Koskelan henkirikoksen yhteydessä katse on kääntynyt lastensuojeluun. Poliisi on kertonut selvittävänsä lastensuojelun ja koulun toimia [1]. Ylen tietojen mukaan viranomaiset pettivät henkirikoksen uhriksi joutuneen lapsen [2]. Tapauksen tarkastelu ja selvittäminen onkin tärkeää, jotta vastaavanlaiselta turvaverkkojen pettämiseltä voitaisiin tulevaisuudessa välttyä. Koulun ja lastensuojelun lisäksi olisi toivottavaa, että polisi tarkastelisi omaa ohjeistustaan aiheeseen liittyen, sillä nykyisellään poliisi ei pääsääntöisesti kirjaa tai käynnistä kadonneen henkilön etsintää, jos lapsi ei palaa sijaishuoltopaikkaan [3].

En useammasta syystä halua spekuloida tai tarkastella Koskelan tapausta tämän enempää tässä kirjoituksessa, vaan toivon, että jokainen lapsi, nuori ja aikuinen, joita tapaus jollain tavalla koskettaa, saa tarvitsemansa avun ja tuen.

Suomea ja suomalaista lastensuojelua ravisteli poikkeuksellisen vahvasti 2010-luvun alkupuoliskolla Vilja-Eerikan murhatapaus, jossa 8-vuotias tyttö kuoli äitipuolensa ja isänsä julman kaltoinkohtelun ja väkivallan seurauksena. Tapaus käynnisti osaltaan monenlaisia selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia, mutta miten ne ovat toteutuneet?

Lastensuojelun Keskusliitto on tarkastellut osaltaan näiden toteutumista laajemmin omassa selvityksessään ”Lastensuojelun uudistukset – liian pieniä tekoja?” vuonna 2018 [4].

2010-luvun lastensuojelua koskevia selvityksiä

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja kutsuttiin vuonna 2012 johtamaan selvitysryhmää, jonka tehtävä oli arvioida mm. lastensuojelun ongelmia, palveluiden toimivuutta, johtamista, toimintamalleja ja tehdä toimenpide-ehdotuksia näissä esiintyvien ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi. Selvitysryhmän raportti julkaistiin vuonna 2013. Loppuraportissa ryhmä esitti yhteensä 54 toimenpide-ehdotusta, joiden toimeenpanolla lastensuojelua tulisi uudistaa ja kehittää [5].

Selvitysryhmän 54:stä toimenpide-ehdotuksesta 17 on toteutunut osittain ja 37 ei ollenkaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto teki tuloksellisuustarkastuskertomuksen lastensuojelusta vuonna 2012. Viraston tarkastuskertomuksen lopussa esitetään kannanotot, joita tässä kohtaa tarkastellaan toimenpide-ehdotuksina. Tarkastusviraston loppuraportissa esitetään 15 toimenpide-ehdotusta [6].

Valtiontalouden tarkastusviraston 15:stä toimenpide-ehdotuksesta kolme on toteutunut osittain ja 12 ei ollenkaan.

Syksyn 2012 kiivas keskustelu lastensuojelun tilanteesta sai myös Kuntaliiton selvittämään lastensuojelun tilannetta kysymällä siitä kunnilta. Kyselyn pohjalta Kuntaliitto julkaisi raportin vuonna 2013, jossa esitettiin kolmekymmentä toimenpide-ehdotusta lastensuojelun kehittämiseksi [7].

Kuntaliiton raportissa esitetyistä kolmestakymmenestä toimenpide-ehdotuksesta yksi on toteutunut, viisi on toteutunut osittain ja 24 ei ollenkaan.

Vuonna 2018 lastensuojelu oli jälleen kriisissä ja tilannetta kutsuttiin selvittämään ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Yhdessä selvitysryhmänsä kanssa selvityshenkilö Kananoja julkaisi raportin, jossa esitettiin 57 toimenpide-ehdotusta, joilla lastensuojelun toimintaedellytyksiä ja laatua voitaisiin parantaa [8]. Näistä toimenpide-ehdotuksista 15 liittyi kiinteästi viime hallituskauden sote-uudistukseen, joten niiden toteutumista ei ole arvioitu.

Selvityshenkilön loppuraportissa esitetyistä 42:stä toimenpide-ehdotuksesta yksi on toteutunut, kolme on toteutunut osittain ja 38 ehdotusta ei ole toteutunut ollenkaan.

