Kuuntele viesti: https://rss.com/podcasts/aaniviesteja-onnilta/3279479
Viestin tiivistelmä:
Lastensuojelun tutkimuksessa korostuu vahvasti sosiaalityö ja erityisesti sosiaalityöntekijöiden tekemä työ. Suurimman osan lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävästä konkreettisesta lastensuojelutyöstä tekee kuitenkin muut ammattilaiset. Silti siitä tiedämme tutkimuksen perusteella huomattavasti vähemmän.
STM on rahoittanut vuodesta 2020 lähtien yliopistotasoisen sosiaalityön tutkimuksen valtionavustuksilla useita lastensuojelua sekä sen yhdyspintoja ja rajapintoja käsitteleviä tutkimushankkeita. Monet näistä kohdistuvat jo nimensä perusteella sosiaalityöntekijöiden tekemään työhön. Sen sijaan on vaikea löytää tutkimusta siitä, mitä esimerkiksi sosionomit tekevät avo- ja jälkihuollossa, mitä perhehoitajat tekevät perhehoidossa tai millaista työtä eri koulutustaustoista tulevat ammattilaiset tekevät lastensuojelulaitoksissa.
Ammattikorkeakouluilla on peiliin katsomisen paikka. Ammattikorkeakoulut kouluttavat sosionomeja, jotka muodostavat suurimman yksittäisen lastensuojelussa työskentelevän ammattiryhmän, mutta sosionomien tekemästä lastensuojelutyöstä on vaikea löytää mitään tutkimusta.
Ehkä ei siis ole ongelma, että suurin osa lastensuojelututkimuksesta kohdentuu sosiaalityöhön sosiaalityöntekijöiden tekemänä. Sitäkin kyllä tarvitaan. Ongelma syntyy siitä, jos lastensuojelun tutkimus kapeutuu pelkästään sosiaalityöntekijöiden tekemään sosiaalityöntekijöitä koskevaan tutkimukseen. Mitä silloin jää näkymättömiin? Ja mitä lastensuojelusta oikeastaan tiedämme, jos emme tutki suurta osaa siitä työstä, jota lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehdään?
