Kategoria: Yleinen

Tässä jaksossa Onni ränttää tietoisuuden lisäämisestä ja kyseenalaistaa ajatuksen, että yhteiskunnalliset ongelmat ratkeaisivat yksinkertaisesti kertomalla ihmisille lisää faktoja. Jakso lähtee liikkeelle epämukavasta väitteestä: tieto ei automaattisesti muutu toiminnaksi.

Jaksoon: https://rss.com/podcasts/onni-ranttaa/2580026/

Räntissä pureudutaan niin sanottuun informaation puutemalliin, joka ohjaa monia kampanjoita ja viestintästrategioita. Oletus on, että ihmiset toimisivat “oikein”, jos heillä olisi vain tarpeeksi tietoa. Todellisuudessa tietoisuuden ja toiminnan välissä on kuilu: ihmiset eivät ole puhtaasti rationaalisia toimijoita, ja hyväkin tieto voi jäädä täysin vaille vaikutusta.

Jakso nostaa esiin myös sen, että tietoisuuden lisääminen voi kääntyä itseään vastaan. Kampanjat voivat aktivoida vastareaktioita, vahvistaa vastustavia ryhmiä, tavoittaa täysin väärän yleisön tai antaa haitallisia vihjeitä niille, jotka osaavat hyödyntää niitä.

Lastensuojelun näkökulmasta jakso pysähtyy erityisesti siihen, miten tietoisuutta yritetään usein lisätä äärimmäisten tapausten ja tragedioiden kautta. Tällainen viestintä voi vahvistaa stigmaa ja kielteisiä mielikuvia asiakkaista, samalla kun nyanssit, arki ja myönteiset kehityskulut jäävät näkymättömiin.

Lopuksi räntti kääntyy kohti vaihtoehtoja. Mitä jos viestinnässä mitattaisiinkin näkyvyyden sijaan todellista toimintaa? Mitä jos viestintä kohdennettaisiin tarkasti eikä “kaikille”? Jakso haastaa myös fokusta sirpaloivan teemapäivä-ajattelun ja kysyy, pitäisikö tietoisuuden lisäämisen sijaan rakentaa laajempaa solidaarisuutta ja yhteistä vaikuttamista.

Tässä jaksossa ei julisteta, että tieto olisi turhaa. Sen sijaan väitetään suoraan: tietoisuuden lisääminen tietoisuuden vuoksi on usein resurssien hukkaamista, ja joskus jopa haitallista.

Lisää aiheesta:

Stop Raising Awareness Already: https://ssir.org/articles/entry/stop_raising_awareness_already

Kuka tutkisi lastensuojelun kieltä, kuvitusta ja mielikuvia?: https://onniwestlund.fi/2021/06/21/kuka-tutkisi-lastensuojelun-kielta-kuvitusta-ja-mielikuvia/

Tässä podcastin jaksossa Onni ränttää lastensuojelututkimuksen tilasta ja tulevaisuudesta. Lastensuojelututkimusta tehdään Suomessa enemmän kuin koskaan, mutta määrän kasvu ei ole ratkaissut tutkimuksen syviä rakenteellisia ja rahoituksellisia ongelmia. Jakso kysyy, millaisella pohjalla lastensuojelun tietoperusta todellisuudessa lepää.

Jaksoon: https://rss.com/podcasts/onni-ranttaa/2572606/

Räntissä käydään läpi lastensuojelututkimuksen edellytysten pitkäaikaista laiminlyöntiä. Tutkimuksen rakenteiden ja rahoituksen vahvistamisesta on esitetty vetoomuksia jo 1980-luvun lopulta lähtien, mutta pysyviä parannuksia on saatu vähän.

Jakso pureutuu myös tutkimusrahoituksen pirstaleisuuteen ja haavoittuvuuteen. Rahoitus on usein lyhytjänteistä ja hankemuotoista, mikä estää tiedon kumuloitumista ja pitkäkestoisten tutkimusohjelmien rakentamista. Lastensuojelututkimus on lisäksi vaarallisen riippuvainen yksittäisistä valtion rahoitusinstrumenteista, jotka ovat alttiita poliittisille päätöksille ja leikkauksille. Samalla tutkimus(rahoitus) on painottunut vahvasti sosiaalityöhön, mikä kaventaa kokonaiskuvaa lastensuojelusta ilmiönä.

Lopuksi jakso käsittelee ehdotusta uudesta suunnasta: lastensuojelun tutkimussäätiön perustamisesta. Ajatuksena on siirtyä vetoomuksista konkreettisiin rakenteisiin ja luoda säätiö, joka keräisi laajaa pääomaa esimerkiksi yrityksiltä, järjestöiltä ja yksityishenkilöiltä. Tavoitteena olisi turvata lastensuojelututkimuksen riippumattomuus ja jatkuvuus tulevaisuudessa

Lastensuojelututkimuksen loistava tulevaisuus ei synny itsestään, vaan vaatii rohkeutta, yhteistä sitoutumista ja uudenlaista tapaa rakentaa tutkimuksen rakenteet vuosikymmeniksi eteenpäin.

Aiheeseen liittyvää:

Lastensuojelututkimuksen loistava tulevaisuus: https://onniwestlund.fi/2025/03/10/lastensuojelututkimuksen-loistava-tulevaisuus-2/

Lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310216783

Lastensuojelun tieto ja tutkimus: Asiantuntijoiden näkökulma: https://doi.org/10.57049/nts.336

Tässä podcastin jaksossa Onni ränttää lastensuojelun markkinoistumisesta ja siitä, miten nopeasti ja pitkälti hallitsemattomasti lastensuojelun sijaishuolto on Suomessa muuttunut markkinaehtoiseksi toiminnaksi. Muutos on ollut niin nopea, että sen seurauksia on ehditty pohtia huomattavasti vähemmän kuin sen mittakaava edellyttäisi.

Jaksoon: https://rss.com/podcasts/onni-ranttaa/2572586/

Jakso pureutuu periaatteelliseen ristiriitaan, joka syntyy, kun lastensuojelua tuotetaan osakeyhtiölogiikalla. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, kun taas lastensuojelun perimmäinen tavoite on turvata lapsen kasvu ja mieluiten tehdä itsensä tarpeettomaksi. On epärehellistä ja laiskaa väittää, etteikö tämä ristiriita olisi todellinen. Samalla jakso tekee näkyväksi sen, että lastensuojelun markkinoilla toimii hyvin erilaisia yrityksiä: monikansallisia, sijoittajien omistamia suuryrityksiä, suomalaisten toimijoiden omistamia voittoa tavoittelevia yrityksiä, pieniä yrityksiä sekä yhteiskunnallisia yrityksiä. Näillä toimijoilla on erilaisia tavoitteita, kannustimia ja toimintalogiikoita.

Räntissä käydään läpi myös markkinoiden historiallista kehitystä. 1980-luvulla valtaosa sijaishuollosta oli julkista toimintaa, mutta muutamassa vuosikymmenessä asetelma on kääntynyt lähes päinvastaiseksi. Nyt markkina on jälleen murroksessa: hyvinvointialueet lisäävät omaa tuotantoaan, osa yksityisistä yrityksistä ajautuu talousvaikeuksiin ja konkursseihin, ja koko järjestelmä hakee uutta tasapainoa.

Jakso nostaa esiin myös vähemmän puhutun ongelman, joka liittyy osaan yrityksistä: niiden toiminta ei tuota myönteisiä vaikutuksia yritysten ulkopuolelle. Yhteiseen lastensuojelun kehittämiseen osallistutaan vain vähän, jos se ei palvele suoraan liiketoimintaa. Yritykset eivät juuri osallistu tutkimuksen rahoittamiseen kuten terveydenhuollossa, ja kehittämistyön tulokset jäävät usein yritysten sisäisiksi hyödyiksi sen sijaan, että ne vahvistaisivat koko lastensuojelujärjestelmää.

Aiheeseen liittyvää:

Selvitys yksityisistä lastensuojelun yksiköistä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-131-7

Lastensuojelun 24/7-yksiköt : Palvelutuotannon moninaisuus ja haasteet: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-666-4

Lastensuojelun sijaishuollon palvelutuotannon muutos 2018–2023 : Yksityistymisen ja markkinoistumisen trendien tarkastelu: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231211153183

Lastensuojelun laitoshoidon markkinoistuminen lainsäädännössä ja viranomaisasiakirjoissa: https://doi.org/10.30668/janus.120061

Lastensuojelun yksityistäminen on tehnyt toiminnasta epävakaata – ”Pitkään ajateltiin, että lapsilla ei pitäisi tehdä voittoa”: https://www.ku.fi/artikkeli/5173567-lastensuojelun-yksityistaminen-on-tehnyt-toiminnasta-epavakaata-pitkaan-ajateltiin-etta-lapsilla-ei-pitaisi-tehda-voittoa

Tässä podcastin jaksossa Onni ränttää lastensuojelun muutospyrkimyksistä tai oikeammin siitä, miksi lastensuojelua on Suomessa yritetty uudistaa kerta toisensa jälkeen, mutta lopputulos näyttää yllättävän usein samalta.

Jaksoon: https://rss.com/podcasts/onni-ranttaa/2571840/

Jakso käy läpi tiiviisti lastensuojelun muutospyrkimysten historiaa ja toistuvia kaavoja. Muutokset ovat harvoin syntyneet pitkäjänteisestä kehittämisestä, vaan reaktiivisesti inhimillisten tragedioiden ja niitä seuranneen julkisen paineen seurauksena. Elias Vehkalammen tapaus 1930-luvulla, Vilja Eerikan kuolema 2010-luvulla. Julkiset kriisit synnyttävät ehkä jotain uudistuksia, mutta myös kiirettä, syyllisten etsintää ja poliittista paniikkia.

Räntissä tarkastellaan myös politiikan lyhytjänteisyyttä ja lastensuojelun uudistamisen somefikaatiota: miksi on helpompaa myydä pieniä, näkyviä korjauksia kuin sitoutua hallituskaudet ylittävään rakenteelliseen muutokseen. Miksi rahoitus ja kiinnostus katoavat samaa tahtia kuin otsikot? Ja miksi laajat selvitykset ja työryhmäraportit päätyvät niin usein pölyttymään?

Jakso nostaa esiin myös lastensuojelun kokonaisnäkemyksen puutteen ja kentän pirstaleisuuden. Lastensuojelua kehitetään samanaikaisesti useissa paikoissa, usein ilman yhteistä tilannekuvaa tai tietoisuutta siitä, mitä muualla tehdään. Ministeriöt, viranomaiset, tutkimuslaitokset ja järjestöt edistävät omia tavoitteitaan, jolloin kokonaisuus hajoaa eri suuntiin. Jakso kysyy, miksi lastensuojelussa tyydytään toistuvasti nurkkien korjailuun, vaikka tarve olisi ymmärtää paremmin lastensuojelun kokonaistilannetta ja aidosti yhteiselle tekemiselle sen parantamiseksi.

Aiheeseen liittyvää:

Toimiva lastensuojelu : Selvitysryhmän loppuraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3611-9

Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3806-9

Selvityshenkilön ehdotus lastensuojelun laatua parantavaksi tiekartaksi : Väliraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3948-6

Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7164-6

”Kiitos kun pidätte huolta, että asiat olisi minulla hyvin” : Kysy ja kuuntele -hankkeen loppuraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-851-4

”Köyhänkin lapsi on ihminen” : Huutolaislapsen tappo ja lastensuojelulain synty 1930-luvun: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080552990

Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori – kaikista lähtökohdista: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-086-6

Lastensuojelun kokonaisuudistuksen valmistelu : Visiovaiheen raportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8469-1

Kesäkuussa sain iloisia uutisia: minut valittiin Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtoriksi kahden vuoden määräaikaiseen tehtävään. Ilon, innostuksen ja mahdollisuuksien täyteisten ajatusten jälkeen mieleeni hiipi epäilys, jännitys ja epävarmuus – miten pärjään tehtävässä, joka on minulle täysin uusi ja vieras? Monenlaiset tunteet uuden kynnyksellä ovat tietysti täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä, mutta tartuin siitä huolimatta toimeen.

Työuralleni on ollut leimallista, että kaikessa toiminnassa otetaan mukaan ne ihmiset, joihin toiminta vaikuttaa. Niinpä päätin lähestyä myös tätä uutta tehtävää minulle luontaisella tavalla: orientoiduin sosiaalialan lehtorin rooliin kuulemalla ihmisiä, joilla on kokemusta sosionomikoulutuksesta.

Joukkoistin kysymyksen ja pyysin ajatuksia sosionomikoulutukselta laajalta eri ammattikorkeakouluissa sosionomiksi opiskelleilta ihmisiltä. Sain lukuisia kommentteja aiheeseen liittyen. Yksi kommentti saattoi olla yhden lauseen tai usean virkkeen mittainen. Kommenttien perusteella oli erotettavissa yhteensä 117 erillistä ajatusta siitä, millainen sosionomikoulutuksen lehtori on – tai ei ole – paras mahdollinen.

Aineistolle tehtiin kevyt sisällönanalyysi. Nämä 117 alkuperäisilmaisua pelkistettiin yläkäsitteiksi, ja sen jälkeen ne teemoiteltiin neljän aineistosta nousevan teeman mukaisesti: opetuksen sisällöt, opetuksen tavat, opetuksen käytännöt ja oppimisen mahdollistaminen. Teemat ovat keinotekoisia ja menevät osittain limittäin. Seuraavaksi käyn läpi jokaisen teeman hieman tarkemmin.

Opetuksen sisällöt

Opetuksen sisältöjä koskevissa vastauksissa korostui ylivoimaisesti työelämälähtöisyys. Lähes kaikissa tätä teemaa käsittelevissä kommenteissa todettiin, että huippulehtori ammentaa opetukseensa käytännön kokemuksia ja kertoo esimerkkejä sosiaalialan työstä. Vastaajat arvostavat sitä, että teoria kytkeytyy elävään elämään käytännön esimerkkien kautta. Moni mainitsi muistavansa parhaiten ne opettajat, joilla oli runsaasti käytännön työkokemusta ja jotka pystyivät jakamaan kokemuksia omasta työhistoriastaan. Työelämälähtöisyys ja käytännönläheisyys motivoivat opiskelijoita ja tekevät opitusta helpommin ymmärrettävää.

“Itselle on parhaiten jääneet mieleen he, joilla oli paljon käytännön esimerkkejä työelämästä eli paljon alan (monipuolista) työkokemusta.” – Vastaaja 1

Työelämälähtöisyyden ohella esiin nousivat ajantasaisuus ja moniäänisyys opetuksen sisällöissä. Vaikka oman kokemuksen jakamista arvostetaan, osa vastaajista varoitti, ettei opetus saa jäädä yhden henkilön kokemusten värittämäksi tai vanhentuneeksi. Hyvä lehtori ei keskity siihen, miten asiat olivat, vaan ymmärtää nykyhetken käytännöt. Toisin sanoen opettajalla tulisi olla tuoretta kokemusta alalta tai ainakin aktiiviset yhteydet kenttään, jotta nykypäivän sosiaalialan ilmiöt välittyvät opetuksessa. Lisäksi mainittiin, että vierailijaluennot ja esimerkit eri asiakasryhmistä lisäävät sisältöjen monipuolisuutta ja laajentavat näkökulmaa. Näin opiskelijat saavat eväitä tulevaisuuteen muutenkin kuin vain opettajan kautta.

“Sellanen joka huomioi ettei opetus jää yksipuoliseksi oman työkokemuksen näkökulmasta puhumiseksi. Monipuolisia vierailijoita luennoille, kokemukset eri asiakasryhmistä kiinnostaa.” – Vastaaja 2

Parhaat lehtorit herättävät myös kriittistä ajattelua ja tunnistavat oman tietämyksensä rajat. Useampi vastaaja toivoi, että opettaja haastaisi opiskelijoiden ajatuksia ja pyytäisi heitä perustelemaan näkemyksiään. Vastaajat arvostivat myös sitä, että opettaja myöntää reilusti, jos ei tiedä jotain, ja on valmis etsimään vastauksia yhdessä opiskelijoiden kanssa. Muutamissa vastauksissa muistutettiin, että sosiaaliala on luonteeltaan yhteiskunnallinen, ja tämän tulisi näkyä myös lehtorin opetuksessa.

Opetuksen tavat

Enemmistö vastaajista painotti keskustelevan otteen merkitystä opetuksessa. Vastaajat arvostivat opettajia, jotka aktiivisesti tukevat ryhmän osallistumista keskusteluihin ja antavat tilaa erilaisille mielipiteille. Keskusteleva ilmapiiri lisää opiskelijoiden mahdollisuuksia tuoda esiin omia kokemuksiaan ja kysymyksiään, mikä syventää oppimista. Tärkeää on kuitenkin, että opettaja ohjaa keskustelua. Hyvä lehtori pitää keskustelun asiassa, jottei aihe rönsyile liikaa sivupoluille. Näin saavutetaan tasapaino, jossa opiskelijalähtöinen dialogi ei muutu holtittomaksi jutusteluksi vaan palvelee kurssin tavoitteita.

“Keskusteleva ote, mutta taito pitää keskustelu asiassa ja päättää keskustelut riittävän ajoissa. Oma kokemus on se, että keskustelulle annettiin liikaakin tilaa ja oma oppimiskokemus kärsi, kun aihe rönsyili aivan muualle, eikä alkuperäiseen keskusteluun palattu.” – Vastaaja 3

Monipuoliset opetusmenetelmät nousivat toisena vahvana teemana esiin. Opetuksessa kaivataan vaihtelevuutta oppimisen mahdollistajana. Yksipuolisuutta haluttiin välttää sekä luentojen että ryhmätöiden osalta: sekä pelkkä opettajan monologi että jatkuvat ryhmätyöt ilman opettajan panosta koettiin puuduttaviksi ääripäiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että paras lehtori hyödyntää erilaisia työskentelymuotoja: sopivassa suhteessa perinteistä luennointia, yhteistä keskustelua, pienryhmätehtäviä, harjoituksia, audiovisuaalisia materiaaleja ja niin edelleen. Myös vierailut oikeisiin työpaikkoihin tai muut käytännön harjoitteet mainittiin antoisina oppimismetodeina, jotka auttoivat opiskelijoita löytämään omia mielenkiinnon kohteitaan. Monipuolisuus varmistaa, että eri tavoilla oppivat opiskelijat löytävät itselleen mielekkäitä tapoja omaksua asioita, eikä kukaan turhaudu yhteen tapaan. Monipuolisuutta kaivattiin myös kurssien tehtävissä, eikä esimerkiksi pelkkiä esseitä tai oppimispäiväkirjoja.

“Luennoilla ei pelkkää luennointia, mutta ei myöskään pelkkiä keskusteluita. Kohtuus siis kaikessa.” – Vastaaja 4

Tavoitteellisuus ja valmistautuminen nähtiin niin ikään tärkeänä elementtinä opetuksessa. Hyvä lehtori on etukäteen miettinyt, mitä kullakin opetuskerralla halutaan saavuttaa ja mitä sisältöjä painottaa. Tällöin opetustuokion punainen lanka on selkeä. Vastaavasti toivottiin, että opetusaikaa ei tuhlata epäolennaisuuksiin. Opiskelijat arvostivat myös opettajan innostusta ja asiantuntemusta aihettaan kohtaan. Kun lehtori on aidosti kiinnostunut opettamastaan aiheesta, se näkyy opetuksessa ja tarttuu opiskelijoihinkin. Innostus yhdistettynä suunnitelmallisuuteen tekee opetuksesta ryhdikästä ja motivoivaa.

“Opettaja, joka on selkeästi nähnyt vaivaa tunnin/kurssin eteen on itselleni aina positiivinen ilmestys.” – Vastaaja 5

Rakentavan palautteen antaminen on osa hyviä opetustapoja. Muutamissa kommenteissa korostui palautteen merkitys: opiskelijat toivoivat saavansa suullista tai kirjallista palautetta edistymisestään pelkkien numeroarvosanojen sijasta. Toisaalla mainittiin, että parhaat opettajat antoivat palautetta myös oppituntien aikana, eikä pelkästään kirjallisissa töissä. Palautteen kautta opiskelijalle konkretisoituu, mitä on jo hallinnut ja mitä voisi vielä parantaa.

“Mä pidin eniten niistä opettajista, jotka antoivat suoraan rakentavaa palautetta. Koska oppimassahan siellä ollaan.“ – Vastaaja 6

Vastaajat kuvasivat vastauksissaan myös sellaisia tapoja, joita he toivoivat vältettävän opetuksessa. Näitä olivat pakottaminen muun muassa kiusallisiki koettuihin tutustumisleikkeihin, opetuksen ulkoistaminen opiskelijoille esimerkiksi erilaisten pari- ja ryhmätöiden kautta sekä rajattomiksi ja rönsyileviksi koetut keskustelut yhteisissä opetustilanteissa.

Opetuksen käytännöt

Opetuksen käytäntöihin liittyvissä vastauksissa korostuu toiminnan ja viestinnän selkeys. Suuri osa vastaajista nosti esiin, että ihanteellisella lehtorilla on selkeät raamit opettamilleen kokonaisuuksille. Opiskelijan näkökulmasta on tärkeää, että kaikki olennainen informaatio on saatavilla selkeästi ilman epäselvyyksiä. Vastauksissa toistui myös tehtävänantojen selkeys. Parhaan mahdollisen lehtorin ohjeistus on yksiselitteistä ja ymmärrettävää – hän kertoo tarkasti, mitä opiskelijan tulee tehdä, mihin mennessä ja millä arviointikriteereillä. Myös kurssimateriaalien organisointi ja ulkoasu vaikuttavat: diojen tekstin tulee olla tarpeeksi suurta ja selkeää luettavaa, ja oppimisympäristön, kuten esimerkiksi Moodlen, sisällön loogisesti jäsenneltyä. Selkeys ulottuu myös aikatauluihin ja suunnitelmien johdonmukaisuuteen: vastaajat pitivät tärkeänä, ettei kurssin rakennetta tai sovittuja aikatauluja muuteta yllättäen kesken kaiken ilman hyvää syytä.

“Jos käyttää dioja, käyttää niissä sellasta fonttia, josta tavallinenkin kuolevainen saa selvää.” – Vastaaja 7

“Selkeät tehtävänannot” – Vastaaja 8

Toisena keskeisenä käytännön tekijänä pidettiin lehtorin saavutettavuutta ja yhteydenpitoa. Useissa vastauksissa tuotiin esiin turhautumista opettajiin, joita on vaikea tavoittaa ja joilta ei saa vastauksia. Vastauksissa toistuivat kokemukset siitä, että vastaajat olivat jääneet epätietoisuuteen tai opettajaan ei ollut saanut yhteyttä. Vastauksissa toivottiinkin, että lehtori lukee ja vastaa sähköposteihin kohtuullisessa ajassa ja on läsnä opiskelijoille. Saavutettavuus ulottuu myös ohjaukseen: opiskelijoiden ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen tietoa tai tukea kurssin aikana.

“Vastaa myös opiskelijoiden sähköposteihin ajallaan, eikä vasta kun on useamman viikon ajan kysellyt samasta asiasta…” – Vastaaja 9

“On tavoitettavissa muutenkin kuin savumerkeillä joka 3. vuosi juhannusyönä klo 00.06 Suomen korkeimman patsaan takana lannevaatteessa.” – Vastaaja 10

Paras mahdollinen lehtori ottaisi opetuskäytännöissä huomioon myös erilaiset tarpeet luomalla myös joustavia opetusjärjestelyjä tarvittaessa. Opetusjärjestelyjen osalta huomiota toivottiin kiinnitettävän erityisesti ryhmätyöskentelyyn, ja yhtenä ratkaisuna esitettiin ryhmiin jakautumista opiskelijoiden tavoitteiden mukaisesti. Vastauksissa toistui kokemus ryhmätyöskentelystä, jossa osa ryhmän jäsenistä kantoi suurimman vastuun toisten panoksen ollessa vähäisempää. Osana joustavia opetusjärjestelyjä pidettiin myös esimerkiksi mahdollisuutta yksilösuorituksiin ryhmässä tekemisen sijasta.

Oppimisen mahdollistaminen

Opiskelijoiden yhdenvertainen ja samaan aikaan kuitenkin yksilöllinen kohtelu toistui vastauksissa. Käytännössä jokaisessa tätä osa-aluetta koskevassa kommentissa mainittiin, että paras mahdollinen lehtori kohtaa opiskelijan yksilönä ja tasavertaisena. Opettaja ei tee mielivaltaisia eroja opiskelijoiden välille, ei nosta suosikkeja eikä toisaalta leimaa ketään. Hyvällä lehtorin kohtaamistaidot korostuvat, hän on aidosti läsnä ja opiskelijoille jää nähdyksi ja kuulluksi tullut olo jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan merkitse kylmän tasapäistävää kohtelua, vaan pikemminkin oikeudenmukaisuutta. Jokaiselle annetaan tarvittaessa yksilöllistä tukea, mutta myös samanlaiset mahdollisuudet ja vaatimukset soveltuvin osin.

“Lehtori, joka kohtaa opiskelijat yksilöinä, ja opiskelijalle jää kanssakäymisestä nähty olo.” – Vastaaja 11

Hyvä lehtori ymmärtää, että opiskelijoilla on muutakin elämää kuin koulu ja ottaa erilaiset elämäntilanteet sekä huomioon.  Tämä ei tarkoita vaatimustason laskua, vaan joustavaa asennetta opetukseen. Tarvittaessa voidaan sopia erityisjärjestelyistä, kuten lisäajasta tentteihin, tai priorisoida, mikä on tärkeintä opinnoissa ja mihin voi panostaa vähemmän. Ihanteellinen lehtori on inhimillinen, joka ymmärtää myös opiskelijoiden erilaisia oppimisen tapoja ja tuen tarpeita.

“Hyvä lehtori on inhimillinen ja ymmärtää, että opiskelun lisäksi on myös muuta elämää. Kaikki eivät aina panosta kuten toivoo, vaan voivat keskittyä johonkin toiseen kurssiin enemmän.” – Vastaaja 12

Hyvä lehtori ymmärtää myös, että opiskelijoiden erilaiset taustat ja elämäntilanteet. Sosiaalialan koulutukseen tulevien opiskelijoiden kirjo on laaja: kaikilla ei ole aiempaa kokemusta alalta, kun taas osa saattaa olla jo työskennellyt pitkäänkin sosiaalialan tehtävissä. Vastaajat arvostivat lehtoria, joka tunnistaa tämän ja ottaa sen huomioon opetuksessa. Ihanteellinen opettaja virittää opetuksen niin, että aloittelijat pääsevät mukaan ja oppivat perusteet, mutta kokeneemmatkin opiskelijat saavat haastetta ja uutta sisältöä eivätkä turhaudu.

Yhteenveto

On kiinnostavaa tarkastella paitsi sitä, mitä vastauksissa mainittiin ja mitkä asiat toistuivat, myös sitä, mitä ei mainittu tai mikä sai vain yksittäisiä huomioita. Vastauksissa korostuivat erityisesti yleiset ja opettamiseen liittyvät asiat. Opintojen kannalta merkittävistä kokonaisuuksista, kuten harjoitteluista tai opinnäytetyöstä, ei tullut mainintoja. Vaikka lehtorin rooli näissä on pienempi, on kiinnostavaa, että niitä ei vastauksissa mainittu. Hieman yllättäen kokemusasiantuntijat ja tutkimus mainittiin vain kerran. Molemmat ovat minulle tärkeitä teemoja, joita aion tuoda vahvasti osaksi opintoja. Työelämälähtöisyyden korostuminen on toki luonnollista ammattikorkeakoulukontekstissa.

Tämän aineiston perusteella paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori on työelämälähtöinen, sopivan kriittinen, ajankohtaisista asioista perillä, keskusteleva, monipuolinen, tavoitteellinen, ymmärrettävä, lisäarvoa opiskelijoille tuottava ja palautettava antava. Lisäksi paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori on opiskelijoiden saavutettavissa ja yhteydenpito toimii, viestintä ja opetusmateriaalit ovat selkeitä ja opetusjärjestelyt ovat joustavia. Lisäksi lehtori ymmärtää ja ottaa huomioon opiskelijoiden erilaisia elämäntilanteita, tuen tarpeita ja oppimisen tapoja sekä kohtelee ja kohtaa opiskelijoita yhdenvertaisesti.

Listaus tarpeista ja toiveista on aika hengästyttävä. Onneksi työtä ei tehdä yksin, eikä yhden ihmisen tarvitse olla kaikille kaikkea. Omaan parasta voi kuitenkin aina tavoitella. On rikkaus, että sosiaalialan koulutuksessa, on monenlaisia lehtoreita monipuolisella kokemuksella ja osaamisella varustettuna.

Parhaan mahdollisen sosionomikoulutuksen lehtorin ainekset tiivistettynä:

• Työelämälähtöinen
• Kriittinen (sopivasti)
• Ajankohtainen
• Keskusteleva
• Monipuolinen
• Tavoitteellinen
• Ymmärrettävä
• Palautettava antava
• Lisäarvoa tuottava
• Fasilitointitaidot kunnossa
• Saavutettava ja toimiva yhteydenpito
• Selkeä viestintä ja toimiva yhteydenpito
• Joustavat opetusjärjestelyt
• Erilaiset elämäntilanteet huomioon ottava
• Yhdenvertainen kohtelu ja kohtaaminen
• Erilaiset oppijat ja tuen tarpeet huomioon ottava

Lastensuojelu on merkittävien muutosten kynnyksellä. Generatiivinen tekoäly ja koneoppiminen ovat muuttuneet ja muuttumassa tieteiskirjallisuudesta todellisuudeksi. Teknologian kehittyminen tulee muuttamaan maailmaa, yhteiskuntia, instituutioita ja ilmiöitä.

Teknologian kehittyminen tuo tullessaan uudenlaisia hyvää ja turvallista lapsuutta uhkaavia tekijöitä, joita tulisi jo nyt tarkemmin ja aktiivisemmin ennakoida ja pyrkiä ehkäisemään (vrt. some). Teknologian kehittymisen yhteydessä on hyvä muistaa myös se, että hyvän ja turvallisen lapsuuden kannalta keskeiset asiat, kuten ruoka, lepo, huolenpito ja rakkaus, pysyvät muuttumattomina.

Uudet teknologiat tulevat vaikuttamaan keskeisesti myös ammattilaisten tapaan tehdä lastensuojelutyötä ja yhteiskuntien tapaan järjestää lastensuojelua. Tässä tekstissä keskitytään näihin erityisesti työn hallinnollisesta näkökulmasta. Mukana ei ole siis esimerkiksi erilaiset tekoälypohjaiset palvelut ja interventiot.

Automatisoitu tiedonsyöttö

Automatisoitu tiedonsyöttö, joka hyödyntää generatiivista tekoälyä ja koneoppimista, vähentää merkittävästi työntekijöiden manuaalista työtä ja minimoi virheet. Noudattamalla yhteisiä laatustandardeja ja hyödyntämällä historiallisella asiakasdatalla koulutettuja koneoppimismalleja, kunkin tilanteen kannalta relevantit tiedot voidaan poimia olemassa olevista asiakirjoista, kuten lastensuojeluilmoituksista, palvelutarpeen arvioinneista tai vastaavista. Automatisoidulla tiedonsyötöllä voidaan esimerkiksi vähentää merkittävästi erilaisiin arviointeihin, päätöksiin tai lausuntoihin käytettyä aikaa.

Automatisoitu kirjaaminen

Automatisoidulla kirjaaminen noudattaa pitkälti automatisoidun tiedonsyötön kaavaa, ja sen voisi laskea myös osaksi automatisoitua tiedonsyöttöä. Automatisoidussa kirjaamisessa esimerkiksi asiakassuunnitelmaneuvottelut, etätapaamiset ja vastaavat tulevat reaaliaikaisesti litteroiduiksi sanasta sanaan ja haluttuun muuhun kirjalliseen muotoon, esimerkiksi asiassuunnitelmaneuvottelukirjaus.

Älykäs analyysi

Koneoppimiseen perustuvassa älykkäässä analyysissa työntekijät voivat hyödyntää kaikkea lapsen ja perheen tilannetta koskevaa tietoa tehokkaasti ja vaikuttavasti. Älykäs analyysi auttaa työntekijöitä tekemään lapsi-, perhe- ja tilannekohtaiseen tietoon perustuvia päätöksiä, tunnistamalla ja puuttumalla tarpeenmukaisesti.

Ennakoiva analytiikka

Ennakoivassa analytiikassa hyödynnetään lastensuojelua koskevan historiallisen datan analyysia ja sen perusteelta luotavia koneoppimismalleja. Nämä mallit pystyvät ennakoimaan esimerkiksi lapsen lastensuojelutarvetta ja sijaishuoltoon sijoittamisen tai uudelleen sijoittamisen todennäköisyyttä. Ennakoiva analytiikka auttaa työntekijöitä kohdentamaan resursseja ja interventioita sinne, missä niitä eniten tarvitaan, ennaltaehkäisevästi.

Suosittelujärjestelmät

Generatiivinen tekoäly mahdollistaa erilaisten suosittelujärjestelmien kehittämisen, jotka suosittelevat lapsen ja perheen tilanteeseen sopivia palveluita ja/tai interventioita. Suosittelujärjestelmät perustavat suositukset aikaisempiin tapauksiin ja tutkimusnäyttöön. Suosittelujärjestelmät auttavat työntekijöitä toimimaan tietoon perustuen sekä käyttämään lapsen ja perheen tilanteeseen sopivia toimenpiteitä.

Työnkulun optimointi

Työnkulkua optimoivat algoritmit ehdottavat tehokkaita työnkulkuja, töiden priorisointia ja resurssien kohdentamista analysoimalla dataa lastensuojeluprosesseista. Työnkulun optimointi auttaa työntekijöitä lisäämään työn hallittavuutta ja suunnitelmallisuutta sekä toimimaan oikeaan aikaan lasten kannalta.

Älykäs lastensuojeluhakukone

Olen aikaisemmin kirjoittanut lastensuojelun koskevan tutkimus- ja muun tiedon vaikuttavuuden lisäämisestä luomalla lastensuojeluun erikoistuneen ”älykkään hakukoneen”. Älykäs lastensuojeluhakukone sisältäisi aluksi kaiken Suomessa lastensuojelusta tuotetun julkisen tiedon, mutta myöhemmissä kehitysvaiheissa se voitaisiin kytkeä osaksi esimerkiksi edellä esiteltyjä ratkaisuja ja se voisi toimia lastensuojelun tekoälykehityksen ja -tutkimuksen ytimenä.

Yhteenveto

Teknologian kehittyminen on muuttanut merkittävästi lastensuojelua, ja tulee muuttamaan myös jatkossa. Kaikkeen tässä tekstissä esitettyyn on jo olemassa erilaisia kokeiluja, kehittämistä ja tutkimusta. Tekoälyn ja koneoppimisen syvällisessä integroimisessa osaksi lastensuojelua tulee ottaa vahvasti huomioon eettiset näkökulmat. Tästä syystä teknologioiden käyttöönottoa tulisi johtaa lastensuojelutoimijoiden määrittelemien sisältöjen kautta.

Teknologian potentiaali lastensuojelussa on lasten suojelua mullistava. Esimerkki: Lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyttävät viikoittaisesta työajastaan eri selvitysten mukaan 20-40 prosenttia kirjaamiseen työntekijöistä riippuen. Automaattisen kirjaamisen ja tiedonsyötön avulla kirjaamiseen käytetty aika voitaisiin saada vähennettyä niin, että jatkossa erilaiseen kirjaamiseen menisi 10-20 prosenttia viikoittaisesta työajasta. Käytännössä sosiaalityöntekijöille vapautuisi työaikaa keskimäärin kokonaisen työpäivän verran, joka tarkoittaisi vuodessa 52 työpäivää.

Teknologiat ovat jo käyttöönotettavissa, mutta nyt tarvittaisiin lastensuojelun toimijoiden herääminen ja riittävän kunnianhimoiset suunnitelmat teknologian hyödyntämisestä. Tätäkin aihetta koskevaan tutkimukseen ja kehittämiseen on hyvin rahoitusta jaossa. Kuka ottaisi teknologian ja lastensuojelun teemat omaksi toiminnakseen ja toimisi suunnannäyttäjänä?

Lastensuojelu on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä, ja sen onnistuminen edellyttää jatkuvaa tiedonkeruuta, tutkimusta ja tiedon hyödyntämistä. Lastensuojelututkimus ja muu tiedontuotanto tarjoaa välttämättömiä työkaluja lasten tarpeiden ymmärtämiseen ja niihin vastaamiseen. Tiedon avulla voidaan tunnistaa riskitekijöitä, kehittää tehokkaita interventioita ja tukea lastensuojelun ammattilaisia heidän päivittäisessä työssään. Tässä blogitekstissä kuvaan lastensuojelua koskevan tiedon monimuotoisuutta ja pirstaloitumista sekä esitän tekoälyratkaisua, joka voisi parantaa tiedon vaikuttavuutta lastensuojelussa.

Lastensuojelua koskevan tiedon monimuotoisuudesta

Lastensuojelua koskevan tutkimuksen ulkoisten edellytysten vahvistaminen on edelleen ajankohtaista, perusteltua ja tarpeellista (aikaisempi tekstini aiheesta). Lastensuojelun tutkimusta on syntynyt ja syntyy kuitenkin jatkuvasti olemassa olevien resurssien ja rakenteiden mahdollistamalla tavalla. Keskeisinä haasteina on tiedon sirpalemaisuus ja pirstoutuminen, kun tutkimusta tehdään lyhytaikaisissa hankkeissa. Lastensuojelua ja siihen liittyviä ilmiöitä tutkitaan vähän siellä ja täällä. Tämä ei tue tiedon kumuloitumista ja sitä, että se saataisiin tehokkaasti ja vaikuttavaksi osaksi lastensuojelua koskevaa päätöksentekoa, kehittämis- ja innovaatiotyötä sekä arjessa lasten suojelemiseksi tehtävää työtä.

Lastensuojelun tutkimuksen rinnalla lastensuojelusta tuotetaan myös muuta tietoa. Mahdollisesti osittain tieteellisen tutkimuksen kustannuksella erilaiset selvitykset ja raportit ovat esimerkiksi valtionhallinnon toimesta hyvin yleisiä. Ne eivät voi kuitenkaan korvata tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta, vaikka niiden tekeminen on nopeampaa, halvempaa ja helpompaa. Niiden merkitystä lastensuojelua koskevalle tiedolle ei tule kuitenkaan vähätellä. Niissä syntyy lastensuojelun kannalta olennaista ja tärkeää tietoa.

Lastensuojelua koskevaa tietoa syntyy myös vertaisarvioidun tutkimuksen tekemisen ja valtionhallinnon ulkopuolella. Korkeakoulujen ja sosiaalityön erikoistumisopintojen opinnäytteet, sosiaalialan osaamiskeskusten raportit, lastensuojelun valvontaa tekevien viranomaisten tarkastuskertomukset, hallituksen esitykset ja vastaavat ovat tuottaneet lastensuojelua koskevaa uutta sekä aikaisempaa yhteensovittavaa tietoa vuosikymmeniä.

Lastensuojelua koskeva tieto on myös monipuolistunut 2010-luvulla. Lastensuojelun nykyisten ja entisten asiakkaiden sekä heidän läheistensä tuottama tieto on kasvanut merkittävästi erityisesti järjestöjen toiminnan kautta. Järjestöissä tuotettu tieto on jo pitkään ollut keskeinen osa lastensuojelun tiedontuotantoa. Myös järjestöjen tuottamalle tiedolle on leimallista se, että se on määräaikaisissa hankkeissa tuotettua. Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä tuottama tieto on kuitenkin synnyttänyt kokonaan uusia kysymyksiä ja tarjonnut paikoin vastauksia lastensuojelua koskien.

Keskeinen osa lastensuojelua koskevaa tietoa syntyy myös erilaisten rekisterien ja tilastojen kautta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä sen edeltäjä Stakes on tilastoinut ja seurannut esimerkiksi lastensuojelun asiakasmäärien kehitystä vuodesta 1991 alkaen. Indikaattoritasoinen tieto lastensuojelusta on kenen tahansa saatavilla Sotkanet-palvelusta. Erilaisissa rekistereissä ja tiedonkeruissa, esimerkiksi kouluterveyskysely, lastensuojelusta on ja syntyy huomattava määrä tietoa. Tietoa on huomattavasti enemmän kuin resurssia sen selvittämiselle, mitä se tieto meille todellisuudessa voisi kertoa.

Tällä hetkessä Suomessa on käynnissä myös merkittävä sosiaalihuollon tiedonhallintaan liittyvä uudistus, jonka myötä tieto tulee tulevaisuudessa lisääntymään merkittävästi ja aikaisemmat ongelmat tulevat ainakin osaltaan ratkaistuiksi. Datan määrän lisääntyessä kysymykseksi jää, onko meillä tulevaisuudessakaan riittävästi ihmisiä, joilla on aikaa ja mahdollisuuksia sen merkitysten ymmärtämiseksi.

Lastensuojelusta on olemassa ja syntyy jatkuvasti siis lisää monimuotoista tietoa. Edellä tästä joitakin esimerkkejä.

Lastensuojelua koskevan tiedon pirstaloitumisesta

Teknologian kehittymisen ja internetin yleistymisen seurauksena suurin osa 2000-luvulla julkaistusta lastensuojelua koskevasta tiedosta on saatavissa sähköisessä muodossa. Tämän muutoksen myötä teoriassa suurin osa lastensuojelua koskevasta tiedosta on lähes kaikkien saatavilla, mutta käytännössä se on vaikeasti saavutettavissa.

Suomalaista lastensuojelua koskevan tiedon pirstoutuminen eri puolille internetiä, vaikeasti löydettävällä tavalla, ei ole uniikki tai vaikeasti ymmärrettävä ilmiö. Nykytilanne on syntynyt hyvin luonnollisten kehityskulkujen kautta, ja siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi tiedon rakenteisuuteen liittyvät kysymykset, eri tietokantojen ja -järjestelmien kehitys, rahoitus- ja normiohjaus ja erilaiset puutteet tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvässä osaamisessa sekä lastensuojelun tietoa tuottavien toimijoiden moninaisuus.

Suomessa lastensuojelua koskevaa tietoa on tuottavat monet eri toimijat, jotka julkaisevat ja arkistoivat tietoa erilaisin tavoin. Esimerkiksi kaikki ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opinnäytteet ja muut julkaisut löytyvät Theseus-palvelusta. Sen sijaan yliopistoissa tehdyt opinnäytteet ja muut julkaisut on saatavilla jokaisen yliopiston omasta julkaisuarkistosta tai keskinkertaisella kattavuudella Finna-palvelusta.

Kotimaiset tiedelehdet ovat nykyään kattavasti saatavilla journal.fi-palvelusta. Palvelu helpottaa lastensuojelua koskevien tieteellisten artikkelien löytämistä, vaikka palvelun haku onkin jäänyt teknologian kehityksestä jo auttamatta jälkeen. Ministeriöiden tuottamat julkaisut löytyvät julkaisuarkisto Valtosta ja esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisut Julkarista. Indikaattoritietoa lastensuojelusta löytyy esimerkiksi Sotkanetistä.

Lastensuojelua koskevaa tietoa löytyy edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi oikeuskansleriviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen ja eduskunnan verkkosivuilta ja Finlexistä. Vähintään kahdeksan eri sosiaalialan osaamiskeskuksen verkkosivulta löytyy lastensuojelua koskevia julkaisuja ja Sosnetista löytyy joitakin sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen lopputöitä. Muun muassa Kuntaliiton ja Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilta löytyy lastensuojelua koskevia julkaisuja. Järjestöistä esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliiton, Pesäpuun, Pelastakaa Lasten, Talentian ja Kasperin verkkosivuilta löytyy useampia lastensuojelua koskevia julkaisuja. Lukuisten muiden järjestöjen verkkosivuilta on joitakin julkaisuja. 

Korkeatasoista suomalaista lastensuojelutietoa löytyy edellä mainittujen esimerkkien lisäksi kymmenistä tai sadoista kansainvälisistä tieteellisistä julkaisuista. Erilaisia epämuodollisempia, mutta usein näkemyksellisiä ja informatiivisia tietolähteitä löytyy blogeista videoihin ja podcasteihin. Lastensuojelua suoraan tai vähintään välillisesti koskettavaa tietoa löytyy lukuisista muista tietolähteistä ja julkaisuista, joissa käsitellään useampia aiheita. Osa tiedosta julkaistaan edelleen ainoastaan painetussa muodossa, jolloin sen saavuttaminen sähköisesti ei ole lainkaan mahdollista.