Pohdintaa

Edellä kuvatuissa selvityksissä on esitetty yhteensä 141 toimenpide-ehdotusta lastensuojelun tilanteen parantamiseksi. Kokonaisuudessaan toimenpide-ehdotuksista on toteutunut kaksi, osittain 28 ja ei ollenkaan 111. Toimenpide-ehdotukset eivät ole täysin irrallaan toisistaan vaan samoja esitettyjä toimenpiteitä on ehdotettu useissa eri selvityksissä. Tässä yhteydessä toimenpide-ehdotukset, jotka on tulkittu osittain toteutuneiksi, tarkoittavat esimerkiksi yksittäisiä lakimuutoksia, lyhyitä hankkeita, yksittäisiä koulutuskokonaisuuksia ja vastaavia, joissa on jossain määrin edes tartuttu asiaan. Niidenkin ehdotusten kohdalla, joiden ei ole tulkittu toteutuneen lainkaan, on saattanut tapahtua pieniä parannuksia osana laajempaa kehittämistyötä. Kansallisesti niiden toteutumiseen ei ole kuitenkaan suoraan panostettu.

Edellä esitettyjen lastensuojelua koskevien selvitysten lisäksi on tehty monia muita aihepiiriä koskevia selvityksiä, joita ei tässä kohtaa sen tarkemmin tarkasteltu, mutta joissa näkyvissä on sama trendi; selvityksiä ja ehdotuksia tehdään, mutta niitä ei toimeenpanna. Viimeisimmät lastensuojelua ja erityisesti sijaishuoltoa koskevat toimenpide-ehdotukset on esitetty tällä viikolla [9,10].

Näiden lisäksi esimerkiksi Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto on vuosikertomuksessaan nostanut lastensuojelun puutteet yhdeksi Suomen kymmenestä keskeisestä perus- ja ihmisoikeusongelmasta ja valtioneuvoston oikeuslanserin vuoden vuosikertomuksessa vuodelta 2019 lastensuojelun puutteet nostetaan laajasti esiin [11,12].

Haasteet, puutteet ja ongelmat ovat siis hyvin tiedossa ja niiden korjaamiseksi on esitetty monenlaisia toimenpide-ehdotuksia. Jostain syystä näihin näihin tarttumiseksi ei ole ollut riittävästi tahtoa. Ongelmia on koitettu ratkaista lähinnä lastensuojelulakia muuttamalla ja sitä onkin muutettu ahkerasti. Nykyinen lastensuojelulaki tuli voimaan vuonna 2008. Tämän jälkeen lakia onkin muutettu yhteensä yli 20 kertaa, ja uudet suunnitellut muutokset ovatkin taas tulossa [13, 14].

Jotain on tapahduttava

Mikään systeemi ei voi koskaan olla täydellinen epätäydellisessä maailmassa. Erilaisia yhteiskuntaa puhuttelevia ja ravistelevia tapahtumia tullaan siis valitettavasti kohtaamaan tulevaisuudessakin. Vaikka emme pystyisi poistamaan kaikkia lapsia, nuoria ja ihmisiä ylipäätään kohtaavia tragedioita, ei se tarkoita, ettei meidän tulisi tehdä ehdottomasti kaikkea niiden ennaltaehkäisemiseksi.

Lastensuojeluun tulee panostaa ja jotain on tapahduttava tai muutosta ei synny. Yksittäiset toimenpiteet, kuten jälkihuollon ikärajan nostaminen ja sosiaalihuollon ammattihenkilölaki, ovat arvokkaita ja vievät toimintaa eteenpäin. Samoin yksittäisissä hankkeissa tai tutkimuskokonaisuuksissa voidaan oppia, kehittää ja luoda uusia, parempia, tapoja toimia. Mikään yksittäinen temppu ei kuitenkaan korjaa lastensuojelun rakenteellisia puutteita, joiden korjaamatta jättäminen tulee kalliiksi niin lapsille ja nuorille kuin yhteiskunnallekin.

Ensimmäiseksi meidän on varmistettava se, että niin lastensuojelussa kuin muissa palveluissa, aikuisilla on riittävästi aikaa kohdata, olla läsnä ja kuulla lapsia ja nuoria. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi panostamalla henkilöstöön määrään, jaksamiseen, johtamiseen ja digitalisaatioon. Vuorovaikutuksessa tapahtuvaa työtä ei voi tehdä ilman vuorovaikutusta.

Lähteet: