoiden tavoitteiden mukaisesti. Vastauksissa toistui kokemus ryhmätyöskentelystä, jossa osa ryhmän jäsenistä kantoi suurimman vastuun toisten panoksen ollessa vähäisempää. Osana joustavia opetusjärjestelyjä pidettiin myös esimerkiksi mahdollisuutta yksilösuorituksiin ryhmässä tekemisen sijasta.

Oppimisen mahdollistaminen

Opiskelijoiden yhdenvertainen ja samaan aikaan kuitenkin yksilöllinen kohtelu toistui vastauksissa. Käytännössä jokaisessa tätä osa-aluetta koskevassa kommentissa mainittiin, että paras mahdollinen lehtori kohtaa opiskelijan yksilönä ja tasavertaisena. Opettaja ei tee mielivaltaisia eroja opiskelijoiden välille, ei nosta suosikkeja eikä toisaalta leimaa ketään. Hyvällä lehtorin kohtaamistaidot korostuvat, hän on aidosti läsnä ja opiskelijoille jää nähdyksi ja kuulluksi tullut olo jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan merkitse kylmän tasapäistävää kohtelua, vaan pikemminkin oikeudenmukaisuutta. Jokaiselle annetaan tarvittaessa yksilöllistä tukea, mutta myös samanlaiset mahdollisuudet ja vaatimukset soveltuvin osin.

“Lehtori, joka kohtaa opiskelijat yksilöinä, ja opiskelijalle jää kanssakäymisestä nähty olo.” – Vastaaja 11

Hyvä lehtori ymmärtää, että opiskelijoilla on muutakin elämää kuin koulu ja ottaa erilaiset elämäntilanteet sekä huomioon.  Tämä ei tarkoita vaatimustason laskua, vaan joustavaa asennetta opetukseen. Tarvittaessa voidaan sopia erityisjärjestelyistä, kuten lisäajasta tentteihin, tai priorisoida, mikä on tärkeintä opinnoissa ja mihin voi panostaa vähemmän. Ihanteellinen lehtori on inhimillinen, joka ymmärtää myös opiskelijoiden erilaisia oppimisen tapoja ja tuen tarpeita.

“Hyvä lehtori on inhimillinen ja ymmärtää, että opiskelun lisäksi on myös muuta elämää. Kaikki eivät aina panosta kuten toivoo, vaan voivat keskittyä johonkin toiseen kurssiin enemmän.” – Vastaaja 12

Hyvä lehtori ymmärtää myös, että opiskelijoiden erilaiset taustat ja elämäntilanteet. Sosiaalialan koulutukseen tulevien opiskelijoiden kirjo on laaja: kaikilla ei ole aiempaa kokemusta alalta, kun taas osa saattaa olla jo työskennellyt pitkäänkin sosiaalialan tehtävissä. Vastaajat arvostivat lehtoria, joka tunnistaa tämän ja ottaa sen huomioon opetuksessa. Ihanteellinen opettaja virittää opetuksen niin, että aloittelijat pääsevät mukaan ja oppivat perusteet, mutta kokeneemmatkin opiskelijat saavat haastetta ja uutta sisältöä eivätkä turhaudu.

Yhteenveto

On kiinnostavaa tarkastella paitsi sitä, mitä vastauksissa mainittiin ja mitkä asiat toistuivat, myös sitä, mitä ei mainittu tai mikä sai vain yksittäisiä huomioita. Vastauksissa korostuivat erityisesti yleiset ja opettamiseen liittyvät asiat. Opintojen kannalta merkittävistä kokonaisuuksista, kuten harjoitteluista tai opinnäytetyöstä, ei tullut mainintoja. Vaikka lehtorin rooli näissä on pienempi, on kiinnostavaa, että niitä ei vastauksissa mainittu. Hieman yllättäen kokemusasiantuntijat ja tutkimus mainittiin vain kerran. Molemmat ovat minulle tärkeitä teemoja, joita aion tuoda vahvasti osaksi opintoja. Työelämälähtöisyyden korostuminen on toki luonnollista ammattikorkeakoulukontekstissa.

Tämän aineiston perusteella paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori on työelämälähtöinen, sopivan kriittinen, ajankohtaisista asioista perillä, keskusteleva, monipuolinen, tavoitteellinen, ymmärrettävä, lisäarvoa opiskelijoille tuottava ja palautettava antava. Lisäksi paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori on opiskelijoiden saavutettavissa ja yhteydenpito toimii, viestintä ja opetusmateriaalit ovat selkeitä ja opetusjärjestelyt ovat joustavia. Lisäksi lehtori ymmärtää ja ottaa huomioon opiskelijoiden erilaisia elämäntilanteita, tuen tarpeita ja oppimisen tapoja sekä kohtelee ja kohtaa opiskelijoita yhdenvertaisesti.

Listaus tarpeista ja toiveista on aika hengästyttävä. Onneksi työtä ei tehdä yksin, eikä yhden ihmisen tarvitse olla kaikille kaikkea. Omaan parasta voi kuitenkin aina tavoitella. On rikkaus, että sosiaalialan koulutuksessa, on monenlaisia lehtoreita monipuolisella kokemuksella ja osaamisella varustettuna.

Parhaan mahdollisen sosionomikoulutuksen lehtorin ainekset tiivistettynä:

• Työelämälähtöinen
• Kriittinen (sopivasti)
• Ajankohtainen
• Keskusteleva
• Monipuolinen
• Tavoitteellinen
• Ymmärrettävä
• Palautettava antava
• Lisäarvoa tuottava
• Fasilitointitaidot kunnossa
• Saavutettava ja toimiva yhteydenpito
• Selkeä viestintä ja toimiva yhteydenpito
• Joustavat opetusjärjestelyt
• Erilaiset elämäntilanteet huomioon ottava
• Yhdenvertainen kohtelu ja kohtaaminen
• Erilaiset oppijat ja tuen tarpeet huomioon ottava