Lastensuojelua koskevan tiedon käyttäjistä

Internetin yleistyessä vallalla oli käsitys siitä, että se demokratisoisi tiedon saavutettavuutta mahdollistamalla laajan tiedon jakamisen ja helpottamalla tiedonhakua. Internetin ajateltiin poistavan perinteiset esteet tiedonvälitykseltä ja mahdollistavan maailmanlaajuisen yhteydenpidon. Vaikka osa lupauksista on toteutunut, nykytilanne osoittaa, että internetin ja sitä kautta tiedon demokratisoituminen ei ole ollut yksiselitteistä. Kaiken tiedon ollessa teoriassa saavutettavissa, mutta pirstaloituneena eri puolille internetiä, tietoa tarvitsevat ihmiset kohtaavat haasteita tiedon äärelle pääsemisessä.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat keskeinen toimijajoukko, kun puhutaan lastensuojelua koskevasta tiedon hyödyntäjistä. Mel Grayn kumppaneineen (2013) toteuttaman kirjallisuuskatsauksen perusteella yleisimmät esteet tietoon perustuvalle toiminnalle sosiaalityössä ovat riittämätön käytettävissä oleva aika, tutkimustiedon saavutettavuus ja maksullisuus, ammattilaisten osaaminen, ammattilaisten kriittinen suhtautuminen tutkimustietoon ja sen tarpeeseen sekä organisaatiokulttuuri, joka ei tukenut tiedon hyödyntämistä.

Toisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (Scurlock-Evans & Upton 2015) esteitä tiedon hyödyntämisessä jaoteltiin kolmeen tasoon ja niissä esiintyviin esteisiin: yksilö-, organisaatio- ja systeemitaso. Yksilötason esteiksi tunnistettiin riittämätön aika, osaaminen, taidot ja ammatillinen kehittyminen sekä epäilevä suhtautuminen tietoon. Niillä sosiaalityöntekijöillä, joilla oli halua lukea tutkimuskirjallisuutta, esteeksi nousi ajanhallinta. Organisaatiotason esteiksi tiedon hyödyntämisessä tunnistettiin (negatiivinen) organisaatiokulttuuri, riittämätön informaatio, resurssit ja rahoitus tiedon saavuttamiseksi sekä teknologiaosaaminen. Systeemitason esteiksi sosiaalityöntekijöiden tiedon hyödyntämisessä tunnistettiin tutkimustiedon vaikea hyödynnettävyys osana käytännön työtä.

Norjalaisessa tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, kuinka usein norjalaiset sosiaalityöntekijät lukivat ammatti- ja tutkimuskirjallisuutta (Ekeland, Bergem & Myklebust 2019). Vastanneista sosiaalityöntekijöistä (N = 2066) noin kolmannes luki ammattikirjallisuutta muutaman kerran vuodessa tai ei melkein koskaan. Kerran kuukaudessa ammattikirjallisuutta luki noin puolet ja vähintään kerran viikossa viidennes vastaajista. Vastaajista yli 60 % luki muutaman kerran vuodessa tai ei melkein koskaan tieteellisiä julkaisuja. Vajaa kolmannes vastaajista luki tutkimuskirjallisuutta kuukausittain ja noin 7 % viikoittain. 

Suomessa kaikki lastensuojelua tuntevat ihmiset varmasti tunnistavat, että Suomessa tiedon hyödyntämiseen liittyy todennäköisesti samat tai vähintään samankaltaiset haasteet kuin edellä esitetyt. Esimerkiksi riittämätön aika, heikot mahdollisuudet etsiä omalle työlle relevanttia tietoa ja tiedon saavutettavuus ovat asioita, joiden parissa myös Suomessa työskentelevät ammattilaiset painivat.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamista kartoittaneessa kyselyssä vastaajilta kysyttiin arvioita omasta osaamisestaan ja yleisestä arvioita lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamisesta ja koulutustarpeista. Asteikolla 1-5, jossa 1=osaaminen on riittävää ja 5=koulutustarve suuri, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vastausten keskiarvo kysymykseen “Kyky hakea uutta tietoa työni tueksi” oli 2,12. Vastaajien arvioidessa samalla asteikolla yleisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamista ja koulutustarpeita vastaajien keskiarvo kysymykseen “Kyky hakea uutta tietoa työn tueksi” oli 2,60. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arvioiden keskiarvon mukaan oma osaaminen uuden tiedon hakemiseen työn tueksi koettiin jonkin verran paremmaksi kuin yleinen arvio tilanteesta. (Yliruka ym. 2020). 

Edellä mainitut tutkimukset ja selvitykset, kuten monet muutkin vastaavat, koskevat nimenomaan lastensuojelun sosiaalityötä. Maan mukaan vaatimukset sosiaalityöntekijän pätevyydelle vaihtelevat. Suomessa sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin yliopiston käyneitä ja maisteritutkinnon suorittaneita ammattilaisia. Sosiaalityöntekijöitä vähemmän on tietoa siitä, miten esimerkiksi lastensuojelulaitoksissa työskentelevät ammattilaiset, kuten sosionomit (Y/AMK), sairaanhoitajat (Y/AMK), lähihoitajat (toinen aste), tai perhehoidossa perhehoitajat (ei muodollista koulutusvaatimusta, valmennus tehtävään) hyödyntävät tietoa omassa hoiva- ja kasvatustehtävässään.

Eri tutkimuksissa ja selvityksissä on tunnistettu myös mm. terveydenhuollon, aikuisten sosiaalihuollon ja koulutus- ja kasvatusalan ammattilaisten tarve lastensuojelua koskevalle tiedolle. Lastensuojelua koskevaa tietoa tarvitsevien ammattilaisten joukko on siis suuri.

Tekoälyratkaisu lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuuden lisäämiseksi

Lastensuojelua koskevan tiedon käyttämiseen ja hyödyntämiseen liittyy monia esteitä, kuten aikaisemmin tässä tekstissä on tullut ilmi. Lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuus jää heikoksi, jos lastensuojelua koskevaa tietoa tarvitsevat ihmiset eivät pääse siihen käsiksi. Lastensuojelua koskeva tiedon vaikuttavuutta voitaisiinkin siis lisätä lisäämällä tiedon saavutettavuutta. Tiedon saavutettavuuden lisäämisellä pystyttäisiin ratkomaan esimerkiksi ajankäyttöön, osaamiseen ja tiedon löydettävyyteen liittyviä haasteita tehokkaasti.

Nyt ehdotettava tekoälyratkaisu perustuu generatiiviseen tekoälyyn ja laajoihin kielimalleihin (esim. ChatGPT). Siinä missä esimerkiksi ChatGPT tai Microsoft Copilot ovat yleistekoälyjä, niin nyt kehitettävässä ratkaisussa olisi kyseessä lastensuojeluun erikoistunut tekoälyratkaisu. Se koulutettaisiin, ja sen osaamista ylläpidettäisiin, nimenomaan suomalaista lastensuojelua koskevilla tutkimusartikkeleilla, raporteilla, lainsäädännöllä, käytännön ohjeilla ja muilla aiemmin tässäkin tekstissä viitatuilla erilaisilla tietolähteillä.

Ensimmäisessä vaiheessa tekoälyratkaisun tulee perustua ensisijaisesti tiedon kokoamiseen ja saavutettavuuden lisäämisen. Tässä tapauksessa tekoälyratkaisu toimisi eräänlaisena älykkäänä hakukoneena, joka pystyy löytämään ja esittämään tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Toisessa vaiheessa, joskus tulevaisuudessa, tekoälyä voitaisiin hyödyntää erilaisten tietosynteesien ja -analyysien tuottamisessa, tiedon visualisoimisessa ja niin edelleen. Tekoälyn muuntamista enemmän ammattilaisen tukiälyksi tulisi kuitenkin edellyttää lastensuojelutoimijoiden yhteinen keskustelu ja punninta siitä, millä eettisillä reunaehdoilla se voisi toimia.

Ensimmäisen vaiheen käyttöesimerkki tekoälyratkaisusta eli tiedon kokoaminen ja saavutettavuuden lisääminen:

• Lastensuojelun ammattilainen etsii tietoa tietystä aiheesta, kuten perheväkivallan vaikutuksista lapsiin, sijaishuollosta hatkaamisesta tai lastensuojelun vuosittaisista kustannuksista.
• Tekoäly kerää ja esittää aiheeseen liittyvät tutkimukset, raportit ja ohjeet yhdellä alustalla.
• Ammattilainen voi nopeasti löytää ja hyödyntää relevanttia tietoa omassa toiminnassaan.

Hyödyt:

• Parantaa tiedon saavutettavuutta ja nopeuttaa tiedonhakua.
• Varmistaa, että ammattilaiset pääsevät käsiksi ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
• Vähentää tiedonhakuun kuluvaa aikaa ja resursseja.
• Lisää tiedon vaikuttavuutta.

Lopetus

Lastensuojelua koskevan tiedon vaikuttavuuden lisäämisen tulisi olla keskeinen tavoite lastensuojelua koskevan tutkimuksen ja tiedon lisäämisen kanssa, joka vaatii tiedon saavutettavuuden parantamista ja uusien teknologioiden hyödyntämistä. Tekoälyratkaisut voivat tarjota merkittäviä etuja tiedon kokoamisessa, analysoinnissa ja esittämisessä, mikä helpottaa lastensuojelun ammattilaisten työtä ja parantaa päätöksenteon laatua. Vaikka haasteita on, tekoälyn mahdollisuudet lastensuojelun tukena ovat lupaavia. Jatkuva tutkimus ja innovaatioiden soveltaminen käytäntöön ovat avainasemassa, jotta voimme varmistaa jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden tulevaisuudessa.

Jatketaan keskustelua aiheesta. Voit olla yhteydessä onni.westlund(at)gmail.com, yhteydenottolomakkeen kautta: https://onniwestlund.fi/palvelut/ tai julkisesti tai yksityisesti LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/onniwestlund/.

Lähteet

Gray M, Joy E, Plath D ym. (2013). Implementing Evidence-Based Practice: A Review of the Empirical Research Literature. Research on Social Work Practice, 23(2), 157–166. https://doi.org/10.1177/1049731512467072

Curlock-Evans L, Upton D. (2015). The Role and Nature of Evidence: A Systematic Review of Social Workers’ Evidence-Based Practice Orientation, Attitudes, and Implementation. Journal of Evidence-Informed Social Work, 12(4), 369–399. https://doi.org/10.1080/15433714.2013.853014

Ekeland TJ, Bergem R, Myklebust V. (2018). Evidence-Based Practice in Social Work: Perceptions and Attitudes Among Norwegian Social Workers. European Journal of Social Work, 22(4), 611–622. https://doi.org/10.1080/13691457.2018.1441139

Yliruka L, Petrelius P, Alho S ym. (2020). Osaaminen lastensuojelun sosiaalityössä: Esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista. [Raportti 4/2020]. THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/139301

Lastensuojelua koskeva tutkimus on edellytys entistä paremman ja vaikuttavamman lastensuojelun kehittämiseksi. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua koskevaa tutkimusta rahoitetaan Suomessa liian vähän. Lastensuojelututkimuksen loistavan tulevaisuuden takaamiseksi tarvitaan uudenlaista ja pidemmän aikavälin ajattelua sekä konkreettisia toimenpiteitä. Tässä tekstissä esittelen oman ehdotukseni polusta tulevaisuuteen.

Lastensuojelua koskevan tutkimuksen välttämättömyydestä

Lastensuojelututkimuksen merkitys on korvaamaton, kun tavoitteena on lasten auttaminen ja heidän hyvinvointinsa turvaaminen. Tutkimus antaa meille välttämättömiä työkaluja ymmärtää lasten tarpeita syvällisemmin ja vastata niihin tehokkaammin. Se auttaa meitä tunnistamaan riskitekijöitä, jotka voivat vaarantaa lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin, ja tarjoaa tärkeää tietoa siitä, miten näitä riskejä voidaan ehkäistä tai niiden vaikutuksia minimoida. Tutkimuksen kautta voimme kehittää ja arvioida interventioita, jotka ovat räätälöityjä kohdatakseen lasten ainutlaatuiset tarpeet eri ympäristöissä, perheissä ja yhteisöissä.

Lastensuojelututkimus ei ole vain teoreettista – sen tulokset vaikuttavat suoraan käytännön työhön, politiikkatoimien luomiseen ja lainsäädäntöön. Se ohjaa lastensuojelun ammattilaisia heidän päivittäisessä työssään ja auttaa heitä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä, jotka parhaiten tukevat lapsia ja perheitä. Lisäksi tutkimus auttaa tuomaan esiin ja haastamaan olemassa olevia käsityksiä ja stereotypioita, jotka voivat vaikuttaa lastensuojelutyöhön, ja varmistaa, että lähestymistapamme ovat aina lapsen edun mukaisia.

Tutkimus myös edistää jatkuvaa oppimista ja kehitystä lastensuojelussa. Se tarjoaa tietoa parhaista käytännöistä ja innovaatioista, jotka voivat muokata tapamme auttaa lapsia. Vain jatkuva tutkimus ja sen tulosten soveltaminen käytäntöön mahdollistavat sen, että voimme pysyä ajan tasalla ja vastata jatkuvasti muuttuvan maailman haasteisiin myös lastensuojelussa.

Näin ollen lastensuojelututkimus ei ole vain akateeminen harjoitus; se on perusta, jolle rakennamme tehokkaammat ja inhimillisemmät keinot suojella ja edistää jokaisen lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Se on elintärkeää työtä, joka vaatii yhteistyötä, innovaatiota ja sitoutumista kaikilta lastensuojelun kentän toimijoilta.

Vetoomuksia ja ehdotuksia

Vetoomuksia lastensuojelututkimuksen rahoituksen ja rakenteiden eli ulkoisten edellytysten parantamiseksi on tehty lukuisia. Vetoomuksia on tehty esimerkiksi lastensuojelun tutkimusta koskevissa hankkeissa (Eronen 2007; Pekkarinen 2011), lastensuojelun yleistä tilaa koskevissa selvityksissä (Kananoja ym. 2013; Sipilä & Österbacka 2013), erilaisin perusteluin (Pekkarinen ym. 2013; Malinen ym. 2017) ja niin valtion viranomaisten kuin kansalaisjärjestöjen toimesta (Lapsiasiavaltuutettu 2011; 2020; Lastensuojelun Keskusliitto 2022).

Yksittäisiä positiivisia asioita ja edistysaskelia lastensuojelututkimuksen osalta on saavutettu (Heino 2017).

Ensimmäisten (Bardy 1988; 1989) lastensuojelututkimuksen ulkoisia edellytyksiä koskevien vetoomusten jälkeen on yli kolme vuosikymmentä tehty erilaisia kannanottoja, politiikkasuosituksia, kehittämisehdotuksia, lausuntoja, keskustelunavauksia, tutkimussuosituksia ja vastaavia lastensuojelututkimuksen puolesta.

Onko niillä ollut toivottu vaikutus lastensuojelututkimuksen rahoitukseen ja rakenteisiin? Kannattaako lastensuojelututkimuksen puolesta puhujien jatkaa valitulla vetoomusten ja ehdotusten tiellä vai tehdä (sen lisäksi) jotain uudella tavalla? Minkälaisten toivomme lastensuojelututkimuksen ulkoisten edellytysten olevan kolmen vuosikymmenen päästä tästä hetkestä eli vuonna 2055?

Ehdotus: Lastensuojelun tutkimussäätiö

Perustetaan Lastensuojelun tutkimussäätiö, jonka ensivaiheen ainoa tehtävä on kerätä viisi miljoonaa euroa pääomaa viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Säätiön tarkoituksena on 1) toimia lastensuojelututkimuksen edunvalvojana suhteessa valtioon 2) toimia lastensuojelututkimuksen rahoittajana ja tukijana.

Toisessa vaiheessa eli viiden miljoonan euron pääoman keräämisen jälkeen tai viimeistään vuonna 2030 päätetään säätiön tarkemmista tehtävistä. Säätiön tarkoituksen edistämiseksi määritettäisiin tarkemmin esimerkiksi edunvalvonnan keinoista ja tavoitteista, rahoituksen jakamisen kohdentamisesta, tavoista ja niin edelleen.

Kolme vuosikymmentä tulevaisuuteen 2050-luvulle ja lastensuojelu-tutkimuksen ulkoiset edellytykset olisivat kunnossa. Vuosikymmenten saatossa valtion tukea lastensuojelututkimukselle olisi pystytty lisäämään ja Lastensuojelun tutkimussäätiö olisi toiminut lastensuojelututkimuksen merkittävänä rahoittajana ja tukijana.

Rahavirtoja ja tulevaisuuskuvia

Tavalliselle suomalaiselle viiden miljoonan euron tavoite saattaa kuulostaa vaikealta tai jopa mahdottomalta saavuttaa, ja sitä se helposti olisi yksittäiselle ihmiselle henkilökohtaiseen käyttöön. Viiden miljoonan euron tavoite on kuitenkin saavutettavissa lastensuojelutoimijoiden yhteistyöllä laajasti hyväksyttyyn yhteiseen kohteeseen. (Ja mahdollisesti omien välittömien intressien laittamista hetkeksi taustalle, yhteisen ja laajemman tavoitteen saavuttamiseksi.)

Suomalaiset lahjoittavat vuosittain yli 500 000 000 miljoonaa euroa hyväntekeväisyyteen. Suomessa toimivat säätiöt ja rahastot jakavat yli 530 000 000 miljoonaa euroa joka vuosi. Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat yli 1 500 000 000 euroa vuositasolla. Edellä mainitut rahavirrat ovat vain osa kaikista mahdollisuuksista, joita hyödyntämällä viiden miljoonan euron tavoite on saavutettavissa.

Mitä viidellä miljoonalla eurolla on saavutettavissa?

Kuva 1. Tulevaisuusskenaarioita.

Kuvassa 1 nähdään kolme erilaista tulevaisuusskenaariota Lastensuojelun tutkimussäätiön varallisuuden osalta. Säätiön varallisuuden määrä vaikuttaa siihen, miten paljon säätiö voi esimerkiksi jakaa rahoitusta lastensuojelututkimukseen. Skenaarioissa ei ole otettu huomioon toiminnan kuluja. Ne ovat työkalu pitkän aikavälin mahdollisuuksien ja vaikutusten havainnollistamiseksi.

Ensimmäinen skenaario kuvaa tilannetta, jossa alkupääoma on vuonna 2030 viisi miljoonaa euroa. Tämän jälkeen kuukausittain sijoitus olisi 1 000 euroa. Tuottoprosentti koko 25 vuoden sijoitusajalle olisi neljä prosenttia. Pääoma sijoitusjakson lopussa vuonna 2055 olisi jonkin verran yli 14 000 000 euroa.

Toinen skenaario kuvaa tilannetta, jossa alkupääoma on vuonna 2030 viisi miljoonaa euroa. Tämän jälkeen kuukausittainen sijoitus olisi 10 000 euroa. Tuottoprosentti koko 25 vuoden sijoitusajalle olisi kuusi prosenttia. Pääoma sijoitusjakson lopussa vuonna 2055 olisi hieman vajaa 30 000 000 miljoonaa euroa.

Kolmas skenaario kuvaa tilannetta, jossa alkupääoma on vuonna 2030 viisi miljoonaa euroa. Tämän jälkeen kuukausittainen sijoitus olisi 15 000 euroa. Tuottoprosentti koko 25 vuoden sijoitusajalle olisi kahdeksan prosenttia. Pääoma sijoitusjakson lopussa vuonna 2055 olisi noin 51 000 000 miljoonaa euroa.

Mikä tahansa edellä mainittu tulevaisuusskenaario olisi toteutuessaan lastensuojelututkimuksen kannalta positiivinen. Marjatta Bardyn kirjoittama ja Sosiaalihallituksen vuonna 1988 julkaisema Lastensuojelun tietopoliittinen ohjelma kuvasi ensimmäisten joukossa lastensuojelu-tutkimuksen sisältöjä ja ulkoisten edellytysten tarpeita.

Mitä jos Lastensuojelun tutkimussäätiö olisi perustettu tietopoliittisen ohjelman innoittamana vuonna 1990? Mitä jos tuon säätiön alkupääoma olisi ollut verrannollinen viiteen miljoonaan euroon ja se olisi tuottanut edellä mainituista skenaarioista keskimmäisen mukaan? Tänä vuonna (2025) säätiön varallisuus olisi ollut lähes 55 000 000 euroa.

Lopuksi

Lastensuojelun tutkimussäätiö ei yksin ratkaise kaikkia lastensuojelua ja lastensuojelun tutkimusta koskevia haasteita. Lastensuojelun tutkimussäätiö voisi kuitenkin olla merkittävä, tarpeellinen ja pelkästään varallisuuttaan suurempi toimija Suomessa tehtävän lastensuojelututkimuksen kannalta. Ennen kaikkea se olisi todellinen ja lastensuojelututkimusta eteenpäin vievä toimija. Yksikään lastensuojelua koskevan tutkimuksen kentällä toimivista tai sitä tukevista ihmisistä ei toivo, että olemme vielä 2050-luvulla nykyisenkaltaisessa tilanteessa.

Tulevaisuus ei tapahdu, vaan se tehdään.

Idea on valmis, joskin paranneltavissa. Nyt tarvitaan vain Lastensuojelun tutkimussäätiön perustaminen, varainhankinnan suunnittelu ja aloittaminen. Viiden miljoonan euron saavuttamisen jälkeen tehdään Lastensuojelun tutkimussäätiön tarkoitusta edistävien tehtävien tarkempi määrittely. Tämän jälkeen käynnistetään määrittelyn mukainen edunvalvonta- ja rahoitustoiminta.

Jokainen osaa keksiä loputtomasti syitä miksi tämä idea ei voisi toimia, jos jokin asia miljoonasta eri asiasta menee huonosti. Mutta mitä jos mikään ei menekään huonosti ja mahdolliset haasteet onnistutaan selättämään?

Disclaimer: Olen kiitollinen kaikille lastensuojelututkimuksen tekijöille ja sen ulkoisten edellytysten puolesta kamppailleille. Lastensuojelusta tiedetään nykyään enemmän kuin koskaan ja monella tavalla lastensuojelututkimus on paremmassa tilanteessa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä osaltaan mahdollistaisi seuraavaan vaiheeseen siirtymisen ja positiivisen kierteen vahvistamisen.

Jatketaan keskustelua aiheesta. Voit olla yhteydessä onni.westlund(at)gmail.com, yhteydenottolomakkeen kautta: https://onniwestlund.fi/palvelut/ tai julkisesti tai yksityisesti LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/onniwestlund/.

LÄHTEET

Bardy Marjatta (1988) Lastensuojelun tietopoliittinen ohjelma. Sosiaalihallituksen raportteja 18. Helsinki.

Bardy Marjatta (1989) Uhkat, uhrit ja arjen sankarit. Lastensuojelu tutkimuksen valossa. Julkaisuja 2. Helsinki. Sosiaalihallitus.

Eronen Tuija (2007) Katsaus 2000-luvulla julkaistuun suomalaiseen lastensuojelututkimukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Heino Tarja (2017) Kamppailu lastensuojelututkimuksen paikasta ja puitteista. Teoksessa: Mielekäs tutkimus. Näkökulmia sosiaalityön tutkimuksen missioihin. (Toim.) Enroos Rosi, Mäntysaari Mikko & Ranta-Tyrkkö Satu. Tampere University Press.

Kananoja Aulikki, Lavikainen Marjo & Oranen Mikko (2013) Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita.

Lapsiasiavaltuutettu (2011) Lapsiasianeuvottelukunnan kannanotto liittyen lastensuojelututkimuksen kehittämistarpeisiin Suomessa. Lapsiasiavaltuutettu.

Lapsiasiavaltuutettu (2020) Lastensuojelun kriisi on ratkaistava. Lastensuojelun laitoshoidon tulevaisuutta koskevan pyöreän pöydän julkinen muistio 26.10.2020.

Malinen Antti, Hytönen Kirsi-Maria & Oksanen Johanna (2017) Lastensuojelun hallinnosta sen tekijöiden, kohteiden ja kokemusten historiaan. Kasvatus ja aika (11)1, 84-100.

Pekkarinen Elina (2011) Lastensuojelun tieto ja tutkimus – Asiantuntijoiden näkökulma. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisu.

Pekkarinen Elina; Heino Tarja & Pösö Tarja (2013) Lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite. Yhteiskuntapolitiikka 78:3, 337-341.

Sipilä Jorma & Österbacka Eva (2013) Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus. Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.

Säätiöt ja rahastot (2024) Tuore selvitys: Säätiöt tukivat tiedettä, taidetta ja kansalaistoimintaa 538 miljoonalla eurolla. https://saatiotrahastot.fi/juttuarkisto/saatiotuki-2023/

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet (2024) Lastensuojelun kustannukset. Indikaattorit 3777, 3776 & 3775. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=sw7ysc4usc4KBgA=®ion=s07MBAA=&year=sy5zsTbS0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&buildTimestamp=202407081245

Turun yliopisto (2019) Kolmen säätiön lahjoituksella kehitetään lastensuojelutyötä. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/kolmen-saation-lahjoituksella-kehitetaan-lastensuojelutyota

YLE (2024) Vain joka kymmenes lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen säännöllisesti: lahjoitussumma selkeästi naapurimaita pienempi. https://yle.fi/a/74-20084237

Suomessa äänestetään keväällä 2025 ensimmäistä kertaa kunta- ja aluevaaleissa yhtä aikaa. Niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla tehdään merkittäviä päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Tästä syystä jokaisen lasten, nuorten ja perheiden asioista kiinnostuneen kannattaa olla kiinnostunut myös näistä vaaleista, sillä moniin asioihin vaikutetaan paikallisesti ja alueellisesti.

Näissäkin vaaleissa yhtenä kiinnostuksen kohteenani on lastensuojelu, ja se miten se näkyy eri puolueiden aluevaaliohjelmissa. Kokoan tässä tekstissä yhteen eri eduskuntapuolueiden (pl. Liike nyt) aluevaaliohjelmien maininnat lastensuojelusta ja kommentoin niitä omasta näkökulmastani lastensuojelun asiantuntijana.

Puolueiden aluevaaliohjelmien maininnat lastensuojelusta

Puolueiden aluevaaliohjelmissa on jonkin verran eroja mm. pituuden ja sisältöjen muotoilujen osalta. Osa puolueista on tehnyt erilliset ohjelmat kunta- ja aluevaaleihin, kun taas toisilla puolueilla on yhdistetty ohjelma molempiin vaaleihin. Ohjelmien laajuudet vaihtelivat noin viidestä sivusta (Kokoomus) yli kolmeen kymmeneen sivuun (Perussuomalaiset). Tässä tekstissä huomio kohdentuu ainoastaan lastensuojeluun, ei esimerkiksi lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto nostaa esiin esimerkiksi lapsen oikeudet ja asiakasturvallisuuden. Vasemmistoliitto esittää:

• Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmitoituksen laskemista korkeintaan 25 lapseen (nyk. 30 lasta)
• Avohuollon riittävien resurssien varmistamista
• Perhehoitajien tuen vahvistamista
• Hyvinvointialueiden omien lastensuojeluyksiköiden ja ammatillisten perhekotien määrän lisäämistä
• Lastensuojelun laitososaamisen ja lasten- ja nuorisopsykiatrian välistä yhteistyötä
• Valtion koulukotien kytkemistä osaksi sijaintihyvinvointialueidensa palveluita
• Voitontavoittelun lopettamista sijaishuoltopalveluissa
• Riittävien terveydenhuollon palveluiden varmista, jotta niiden puuttumista ei paikattaisi enää lastensuojelussa.

SDP

Sosiaalidemokraattinen puolue korostaa ennaltaehkäisevää ja perhekeskeistä toimintaa. SDP esittää:

• Siirtymistä ennaltaehkäisevään ja perhekeskeiseen toimintaan, joka tukee lasten hyvinvointia, vähentää huostaanottojen tarvetta ja vahvistaa perheiden voimavaroja
• Panostamista varhaiseen tukeen ja resurssien lisäämistä matalan kynnyksen apuun
• Sijaishuollossa asuvien lasten laadukkaan tuen varmistamista
• Huostaanotettujen lasten avohuoltoon kuntoutumisen edistämistä ja heidän etujensa laittamista etusijalle

Vihreät

Vihreillä lastensuojelu näkyy useammassa kohdassa ohjelmaa eri yhteyksissä. Vihreät esittävät:

• Lastensuojelulain mukaisen sijaishuollon siirtämisen edistämistä hyvinvointialueiden omiin sijaishuoltoyksiköihin ulkoisten palvelujen sijaan
• Tukiperheiden ja perhehoitajien kouluttamisen lisäämistä, ja näissä tehtävissä toimivien perheiden riittävien ja tarpeiden mukaisten tukitoimien varmistamista
• Perhehoidon osuuden lisäämistä lähemmäs Norjan ja Ruotsin tasoa
• Perhehoitajien riittävän palkkiotason ja riittävien tukitoimien turvaamista
• Sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten paremmin tarpeen mukaisen tuen saamisen varmistaminen myös muusta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä

Kokoomus

Kokoomus haluaa kehittää lasten ja perheiden palveluita ennaltaehkäiseminen ja varhainen puuttuminen edellä. Lastensuojelusta Kokoomus toteaa:

• Lastensuojelun täytyy pystyä turvaamaan jokaisen oikeus turvalliseen lapsuuteen

RKP

RKP:n aluevaaliohjelmassa lastensuojelu mainitaan kerran, mutta ainoastaan muun asian kontekstisoimiseksi.

Perussuomalaiset

Perussuomalaiset tunnistavat kenen tahansa saattavan joutua tilanteeseen, jossa ei kykene huolehtimaan omasta lapsestaan. Perussuomalaiset esittävät:

• Lastensuojelun toimivan silloin, kun on aiheitta epäillä
• Lastensuojelun akuutin tilanteen jälkeen seuraavan, ja lopulta laskevan irti [lapsesta/perheestä]
• Vanhempien ei tulisi kokea lastensuojelua vastustajinaan, vaan tukea ja apua tarjoavana viranomaistahona
• Lastensuojelun resurssien painopisteen siirtämistä perheille annettavaan varhaiseen tukeen haasteellisissa tilanteissa
• Huostaanoton tulee olla aidosti viimesijainen keino
• Erityishoitopaikkoja [erityisen huolenpidon paikkoja?] tulee olla riittävästi väkivaltaa ja huumeita käyttäville nuorille
• Päättäjien tulee olla erityisen kiinnostuneita alueista, joilla on lastensuojeluun liittyviä kuluja paljon ja tarvittaessa kriittisesti tarkastella syitä, jotka tuottavat esimerkiksi huostaanottoa normaalia enemmän.

Keskusta

Keskusta haluaa lisää varhaista tukea ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Keskusta esittää:

• Lastensuojelun ongelmia ei ratkaista etäpalveluilla eikä pelkästään sosiaalityöntekijöiden määrää lisäämällä
• Lapsiperheiden kotipalvelun nostamista takaisin perheiden tueksi, kun vaikeudet iskevät
• Lastensuojelulain uudistamista. Erityisesti avohuoltoon ja tiedonkulkuun eri viranomaisten välillä sekä ennaltaehkäiseviin toimiin on panostettava nykyistä enemmän.
• Joustavuuden lisäämistä sijaisvanhemmuuteen. Velvoitetta jäädä hoitamaan lasta vuodeksi, kun vauva saapuu sijaisperheeseen. Lakiin samankaltainen velvoite suojaamaan esimerkiksi irtisanomisilta kuin biologisilla vanhemmilla (vauvaa hoitaessa).

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien mukaan painopistettä pitää siirtää laitoshoidosta oikea-aikaisiin ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Kristillisdemokraatit esittävät:

• Teini-ikäisten perheiden suunnatuille tukimuodille on kasvava tarve, jotta huostaanotoilta ja tilanteiden kriisiytymiseltä voidaan välttyä
• Riittävien resurssien turvaamista sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa, lastensuojelun avohuollossa, sijaishuollossa ja jälkihuollossa
• Lastensuojelupalvelut ovat hyvin suurelta osin yksityistä liiketoimintaa, mihin tulisi kiinnittää huomiota ja arvioida vaikuttavuutta
• Perhehoitoa tulisi tehdä alueilla enemmän tunnetuksi ja edistää sen käyttöä

Yhteenvetoa

Kokonaisuudessaan lastensuojelun esiintyminen puolueiden aluevaaliohjelmissa on pettymys, jälleen kerran. Ehkä silmiinpistävää on se, että suurin osa puolueiden tavoitteista on juuri ja juuri sitä, mitä lastensuojelulaki (ja muut lait) edellyttää. Onko suomalaisen yhteiskunnan kunnianhimo kaikkein haastavimmissa olosuhteissa eläneiden lasten auttamiseksi se, että ehkä pystyttäisiin tulevaisuudessa noudattamaan lakia?

Puolueille ja politiikalle tyypilliseen tapaan tavoitteet esitetään muodossa ”edistetään, vahvistetaan, varmistetaan jne.”. Tämä ei käytännössä tarkoita juuri mitään, eikä se osoita minkäänlaista kunnianhimoa. Minkä tahansa asian voi laskea asian edistämiseksi, vaikka kyseessä ollut asia ei olisi mihinkään edistynyt. Esimerkiksi yksittäinen puheenvuoro jonkin asian puolesta. Hieman konkreettisempana voi pitää ”lisätään”, vaikka ei sekään vielä kovin hyvä ole.

Ennaltaehkäisemisestä ja varhaisesta puuttumisesta on poliittisissa ohjelmissa puhuttu vuosikymmeniä, mutta trendit ovat olleet päinvastaisia. Ehkä erityisen irvokasta se on kuluneen hallituskauden aikana. Orpon hallitus on tehnyt useita sosiaaliturvaa koskevia heikennyksiä, jotka ovat lisänneet lasten Suomessa kokemaa köyhyyttä. Riittävä toimeentulo on parasta lastensuojelun ennaltaehkäisyä. Hallituksen toimien seurauksena on lisäksi mm. heikennetty niin hyvinvointialueiden kuin järjestöjen tekemää ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista.

Ohjelmat

Vasemmistoliitto: https://vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2025/02/Vasemmistoliitto-Alue-ja-kuntavaaliohjelmajulkistus-060225.pdf

SDP: https://www.sdp.fi/uploads/sites/2/2025/02/kunta-ja_aluevaaliohjelma_2025.pdf

Vihreät: https://www.vihreat.fi/wp-content/uploads/2025/02/Aluevaaliohjelma2025.pdf

Kokoomus: https://www.kokoomus.fi/kokoomuksen-aluevaaliohjelma-2025/

RKP: https://val.sfp.fi/valfardsomradesval/wp-content/uploads/VOK-Valprogram_finska_lagres.pdf

Perussuomalaiset: https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2025/01/PSkuntavaaliohjelma2025-2025-01-26-15_08_00.pdf

Keskusta: https://keskusta.fi/wp-content/uploads/2025/01/Keskustan-Aluevaaliohjelma-2025-kokonaan.pdf

Kristillisdemokraatit: https://www.kdpuolue.fi/kd/files/2025/02/KD_ALUEVAALIOHJELMA_2025_2.pdf

Vuonna 2021 lastensuojelun sijaishuollossa eli sijaisperheissä, perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa asui 17 727 alle 18-vuotiasta lasta. Lastensuojelun avohuollossa eli kotiin tarjottavien palveluiden piirissä oli 38 343 lasta. Vuonna 2021 tehtiin yhteensä 173 466 lastensuojeluilmoitusta 93 705 lapsesta.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään lapsesta silloin, kun on huoli siitä, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarassa. Lastensuojelun avohuollossa töitä tehdään, kun nämä kasvua ja kehitystä vaarantavat tekijät vaikuttavat jo lapseen. Lastensuojelun sijaishuoltoon päädytään usein tilanteessa, jossa lapsi on kohdannut jo sellaisia asioita, joita yhdenkään lapsen ei tulisi joutua kohtaamaan. Sellaisia haavoja ja kipua, joita monien aikuisten on vaikea edes kuvitella.

Lastensuojelu koskettaa tai on koskettanut suoraan satoja tuhansia suomalaisia. Vuosikymmeniä on puhuttu myös erilaisista lastensuojelun kriiseistä. Kansanliikkeitä lastensuojelun tilanteen korjaamiseksi ei juuri ole kuitenkaan nähty. Lastensuojelun asiakkuuksia hävetään, peitellään ja piilotellaan. Siihen liitetään häpeän, epäonnistumisen ja syyllisyyden kokemuksia. Järjellisesti ajateltuna kuitenkin luulisi suurimman osan suomalaisista ymmärtävän, että elämässä voi tapahtua yllättäviä tilanteita, jolloin apua on hyvä saada. Välinpitämättömyys lastensuojelua kohtaan on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa apua ei aina pystytä tarjoamaan lasten, nuorten ja perheiden tilanteiden vaatimalla tavalla.

Lastensuojelun pitäisi toimia paremmin kuin se toimii.

Esitän kolme keskeistä syytä, jotka heikentävät lastensuojelun toimintamahdollisuuksia yhtäältä ennaltaehkäistä lasten kasvun ja kehityksen kannalta kielteisiä kehityskulkuja ja toisaalta tukea turvallista kasvua ja kehitystä tilanteissa, joissa lapsi on kohdannut kielteisiä tapahtumia.

Rakenteellinen välinpitämättömyys

Rakenteellisella välinpitämättömyydellä suhteessa lastensuojeluun tarkoitan sitä, että vaikka lastensuojelua koskettavat lukuisat haasteet ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä, niiden korjaamiseksi on tehty liian vähän. Rakenteellista välinpitämättömyyttä on se, lapset joutuvat kärsimään köyhyydestä, väkivallasta, mielenterveys- ja päihdeongelmista, ja se tiedetään, mutta heitä ei auteta. Se on sitä, että valtio ei noudata sille asetettuja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita, vaikka tietää hyvin, että ne eivät toteudu. Se on sitä, että kunnat rikkovat aktiivisesti lastensuojelulakia, mutta juuri ketään ei tunnu kiinnostavan.

Rakenteellinen välinpitämättömyys yhteiskunnan haavoitetuimpia lapsia kohtaan läpäisee koko yhteiskunnan ja sen hallinnon tasot.

Lastensuojelun asiakkaana olevista lapsista välitetään silloin, kun yhteiskuntaa ravistelee lastensuojelun julkinen kriisi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä on tarkoittanut kahden lapsen traagista kuolemaa ja sijaishuollossa tapahtuneen kaltoinkohtelun esille nostamista. Näissä tilanteissa poliitikot ovat kilvan osoittaneet kiinnostusta asiaan. Median valokeilan siirtyessä, niin on siirtynyt päätöksentekijöiden kiinnostus.

Lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia kuolee kuitenkin edelleen. Lapset joutuvat kohtaamaan väkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua edelleen. Lapset joutuvat kantamaan liian suurta taakkaa ilman apua.

Todellinen muutos lastensuojelussa, ja muissa lasten ja nuorten palveluissa, syntyy ainoastaan todellisella muutoksella aikuisten ajattelutavoissa. Välittämisestä lapsista, vaikka lapset eivät olisi omia.

Lastensuojelun ohjauksen, tutkimuksen ja kehittämisen puutteet

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee ja ohjaa yleisellä tasolla lastensuojelulainsäädäntöä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa ja arvioi lastensuojelun toimintaa ja kehitystä, ylläpitää tiedostoja ja rekistereitä sekä harjoittaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Lastensuojeluun käytetään karkeasti arvioiden vuoden 2022 aikana 1,5 miljardia euroa.

Lastensuojelun kansallisesta ohjauksesta, tutkimuksesta ja kehittämisestä vastaa sosiaali- ja terveysministeriössä sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella alle kymmenen henkilöä. Alle kymmenen hengen työpanoksella siis ohjataan, toteutetaan tutkimusta ja kehittämistä sekä lukuisia muita tehtäviä 1,5 miljardin euron kokonaisuuden osalta.

Poliisin rahoitus on vuoden 2022 aikana reilut 800 miljoonaa. Tästä summasta reilut 120 miljoonaa käytetään poliisihallituksen toimintaan, jonka lisäksi poliisin toimintaa tuetaan sisäministeriöstä ja poliisiammattikorkeakoulusta.

Rikosseuraamuslaitoksen vuosittaiset menot ovat reilu 200 miljoonaa. Myös rikosseuraamuslaitoksella on vahvemmat suorat ohjaus-, tutkimus- ja kehittämisrakenteet kuin lastensuojelulla.

Lastensuojelulle kansallisella tasolla osoitetut resurssit toiminnan vaikuttavaan ohjaamiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen ovat naurettavat. Ihmiset tekevät parhaansa, mutta ihmisiä ei ole tarpeeksi.

Lasten elämän kannalta tilanne on kestämätön.

Lastensuojeluun panostetaan nykyisellään 1,5 miljardia euroa vuodessa. Jos ollaan valmiita käyttämään tämän verran rahaa, niin järkevää olisi, että varmistettaisiin sen käyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Edes 10-50 miljoonan panostus ei olisi kokonaisuuteen suhteutettuna kohtuuton, mutta sillä olisi kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia lasten elämään.

Ihmisten vaihtuvuus lasten elämässä

Keskeinen syy sille, että lastensuojelussa ei onnistuta niin hyvin kuin olisi mahdollista liittyy ihmisten vaihtuvuuteen lastensuojelun asiakkaana olevien lasten elämässä. Lastensuojelun toimisto tai lastensuojelulaitoksen seinät eivät auta ketään. Ihmiset auttavat ja tukevat toisia ihmisiä. Auttamisen teho vähenee, kun ihmiset vaihtuvat ja luottamus murenee.

Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten elämässä vaihtuvat heidän asioistaan päättävät sosiaalityöntekijät. Ei voi luottaa aikuiseen, koska se vaihtuu taas kohta. Vaikka ammattilainen pysyisi samana, hän ei pysty auttamaan niin hyvin kuin haluaisi, koska autettavia on niin paljon. Sijaisperheiden vanhemmat eivät saa riittävästi tukea ja apua kasvatustehtäväänsä. Aina aloitetaan alusta uuden työntekijän kanssa. Lapsilla vaihtuvat sijaishuoltopaikat. Lastensuojelulaitoksissa vaihtuvat työntekijät. Kukaan ei pysy lapsen lähellä, eikä keneenkään voi luottaa.

Työntekijöiden työolot, johtaminen ja palkkaus on saatava sellaiselle tasolle, että työntekijät viihtyvät ja jaksavat työssään. Ratkaisuja tähän on tarjottu vuosikymmeniä.

Lopuksi

Suomalaiselle yhteiskunnalle ei ole riittänyt se, että lapset kärsivät, lastensuojelun kuntoon laittamisen perusteluksi. Koska lasten kärsimys ei riitä, niin asiaa voi lähestyä myös muista näkökulmista. Lastensuojeluun panostaminen on tämän lisäksi järkevää esimerkiksi sellaisten asioiden, kuten sisäisen turvallisuuden, ilmastonmuutoksen hillinnän, huoltosuhteen, työllisyyden ja oikeusvaltion toimivuuden kannalta.

Lastensuojeluun panostaminen on taloudellisesti järkevää pitkällä aikavälillä. Huonosti hoidettu lastensuojelu tarkoittaa vuosittain käytettävän 1,5 miljardin lisäksi vielä enemmän tulevaisuudessa, kun lapsista kasvaa aikuisia. Maailmanlaajuisesti lastensuojeluun käytetään vähintään useita satoja miljardeja vuosittain. Ja vaikka tavat järjestää lastensuojelua vaihtelevat, useat lastensuojelua koskevat haasteet ovat yhteisiä. Samaan aikaan, kun koko maailma kilpailee keskenään terveysteknologian kehittämisen kanssa, lastensuojelun (ja koko sosiaalihuollon) teknologiakentällä puuhastelee pieni joukko. Uusilla teknologisilla ratkaisuilla on siis markkinaa eli samalla voi rikastua ja auttaa lapsia.

Minulle on lopulta lähes yhdentekevää, onko henkilön motiivit toimia lastensuojelun eteen toiveet rikastumisesta vai sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Toivon vain, että tämä meidän yhteiskuntamme heräisi kollektiivisesta unestaan ja auttaisi lapsia.

PS. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lastensuojelun kokonaisuudistusta. Tämä on mahdollisuus saavuttaa todellista muutosta, joka synnyttää positiivisia vaikutuksia yksilöihin, yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Tähän mennessä yksikään poliittinen puolue ei ole kuitenkaan ilmaissut kiinnostustaan asiaa kohtaan. Lisätietoja: https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/lastensuojelun-kokonaisuudistuksen-tavoitteena-on-turvata-lasten-hyvinvointi-ja-kehitys